Lämpöistä

Nyt kun lämpömittari äkkiä päätti pudottautua kaksinumeroisiin pakkaslukuihin, on erinomainen aika lämpöisille ajatuksille, ja tietenkin villasukille.



Pari viikkoa takaperin Helsingin neuletapaamisessa ystäväni Laura esitteli minulle violetin Markkalangasta neulotun sukan jossa oli erinomaisen hauska rakenne, ja kysyi mahtaisikohan sukka sopia minun jalkaani. Sukka sopi, ja tänä viikonloppuna vastaanotin kiitollisena valmiin parin. Laura kertoi, että sukkien ohje on tulossa Ullaan jossain vaiheessa, ja mielenkiinnolla odottelen. Tekotapa oli minulle nimittäin täysin uusi, ja tunnetusti uudet rakenteet ja ratkaisut kiinnostavat aina minua neuleissa.

Vaikka lahjaksi saadut käsinneulotut sukat lämmittävät aina niin varpaita kuin mieltäkin, myös oma sukkaneulominen jatkuu. Sain viimein liki valmiiksi nämä Jitterbugin Vincent's Apron -väristä neulotut perussukat, vaikka rehellisyyden nimissä onkin myönnettävä että kuvauksia varten työnsin vain pääteltävät langanpäät sukanvarren sisään.



Näissä sukissa on vaihteeksi joka neljäs silmukka vuorokerroksin oikein ja nurin, koska se tuntui sopivan mukavasti Jitterbugin melkein-muttei-ihan yksiväriseen sävyyn. En ihan vielä ole päättänyt ovatko nämä minulle pikkuriikkisen liian pienet. Jos päätän että ovat, pitäisi sitten pohtia tahdonko antaa sukat eteenpäin ja jos niin kenelle. Joululahjakorissakin olisi vielä tilaa, kun en ole lapsilta vielä joutanut shoppailemaan, ja tiedän lukuisia ihmisiä joita käsinneulotut sukat ilahduttaisivat yhtä paljon kuin minua itseänikin. Ehkä tässä olisi hyvä tilaisuus antaa hyvän kiertää?

Nyt alkaa olla aika hörpätä loput aamukahvit ennen kuin juotava jäähtyy, sujauttaa varpaat uusiin violetteihin sukkiin ja alkaa puuhata lapsia pihalle pakkaseen. Itse en ole talvisäistä erityisen innostunut, mutta jälkikasvu on luonnollisesti odottanut lunta ja pakkasta kuin kuuta nousevaa. Kirpeään talvisähän vie siis tiemme. Ensi viikolla jälleen uutta Elämänlankaa!