Kun saapuu syys

Vaikka voisi kuvitella, että vuodenaikojen vaihteluun olisi yli kolmen vuosikymmenen kokemuksella tottunut, tulee syksy joka vuosi kuitenkin yllättäen. Ulkona sää on kirpeä. Villapuserot, myssyt ja kämmekkäät saa taas kaivaa kunnolla käyttöön. Ja lapset tuovat päiväkodista mukanaan flunssia. Nea oli kotona kovassa kuumeessa toissaviikon, Joel viime viikon. Tänään aamulla Nea lähti nuhaisena eskariin, saa pitää peukkuja, ettei kuume nouse uudestaan koska minulle alkaa riittää tauteilu. Omaa nenää vähän kutittelee ja pari päivää on aivastuttanut, mutta juon kuumaa kahvia ja yritän päättäväisesti torjua ajatuksen flunssanpoikasesta.


Keittiön pöydällä on ruusu.

Kahvista tuli mieleen tätä kahvinarkkaria ilahduttanut tapaus. Ihan tähän kotikulmille, Selloon, on avattu pieni kahvi- ja suklaaliike Caffi. Puodista saa vastapaahdettua kahvia papuina, tai sitten jauhavat liikkeessä tällaisille karvalakkiharrastajille, joilla ei ole omaa kahvimyllyä ja erikoiskeitintä kotona. Minun kahvinkulutuksellani ei kovin usein kannata sortua kalliisiin erikoiskahveihin - varsinkaan jos niitä myydään kaupassa, josta saa samalla ostosreissulla käsintehtyjä suklaakonvehteja. Ei ainakaan jos, kuten minulle myyjä viime viikolla ystävällisesti kertoi, he ovat tällä viikolla saamassa uuden konvehtilähetyksen.


Huivi poseeraa tuolinselkämyksellä, kun kotona saatavilla oleva lapsimalli kieltäytyi jyrkästi valokuvista tällä kertaa.

Neulottukin on, punaista jakkua sekä lapselle pitsihuivia. Roosa huivi on itseasiassa ollut jo vaikka kuinka pitkään pingottumassa petauspatjan alla, mutta tänä aamuna viimein nypin neulat irti ja päättelin langanpäät. Huivin nimi on Liisa, ja se on pienennetty versio kirjaan tulossa olevasta ohjeesta: neuloin tämän itseasiassa vielä viime hetken koekappaleeksi kun piti testata, että ruutupiirrokset vaihtuvat sujuvasti. Lankoja on odoteltu: minulta tilattiin Three Irish Girlsin sukkalankaklubiin ohje. Nyt en tosin tiedä tuleeko diiliä sittenkään, sillä toukokuussa allekirjoittamassani sopimuksessa lupasin toimittaa ohjeen ja kuvat 25.10.. Siihen on nyt kaksi viikkoa aikaa, mutta kaksi viikkoa sitten lähetetyistä langoista ei ole mitään havaintoa. Pyysin deadlineen siirtoa, mikä minusta olisi kohtuullista kun kerran tarvitsemiani työskentelymateriaaleja ei ole toimitettu, mutta pyyntöön ei ole vastattu. Tosiasia kuitenkin on, että haluan tehdä huolella ja hyvin mieluummin kuin kauhealla kiireellä sekundaa.

Nyt pihalle nauttimaan syyssäästä kotipäivää maanantaisin viettävän nelivuotiaan kanssa, neule ja kahvikuppi mukana. Ensi viikolla sitten lisää Elämänlankaa.