Välipalasukat

Neulominen on hauska ja haasteellinen harrastus, ja aina oppii uutta. Neulojan elämässä tulee kuitenkin hetkiä, jolloin joku aivan aivoton neule on tarpeen.

Viime viikolla olin eräänä päivänä aivan puhkistressaantunut ja täydellisen turhankärtty. Tekeillä oli yksi neule, jonka jatkamiseksi olisi pitänyt opetella uusi tekninen yksityiskohta ja toinen, jossa oli joka kerroksen pitsiä ohuella langalla. Minulla oli ihania Ilun sukkalankoja, mutta koska isäni taannoin lainasi omaa kerijälaitettaan ja vyyhdinpuitaan ja vei ne Tuusulaan, eivät langat sattuneesta syystä vielä olleet neulottavilla kerillä. Hulda murjotti edelleen viimeistelyjä odotellen ja seuraava takkiprojekti vaati mallitilkkuja ja neulesuunnittelua.



Tällä kertaa sohvankulmani epämääräinen lanka- ja puikkokasa palkitsi minut: löysin valmiin villasukan ja sen parin, jossa oli kantalappu kesken. Sain siis samaan hintaan hetkeksi aivotonta neulottavaa ja hyvin vähällä vaivalla uuden sukkaparin!

Muistelin, miksi tämä nimenomainen pari jäi kesken. Nämä sukat ovat ensimmäinen tutustuminen monien kehumiin Zauberballeihin, ja olin hieman pettynyt lankaan: se oli makuuni sukkalangaksi hieman karvaista. Ja sitten tuli uusi projekti, toinen ja kolmas, ja sukkaparat unohtuivat. Nyt ne kuitenkin ovat päässeet valmiiksi ja jalkaan. Ensituntuma on, että sukat ovat lämpöisemmät kuin juuri käytössä olleet Ticotico -sukat, kenties pieni pörröisyys siis lämmittääkin.

Näiden voimalla jaksanee taas sitten neuloskella haasteellisempiakin töitä. Niistä ehkä sitten enemmän ensi viikon Elämänlangassa?

Uuu-lalaa!

Villaa ylle -tempauksen pyörteissä ja muutenkin kiireessä on Ulla-parka jäänyt minulta lapsipuolen asemaan ja uusi numero ilmestyi melkein salaa. Menkää katsomaan! Se on hieno! Itse ihastuin ainakin kansikuvaankin päässeisiin Charlotta toinen -sukkiin. Muutenkin Ullassa oli herkkuja palmikoista pitävälle, esimerkiksi Annikin palmikkopipo.

Penni-säärystimiin tekisi mieli muokata muotoilut vähän muhkeammillekin pohkeille, että saisi omillekin koivilleen lämmikettä talveen! Harmillisesti jalkani ovat sitä mallia, jossa mikään pohkeen yli vedettävä, oli se sitten polvisukka tai säärystin, ei pysy paria minuuttia pidempään ylhäällä.



Kotineulerintamalla on Ullan ihastelun lisäksi pistetty Hulda hetkeksi aikaa häpeämään. Itse neule on valmis, mutta viimeistelemätön, eikä istu päälle ollenkaan niin sievästi kuin toivoin. Pieni pingottelu ehkä auttaa, mutta koska en ole aivan varma, on viimeistely vielä toistaiseksi jäänyt. Lisäksi uutta sänkyämme ei vielä ole käytetty pingotusalustana, enkä tiedä miten viskoelastaanimateriaali hengittää jos patjan ja petarin väliin ujuttaa pinon pyyhkeitä joiden välissä on märkä neuletakki.

Sen sijaan puikoilla on ollut Parnassius Apollo. Alkuperäisessä ohjeessa lankana on ollut Handmaidenin Sea Silk, mutta yllätyksekseni Villavyyhdistä saamani Sweet Georgia Seasilk Lace on melkein saman paksuista, vaikka metri-grammasuhde onkin aivan erilainen.

Pitsisissä tunnelmissa siis tähän viikkoon! Muutakin uutta on puikoilla ja työn alla, mutta näistä ehkä enemmän joskus tulevina viikkoina. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.

Asunnottomien yö

Elämänlangan koko kesän ja alkusyksyn kestänyt suurprojekti Villaa ylle kulminoitui tänään Asunnottomien yöhön. Palasin juuri Hakaniemen torilta, jossa tapahtuman päälava Helsingissä perinteisesti on.

Tässä on keräyksen koko saalis:



Mahtavasti siis neulojat lähtivät mukaan tempaukseen, nuo laatikot on nimittäin osa tungettu aivan halkeamispisteeseen asti täyteen neuleita. Päivitän pian keräysblogiin tarkemmat numerot.

Kirjoittelin keräyksestä myös Essen kolumnissani. Neuleiden vastaanottaminen, pakettien ja kirjekuorten avaaminen ja keräystuoton lajittelu on vienyt yllättävän paljon aikaa, mutta toisaalta on ollut ihanaa tuntea kaikki ne lämpimät ajatukset, joita neulojat ovat pakanneet mukaan lähetyksiinsä. Tulevana talvena jokainen sukkapari ja kaulahuivi varmasti pääsee lämmittämään jotakuta tarvitsevaa: työntekijät kertoivat, että jopa kovimmilla pakkasilla yökahvilaan saattaa kävellä ihmisiä joilla ei esimerkiksi ole lainkaan sukkia.

Elämänlangalla oltiin siis tällä viikolla vapaaehtoistyötunnelmissa. Ensi viikolla toivottavasti uusia neulekuulumisia: puikoilla on jälleen pipoja ja Huldan takkikin alkaa olla loppusuoralla.

Huldadaa

Isot neuleet ovat kiinnostava asia. Varsinkin kun L:n edessä on useampi X, kestää itselle neulominen yleensä pitkään. Huldaa olen tikutellut jo kesästä lähtien, ja helmaosan neulominen tuntui kestävän iän kaiken. Sitten ilmeisesti kaikki neulomisen mustaan aukkoon kadonneet silmukat purkautuivat kerralla ulos, sillä hihat syntyivät nopeasti ja nyt olen jo kaarrokkeessa.

Koska suurensin hihoja, sovellan hieman kaarroketta. Huldan takissa raglankavennukset neulotaan enimmäkseen joka 4. kerros, mutta kavennan nyt hihojen ylimääräiset silmukat kaventamalla hihoista raglanien kohdalla enimmäkseen joka 2. kerros. Toivottavasti visioni on oikea, eikä kaarrokeosa mene uusiksi, sillä työhuoneellani on näinä päivinä melkoisen viileää ja ohut villatakki olisi juuri oikea työvaate.



Grignascon Bambi on muuten elämää ihanampaa lankaa neuloa, pehmoista ja ohuudestaan huolimatta lämpimän tuntuista. Lisäksi, samaten kuin saman tehtaan Flavia Babyssä, on langoissa mahtavia värejä. "Vauvalankojen" ongelmahan on usein se, että värikartta on haalea ja pliisu.

Seuraavaksi on ohjelmassa taas päähineitä, sillä sain Linien Tessaa niitä nimenomaisia hempeitä sävyjä. Neiti ekaluokkalainen saa talven varalle uuden pipon, ja lisäksi tilauksessa on kuulemma kaulaliina jahka saamme selvitettyä mikä lanka on herkälle hipiälle tarpeeksi pehmeää. Erityisesti tilattiin, että "Saa olla semmoinen pitkä kaulaliina, eikä semmoinen vauvakaulaliina jonka päissä on reiät". Ateljé Nyberg, neuleita tilauksesta.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Ensi viikon maanantaina on Asunnottomien yö, ja raportoin joko heti aamusta keräyssaldoa Villaa ylle -keräyksestä (parvekkeemme on täynnä laatikoita!) tai sitten mahdollisesti bloggaan vasta myöhään illalla käytyäni luovuttamassa kerätyt neuleet. Olen näillä näkymin Asunnottomien yön Hakaniemen torin lavalla klo 21 muutaman minuutin, joten jos haluaa nähdä keräyssaaliin kannattaa etsiytyä silloin Hakaniemeen.

Ensi viikolla siis jälleen lisää Elämänlankaa!

Urheiluhullu

Viime päivinä Elämänlangalla on kyselty: "Anteeksi, mutta kukahan minä mahdan olla, ja mitä minä olen tehnyt Kristelille?" En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut urheilusta. Siitä huolimatta lähdin viikonloppuna Suomen amerikkalaisen jalkapallon liiton faniristeilylle Tukholmaan, kun naisten ja miesten maajoukkueet pelasivat perinteiset maaottelunsa Ruotsia vastaan.

Havaintoja risteilyltä:
- Useimmat jalkapallofanit ovat kivoja. Pieni osa on rasittavia känniääliöitä.
- Jos istuu fanibussissa etupenkkiin, viereen tulee rasittava känniääliö.
- Tukholmassa on myös lauantai-iltapäivisin hirveä ruuhka, varsinkin jos ottelu on venynyt ja fanibussi lähtee yli puoli tuntia myöhässä takaisin kohti satamaa.
- Tukholmalaiset bussikuskit ovat kovia jätkiä, sillä myös miesten maajoukkue jonka peli oli vielä kesken kun fanibussi kiireellä lähti, ehti laivaan useita minuutteja ennen lähtöä.



Amerikkalaista jalkapalloa katsoessa on näemmä aivan loistava neuloa sileää neuletta suljettuna neuleena. Minulla oli mukana risteilyneuleena Huldan takki, jonka toinen hiha valmistui ja toinen pääsi liki puoleenväliin. Pian pääsen siis kaarrokkeeseen. Tässä kohtaa olen muokannut ohjetta sen verran, että koska käsivarteni ovat paksut, olen lisännyt silmukoita reilusti. Toivottavasti lanka riittää...

Oman intressantin lisänsä matkailuun toi se, että perjantaina raitiovaunussa istuessani näin äkkiä neulomassani hihassa toukan. Murskasin sen välittömästi vailla tunnontuskia, mutta tietenkin näin painajaisia laumasta turkiskuoriaisen toukkia mutustelemassa valmista villatakkiani. Eristin hytissä kaikki neuleen kappaleet eri puolille ja tutkin tarkkaan, asettelin lankakerät eri pöytäpinnoille ja tarkistin kaikki sekä heitin pois käyttämäni muovipussin ja vaihdoin tilalle useamman uuden laivan tax freestä. Missään kohtaa neuleita tai lankakeriä ei näkynyt jälkeäkään tuhohyönteisistä - kenties salamatkustajani oli sittenkin joku täysin viaton pikku ötökkä. Tästä huolimatta aion pakastaa neuletakin huolella siinä vaiheessa kun työ valmistuu.



Toukkaneuroosia iloisempana tuomisena risteilyltä oli tämä ihana Sagaformin take-away -muki. Mukissa on kaksi kerrosta joiden väliin jää ilmatasku, sekä silikoninen kansi joka pitää juoman lämpimämpänä ja vähentää roiskeita. Muki matkustaa mukaani työpaikalle, jossa kanniskelen täyttä kahvikuppia ylös kapeita ja jyrkkiä puuportaita, joille en välttämättä halua kahviroiskeita. Tästä kelpaa sitten syksyn synkentyessä juoda piristäviä taukokahveja!

Näissä vaihtelevissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Ensi viikolla ehkä sitten taas uusia aiheita.