maanantai 13. lokakuuta 2008

Pitkäpiimäistä

En äkkiseltään muista koska olisin viimeksi neulonut aikuisen kaulaliinan. Vähitellen on alkanut myös muistua mieleen miksi.



Olen neulonut neulomasta päästyäni, ja kaulaliina vain jatkuu ja jatkuu. Toinen lankakerä ei tunnu pienenevän lainkaan, ja työ on joka mittauksella yhtä pitkä. Lisäksi vaikka aloittaessani kuvittelin että Ullan deadlineen on aikaa vaikka kuinka, Bayretiin tuhrautunut ylimääräinen viikko kostautuu nyt. Viime viikon loppupuolella tosin elin jonkun päivän ihan väärää viikkoa ja neuloin kuin heikkopäinen kuvitellessani että Ulla-ohjeet pitäisi lähettää jo tällä viikolla. Tiukkaa tekee edelleen, sillä vielä olisi tehtävälistalla pipo. Niin, ja sekä kaulurille, kaulaliinalle että pipolle pitäisi keksiä Ulla-kelpoiset nimetkin. Ehdotukset "Kauluri", "Kaulaliina" ja "Pipo" eivät saaneet valtaisaa kannatusta.



Työ muuttui entistäkin takkuisemmaksi kun olin aikeissa kovalla kiireellä keriä uuden vyyhdin lankaa keräksi. Levitin vyyhdin, laitoin vyyhdinpuille ja aloin keriä. Lanka oli solmussa, ja eikä vyyhdinpuilta keriminen onnistunut lainkaan. Manasin huolimattomuuttani, otin viimeisen jäljellä olevan vyyhdin, avasin sen huolellisesti, laitoin vyyhdinpuille... Aivan sama juttu. Kaksi vyyhtiä käyttäytyi mainiosti, kaksi viimeistä solmiintui ihan kiusallaan.



Vyyhtiä ei voinut edes Teemun avustuksella keriä sisältä neulottavaksi keräksi, sillä tekeillä olevaa kerää piti välillä pujotella lankojen välistä. Se taas onnistuu heikosti, jos kerä on keritty oman peukalon ympärille niin kuin itse keskeltä aukeavat kerät teen jos kerijälaite ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto. Nyt minulla sitten on ensimmäisen kerran ties kuinka pitkään aikaan tällainen perinteinen pallokerä, joka karkailee neulepussista ja kierii pitkin lattioita.

Nyt jatkamaan urakkaa, josko tämän saisi valmiiksikin. Ensi viikolla uutta Elämänlankaa, tätä menoa luultavasti edelleen loppumattoman tummansinisen villalangan merkeissä.

6 kommenttia:

katri kirjoitti...

Nolona tunnustan, että kerin kaikki ostokerätkin juuri sun kertomallasi "peukkutekniikalla" sisältä purkautuviksi keriksi. Mies ei voi ymmärtää, että Novitan hyvä ostokerä ei kelpaa - mutta kun lanka ei juokse oikein, vaan jumittaa tai tulee ulos möykkyinä tai kerä vierii (jos sen sitten aloittaakin päältä). Ongelmansa kullakin.

Keri kerä uudestaan! Kyllä se siitä...
Katri

Tui kirjoitti...

Mä olen ostanut tiimarista lasten pienen hiekkaämpärin, juuri sen kokoisen että siihen menee vähän isompikin kerä. Kerä siihen, se pyörii siellä eikä kieri minne tahansa.

Harrastan myös tuota uusiksi kerimistä mitä katrikin sanoo tekevänsä. :D Kun miusta ne kerijällä kerityt kakkukerät on vaan niin suloisia.

Taija K kirjoitti...

Pallokerät ei ehkä ole käteviä mutta niin suloisia!

tikru kirjoitti...

Hei.. muistuu mieleen yhdestä valtion firmasta, kun kurssille nimeä keksittiin. mites ois "ikuisuus" tai "never-ending-scarf" ja sit ois kasa kirosanoja sisältäviä ehdotuksia, mut nei taida mennä kuitekaa läpi.

Kanerva kirjoitti...

Minusta pallokerät on niin ihania. Parhaita. Suloisia. Rasittavia.

Ihan niin kuin lapset! Ne karkailee kanssa.

MysteryKnitter kirjoitti...

I am sure you will tame it. I just know it. Trust me, you will tame it.