Perjantaina paikallistin viimein ongelman mahdollisen lähteen. Makuuhuoneemme ovensuussa on kori, jossa kuvittelin olleen vuodevaatteita. Ei ollut, vaan siellä oli runsain mitoin ihania lankoja. Ei ole enää: korissa olevista pusseista löytyi niin turkiskuoriaisen toukkia kuin niiden jäänteitäkin. Täytyy myöntää, että itku pääsi kun kannoin roskiin lankoja joilla oli paitsi rahallinen myös ihan tunnearvo: minulle henkilökohtaisesti tilauksesta värjättyä sukkalankaa, syntymäpäivälahjaksi saatuja lahjoja, tuliaisia ja niin edelleen. Hyvällä tuurilla sentään ystävä tuli päiväkahviseuraksi ja piristi mieltä, ettei mennyt koko perjantaipäivä ihan penkin alle, ja äiti ja isäkin vierailivat lapsia ulkoiluttamassa.
Onneksi osa langoista oli valmiiksi tiiviisti suljetuissa minigrip-pusseissa, ja osasta muitakaan pusseja ei löytynyt ötökänjämiä. Puistelin kaikki sellaiset langat, pakkasin uudelleen tiiviisiin uusiin pusseihin ja ne ovat nyt vuorokauden pakkasessa - vuorokauden huoneenlämmössä - vuorokauden uudestaan pakkasessa -kierroksella. Harkitsen vielä josko antaisin kovaonniset langat vanhempieni mukaan Tuusulaan ensi viikonloppuna ja pyytäisin vielä saunottamaan samalla kun seuraavan kerran pistävät saunan lämpiämään.
Todella onni on, että lankahamsterikuu on meneillään. Muuten nimittäin olisin saattanut shoppailla itselleni lohtulankaa vararikkoon asti, nyt olen tyytynyt vain silittelemään säilyneitä keriä ja harkitsemaan, josko valkkaisin nyt ihan itselleni jonkun niistä Wollmeise-vyyhdeistä jotka ovat muille tarjottavaksi odottelemassa, ja neuloisin itselleni sukat... Toinen vaihtoehto olisi keriä kirjaprojektilangoista ihana ohkainen pitsineulealpakka ja aloittaa huivia joka ei tulisi itselle, mutta olisi mukava tehtävä.
Viikonloppuna sentään oli mukavaakin toimintaa ötökäntorjunnan vastapainoksi, kun ex-kämppisten tytär juhli kavereineen 5-vuotissynttäreitä avoimen päiväkoti Kaislikon tiloissa. Hurjaa on nähdä näiden kaikkien lähipiirin vauvojen kasvavan isoiksi ja reippaiksi lapsiksi, ja erityisesti näiden omien ja viikonloppuisen synttärisankarin joita kuitenkin on hoitanut nyytteinä ja taaperoina - äkkiä kaikista on kehkeytynyt puhuvia ja ajattelevia ihmisiä. Muutaman rahallisestikin arvokkaan lankakilon menettäminen ei tässä vertailussa äkkiä tunnukaan niin hirveän tärkeältä.
Näissä tunnelmissa tämän viikon Elämänlangalla, ensi viikolla taas sitten uudelleen.
11 kommenttia:
Voi ei... Ei kuulosta herkulta tuo kuoriaishässäkkä! Itsekin lankoja pakastaneena - sinun innoittamanasi muuten - voin sanoa, että ihan kepeää puuhaa se ei ole. Vielä ikävämpää on huomata, että tulokset eivät olekaan pysyviä.
Kuumakäsittelystä tuli mieleeni, että onkohan lankojen laittaminen uuniin ihan tuhoon tuomittu ajatus?
Voi harmi! Olen ollut aikoinaan museossa töissä ja sielläkin oli kaikenlaisia kuoriaisia riesana. Siellä meillä oli käytössä pakastin joka menee -30 asteeseen, mutta pääasiahan on että saadaan mahdollisimman suuri (ja nopea!) ero lämpimästä kylmään. Ja yleensä suositellaan vähintään 3 vrk pakastimessa - viikko lämpimässä (jotta loput munat ehtii kuoriutua) - ja taas väh. 3 vrk kylmään. Kuumakäsittely ei yleensä suositella museoesineille, mutta voihan sitä kokeilla lankoihin. Onnea!
Voi, hurja! Pelottavalta kuulostaa tuo kuoriaissota! Meillä ei onneksi ole mitään tekstiilituholaisia näkynyt, mutta joskus kauhulla tutkin vaatteiden johonkin omituiseen paikkaan ilmestyneitä reikiä. Tähän mennessä olen kuitenkin kaikki onnistunut selittämään omalla huolimattomuudella tai hamsterin hampailla... Toivottavasti teilläkin on kuoriaissota pian ohi ja loput langat sekä neulomukset turvassa!
No voi suatara :(
Sulla ei viikonloppu alkanut ihan putkeen, mutta onneksi sait muuta ja paljon mukavampaa ajateltavaa ettei mennyt ihan alavireiseksi koko homma.
Arwaa olisko mua ketuttanut, jos olisi samanlainen yllätys odottamassa????
Täytyypä minunkin laittaa lankojani partsille ulkoilemaan ettei käy vahinko ja ketutus.
Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin ;).
kauhistus. ihan täällä meinaa parku päästä pelkästä myötätunnosta. häntä pystyyn!
No, voi ei! Kamalaa. Miulle ei moiset otukset ole koskaan tulleet edes mieleen.
Voi ei! Mulla on ollut täällä (kolmessa asunnossa) kaikenlaisia vitsauksia jauhotoukista ja muurahaisista homeeseen, mutta ei onneksi sentään mitään lankatuholaisia. Langat ovat kyllä nykyään pakastepusseissa ihan kaiken varalta.
Onnea tuholaissotaan! Onneksi sait kuitenkin joitakin noista langoista vielä turvaan.
Voi surkuuksien surkeus :( Ihan vatsasta otti kun luin mitä kamalaa on tapahtunut!
Tuommoista vitsausta ei toivoisi kyllä kenellekään lankahamsterille. Tuli inhasti mieleen tuohon kuoriaislajiin tutustuminen Helsingissä asuessani. Vaikka siitä kokemuksesta on yli 10 vuotta, muistan ne elukat vieläkin.
Voi itku. Kurjaa sentään, mistähän niitä oikeen tullee. Pittää varmaan itekki laittaa langoille laatikot ja välttää hamsterointia ettei tulis tuommosta yllätystä etteen. Ihtiäki oikeen värisyttää ku aatteleeki.... yöks... t. ötökkäkammoinen
Hyi kamalaa! Ei varmasti ole kivaa löytää moinen yllätys.
Lähetä kommentti