maanantai 3. marraskuuta 2008

Vaihteeksi syntymäpäivä

Taas kävi niin että lapsen syntymäpäivä yllätti takavasemmalta. Minun pieni vauvani nimittäin eilen otti ja täytti kaksi vuotta. Joel juhli merkkipäiväänsä kollektiivisilla sukulaissynttärikahveilla, kun juhlistimme samaan aikaan suurin piirtein puoltakymmentä syksyllä syntynyttä suvun jäsentä ja joimme vielä tehokkaasti isänpäiväkahvitkin samalla viikkoa ennakkoon. Juhlahumu jatkuu vielä ensi viikonloppuna kun meille kotiin on kutsuttu Harmonia-sukulaisia. Päivänsankari juhli ikävän räkätautisena, joten viralliset syntymäpäiväkuvat ovat nyt sitten kesältä.



Kaksivuotias on jo oikein reipas. Pallon potkiminen sujuu mukavasti, ja ulkona yritetään myös kovalla touhulla joskin vielä aika heikolla menestyksellä kiipeillä kaksi vuotta vanhemman siskon perässä kiville ja kiipeilytelineisiin. Tasapainottelu sujuu erilaisilla reunoilla ja penkeillä, mutta onneksi rahkeet eivät vielä riitä hirveän korkeisiin paikkoihin. Reippauteen liittyy myös kesän mittaan löytynyt erittäin voimakas oma tahto. Olenkin valittanut että lapsi ei ole lukenut lastenkasvatusoppaita, joissa väitetään että harhauttaminen, huomiotta jättäminen tai tiukka sylissä pitely saa taaperon lopettamaan raivokohtauksensa, vaan saattaa iloisesti huutaa toista tuntia, nukahtaa päiväunille ja jatkaa samaa huutoa herättyään. Onneksi näitä päiviä on harvassa.



Joel oppi puhumaan paljon myöhemmin kuin Nea, ja puolitoistavuotisneuvolassa lähes ainoa sana oli "auto". Kaikenlaiset pyörillä kulkevat härvelit ovatkin kova sana. Puhetta on nyt alkanut tulla reipasta tahtia, oikein kekseliäitä lauseita jopa. Viimeksi nyt viikonloppuna Tuusulaa kohti ajellessa Joel selitti takapenkillä kovasti, että "Mofan auto, kova vauhti!". Lähileikkipuistossa pitää aina tarkistaa paloauto, ralliauto sekä vielä juna, ennen kuin voidaan asettua hiekkalaatikolle leikkimään puiston leluilla - enimmäkseen autoilla ja traktoreilla.



Kun kirjoitin Joelin yksivuotisjuhlamerkintää, totesin että tavoitteena olisi neuloa Joelille jotain omaa niin ettei lapsi joutuisi kulkemaan siskon vanhoissa. Tavoite ei ole hirveän hyvin toteutunut, mutta ainakin puistoautoilukuvissa näky päässä keikkuvan sininen soijasilkkimyssy. Olen yhdelle jos toisellekin lupaillut lapsen palmikkopaidan ohjetta, mutta aikaansaavuus ei ole ollut huikea. Ehkä sitten kolmevuotissynttäreihin mennessä?

Näissä lapsellisissa tunnelmissa Elämänlangalla tänään. Ensi viikolla sitten paluu neulearkeen.

6 kommenttia:

Matleena kirjoitti...

Onnittelut täältäkin 2v Joelille! Tulipa kertomuksestasi niin elävästi mieleen oman poikamme (nyt 35v) Joelisi ikäisenä. Myös hänelle olivat auotot ja kaikki tekniset vempeleet tärkeitä jopa niin, että kun poika oli kaverinani silakoita perkkaamassa, muuttui silakkakin autoksi, jolla saattoi hurjasti pärryyttäen ajaa pitkin tiskipöytää. ;D

Katja kirjoitti...

Onnea 2-vuotiaalle!

marjo-riitta kirjoitti...

Onnittelut Kaksivuotiaalle ja äidille myös! Meilläkin on reilu kaksivuotias tuo kuopuspoika ja kovin tutulta kuulostaa. Etenkin tuo puhepuoli. Jopa täkki vänhempien sängyssä muuttuu kätevästi autoksi, jota tankataan kaukosäätimellä! Vaippapaketti on ihan selvä mopo ja sillä ajellaan pitkin taloa ja sen ainoa sopiva parkkipaikka on olohuoneen kirjahyllyn kupeessa. Jännä todeta, mitä kaikkea siellä pienessä päässä liikkuukaan, nyt kun osaa jo aika hyvin puhua.

Sari kirjoitti...

Siis aika ei VOI mennä noin nopeasti. Juurihan hän syntyi... Onnittelut Joelille!

Hanna M kirjoitti...

Paljon onnea kaksivuotiaalle Joelille!

Mun täytyi oiken käydä tarkistamassa alkuperäisestä postauksesta, että siitä on tosiaan jo kaksi vuotta kun hänen saapumisestaan kerroit.
Minusta tuntui, että ihan juurihan hän on syntynyt.

Tiina kirjoitti...

Tuon ikäisinä lapset on kyllä söpöimmillään!