maanantai 20. lokakuuta 2008

Ei minun neuleviikkoni

Elämänlangalla ei tälläkään viikolla ole neule kulkenut. Loppumaton kaulaliina vain jatkuu ja jatkuu. Minulla oli listalla seuraavaan Ullaan vielä pipo, mutta voi olla etten vain kertakaikkiaan ehdi deadlineen mennessä. Varsinkaan kun Joel avuliaana poikana yritti auttaa sotkuisen vyyhdin kanssa:



Poika kyllä tietää, kuinka vyyhdinpuita käytetään, mutta käytännön toteutus on vielä hieman hakusessa. Onneksi saan kaulaliinan valmiiksi ilman tuota viimeistä vyyhtiä, sillä muuten voisi päästä itku. Niin, ja onneksi tuo ei ollut esimerkiksi pitsineulepaksuista mohairia, sillä villassa on sentään toiveita saada sotku auki. Että sori vaan, Pirre, voi olla että yksi lähettämistäsi vyyhdistä jää käyttämättä. Ellei tuo irtoa ilman väkivaltaa, voi nimittäin käydä niin että pääsevät sakset töihin. Tällaista se neulesuunnittelijan elämä lapsiperheessä on.

Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin hyvä jättää lukijat odottamaan ensi viikon Elämänlankaa. Ainakaan tästä ei päässe alemmas?

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi, alemmas pääsee aina! Voimia. Ai sou nou.

AnniKainen kirjoitti...

Pasmat sekaisin sanonta sopinee tähän paikkaan. Sellaista se on elämä joskus. Kovasti paljon tsemppiä:)

Anonyymi kirjoitti...

Niin, aina voi olla asiat pahemmin, jos yhtään lohduttaapi =D!

satumh kirjoitti...

ounou. :(

Ponitäti kirjoitti...

Voi mikä sotku... Otan osaa.
Tuli tässä mieleen, että onko tuohon joku erityinen syy, että toi kerintäteline on pystyssä? Kun mä olen kotona jo oppinut että se laitetaan vaakatasoon, johonkin tuolin selkänojaan kiinni. Silleen siihen on mun mielestä helpompi laittaa vyyhti kun se pysyy vaikka teline ei olis kireälläkään.