Lisäksi koti on siistiäkin siistimpi, kun lauantaiksi oli kutsuttu vieraita ja raivaamisen yhteydessä viimeisetkin lankoihin viittaavat asiat on suljettu minigrip-pusseihin tai tiiviisiin muovilaatikoihin. Jälkikasvu tosiaan oli Tuusulassa mummolassa viikonloppukylässä, ja meillä taas sitten naapureiden iloksi alkuillasta soitettiin pianoa ja laulettiin porukalla.
Neulerintamalla täällä ei ole mitään nähtävää, koska (toistan valitettavasti itseäni) kaikki aika menee kirjaan liittyvään neulomiseen tällä hetkellä. Niinpä distraktoin hiuksilla: minulla oli Sellon neuletapaamisessa viime viikolla saparot, ja sain niin paljon hauskaa palautetta, että netitse tutut vaativat valokuvia.
Tukka on tosiaan venähtänyt iloisesti, ja saparot ovat aika hauskat. Viime aikoina olen myös yrittänyt oppia tekemään muita kampauksia kuin pörröisen letin katsomalla Youtubesta hiustutoriaaleja. Enimmän osan aikaa homssuinen kotiäitilook toimii, mutta joskus on hauska olla siistikin. Harmillisesti hiukset taitavat olla nyt äärirajoillaan, mies sai viikonloppuna tasoittaa hapsottavimmat latvat, vaikka mieluusti ottaisin Tuulen viemän tapaiset polvitaipeeseen asti yltävät kutrit.
Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä viikolla. Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa, vähemmillä hiuksilla.
2 kommenttia:
Ooh, mulla ei kasva hiukset edes noin pitkiksi! Saparoita pidän useinkin. Olen kyllä kuullut, että aikuista naista ei pue poninhäntä eivätkä saparot (saatika sitten kaksi lettiä pään molemmin puolin?), mutta väliäkö hällä. Minä tykkään! :D
Löysin itsekin turkiskuoriaisen toukkia tai vastaavia pari kappaletta muutama päivää sitten. En vaan oikein ymmärrä mistä ne tulivat, kun olivat nuken kehdossa, jossa oli vain patja ja seurannan mukaan eivät päässeet kehdon reunaa pitkin ylös. Ehkä ne syö vaahtomuoviakin? Tai sitten ne olivat jostain sinne pudonneita. YÖK!
Nice look.
Lähetä kommentti