Aika kuluu

Minun oli tarkoitus tällä viikolla kirjoittaa pienen porukan neuleaiheisesta vaihdosta, jossa minua on syksyn mittaan hemmotellut Pepsun. Saatte kuitenkin odottaa kuvia siitä kuinka koordinaatiokyvytön apina kehrää värttinällä (yllättävän hauskaa puuhaa!) ensi viikkoon, sillä tällä viikolla Elämänlangalla ihmetellään taas vaihteeksi ajan kulua. Täysin yllättäen ja huomaamatta minun pikkuinen vauvani on kasvanut taaperosta leikki-ikäiseksi ja täyttää tänään kolme.

Joel syntyi marraskuussa 2006 keskelle ihkaensimmäistä suomalaista SNY-vaihtoa jota pyöritin. Jo silloin Elämänlankaa ilmestyi uskollisesti joka maanantai, ja lisäksi päivitin SNY-kuulumisia torstaisin. Kunnon bloggaajan lapsena Joel ilmoitteli maailmaantulostaan varhain torstaiaamuna jolloin sain kirjoiteltua SNY-merkinnän ajallaan, pullahti ulos samaisena torstaiaamuna pari tuntia synnytyssairaalaan kirjautumisen jälkeen ja kotiin pääsimme sitten sopivasti hyvissä ajoin ennen kuin seuraavan maanantain Elämänlanka piti saada aikaiseksi. Suorastaan kiitettävä täsmällisyyttä.



Ihan pikkuruinen Joel ei ole koskaan ollut, kun syntymäpainokin oli 4300 grammaa, mutta nykyään hämmästyn päivittäin sitä kuinka vauvani on kasvanut. Kuvassa (jossa muuten myös näkyvät neulomani lapaset sekä se pipo joka ei tahtonut kuvautua männäviikolla) Joel on lempiharrastuksensa parissa, tutkimassa autoja. Joel on aina ollut hulluna kaikenlaisiin liikennevälineisiin, ja tänä syksynä on selkeäksi lempiväriksi noussut sininen. Muita suosikkeja ovat tällä hetkellä legot ja brio-puurautatie.

Erityisen hauskaa on kommunikaatiossa tapahtunut hyppäys. Joelin puhe on vielä hivenen epäselvää, mutta juttua riittää ihan hirveästi ja meillä leikitään nykyään kovasti mielikuvitusleikkejä. Uhmaa on vielä hieman ilmassa, mutta se tuntuu jonkin verran hellittäneet sen myötä että poika saa sanottua paremmin mitä on mielessä.

Haikeaahan tämä on! Olen vielä toistaiseksi kotona lasten kanssa, mutta vähitellen pitäisi varmaan ruveta taas jotain ihan töitäkin tekemään. Muutakin siis kuin harrastelijaneulesuunnittelua. No, vähitellen, ja juuri nythän on kirjaprojekti päällimmäisenä mielessä vaikkei kirjoittaminen millää muotoa rahakasta hommaa olekaan.

Nyt kuitenkin ei puikkojen pariin, vaan aamutoimiin jälkikasvun kera ja sitten puistoon aiheuttamaan vilunväristyksiä herkemmin palelevissa äideissä villapaidalla ja paljailla käsillä. Ensi viikolla ehkä sitten vähemmän lapsellista Elämänlankaa.