Huomiota

Julkisilla paikoilla neulominen herättää usein huomiota, siihenhän meistä aika moni on neulojanurallaan törmännyt. Jotkut neuleet vain tuntuvat vetävän puoleensa enemmän kommentteja kuin toiset.

Olen neulonut viime aikoina aina ja joka paikassa kirjaan tulossa olevaa kapeahkoa suorakaidehuivia, Pörrön värjäämästä ihanasta vihreäsävyisestä puuvillasta. (Tiedän, "ihana" ja "puuvilla" kuuluvat harvemmin sanavarastooni samassa lausessa, mutta Pörrön käyttävä pohjalanka on joustavaa ja halkeilematonta niin että voi kuvitella ettei puuvillaa neuloisikaan.) Jostain syystä tämä huivi on koonnut paljon ylistäviä kommentteja hyvin yllättäviltä tahoilta.

Muutaman kuukauden ajan olen vähitellen haeskellut töitä, ja nyt viikko takaperin olin erääseen paikkaan liittyen psykologilla soveltuvuustesteissä ja -haastattelussa. Neuloin odotushuoneessa, mutta näyttääkseni normaalilta ja tasapainoiselta pakkasin huivin takaisin laukkuun kun kutsu haastatteluun tuli. Haastattelun päätteeksi kun olin jo lähdössä psykologi, viisissäkymmenissä oleva mies, pyysi vielä erikseen, että esittelisin huivia hänelle.

Toinen vielä oudompi tapaus oli kun olin lasten kanssa yhtenä viime viikon erityisen aurinkoisista päivistä Albergan kartanonpuistossa. Lähistöllä vietti aikaansa myös selvästi säännöllisesti yhdessä olutta nautiskeleva seurue, joka jo iltapäivästä oli ehtinyt iloisiin tunnelmiin. Siinä mielessä porukka oli kuitenkin vähän erikoisempi, että joukossa oli noin kolme-neljä naista ja vain yksi mies. Herra oli hyvin sosiaalista sorttia, ja kävi vuorotellen iskemässä juttua jokaisen puistossa oleskelevan kanssa. Minun kohdalleni hän pysähtyi pitkäksi toviksi. "Hei, ooksä artenomi tai jotain? Toi on TOSI hieno! Mun sisko on artenomi." Hän ihasteli huivin pintaa ja pitsineulekuviota, ja kommentoi kovasti asiantuntevasti pätkävärjäystä sekä pohti värien sopivuutta myös sisustukseen, vaikkapa keittiön verhokapaksi tai kaitaliinaksi. Olen kyllä tottunut siihen, että vedän puoleeni keski-ikäisiä humalaisia miehiä satunnaisissa paikoissa, mutta harvemmin ne keskustelut ihan näin sujuvat.

Nyt palaan sen samaisen vihreän huivin kimppuun, tutkimaan josko törmäisin tänään vielä uusiin kommentteihin. Ensi viikolla ehkä sitten lisää kirja- ja maailmantuskaa, tai sitten jotain ihan muuta Elämänlankaa.