maanantai 29. syyskuuta 2008

Uusi parempi elämä

Varoitus: merkintä sisältää vain nimeksi neuleasiaa, eivätkä kuvat juuri liity aiheisiin.

Elämänlangalla ei tunnetusti liiemmälti harrasteta terveitä elämäntapoja, koska neulominen on hyvä unen ja liikunnan korvike ja kahvi-suklaaruokavalio pitää mielen pirteänä. Lopulta vaaka ja niska kuitenkin ilmoittivat, että on taas aika aloittaa uusi parempi elämä, joten ilmoittauduin Elixian personal trainer -painonhallintaryhmään. Ryhmä kestää 10 viikkoa eli liki koko syksyn, personal trainer on suurin piirtein painonsa arvoinen Noron langoissa ja liikuntakeskuksen jäsenmaksullakin ostaisi melkein puserolangat kuukaudessa, mutta armas aviomies ilahtui liikuntainnostuksestani niin, että lupasi maksaa kaikki kulut. Ensimmäisellä personal trainer -tapaamiskerralla tutustuin vähän niihin keskiaikaisten kidutusvälineiden näköisiin laitteisiin joissa olisi tarkoitus treenata (ei, en ole ikinä ennen käynyt kuntosalilla) ja henkilökohtainen ohjaajani joka muuten vaikutti ihan mukavalta ja selväjärkiseltä oli sitä mieltä, että salilla pitäisi käydä kaksi kertaa viikossa, sen lisäksi kaksi kertaa ohjatuilla tunneilla ja lisäksi vielä vesijuoksemassa ja/tai sauvakävelemässä. En kehdannut kysyä, että missä vaiheessa tässä olisi tarkoitus neuloa.


Välikevennys 1: Kävimme kyläilemässä Puputsin
luona ja Nea ihastui massanappeihin. Puputsi lahjoitti yhden sydännapin, ja kotona Nea ompeli melkein itse napin kangaspalaan ja liimasi pahviin tauluksi.


Minulla, kuten ilmeisesti suurella osalla muutakin 70-lukulaista ikäluokkaa, on valtaisat traumat koululiikunnasta. Eheytyminen on kuitenkin mahdollista, sillä olen yllätyksekseni pitänyt kovasti Elixian ryhmäliikunnoista vaikka olenkin noin kaksi kertaa tyypillisen osallistujan levyinen. Ohjaajat ovat mukavia ja kannustavia, ja tunteja on tarjolla laidasta laitaan. Tähän mennessä on vain pariin otteeseen iskenyt koulujumppatakauma ja paniikkiahdistus, kun surkealla koordinaatiollani en ole pystynyt toteuttamaan liikkeitä joissa pitäisi tehdä käsillä yhtä ja jaloilla toista asiaa ja vielä muistaa hengittääkin. Pilates-ohjaaja lohdutti, että on ihan normaalia olla täysin pihalla kymmenen ensimmäistä tuntia, ja ohjatussa kuntopyöräilyssä yhdeksi syypääksi paljastuivat vääränlaiset kengät jotka saivat jalkaterät särkemään kuin koulun luistelutunneilla ikään.


Välikevennys 2: Jos en liikunnalta ehdi neuloa, niin voin ainakin ensi vuonna luea neulomisesta joka päivä. Posti toi nimittäin uuden kalenterin.

Ruokavalion tarkkailuun olen jo muutamia kuukausia käyttänyt Kalorilaskuri -palvelua. Varsinaiseen painonhallintaosioon en vielä ole päässyt, koska tahdonvoima on hukassa, mutta ainakin olen vähitellen alkanut hahmottaa paremmin kuinka paljon energiaa erilaisissa ruoka-aineissa ja erityisesti rakastamissani herkuissa on. Tuoreita kasviksia pitäisi jaksaa syödä enemmän, kukahan niitä hyviä salaatteja tulisi tekemään meille? Teimme sentään ilmastotalkoiden nimissä alustavan sopimuksen miehen kanssa että yritämme korvata yhden naudanliharuuan viikossa kasvisruualla, jos olisi reipas niin voisi vielä yrittää tehdä jotain kevyttä ja terveellistä. Ongelmaksi muodostuvat lapset, joista varsinkin Nea on ryhtynyt syystä tai toisesta nirsoilemaan kovasti, joskin olen vähän sitä mieltä että ei terve lapsi ruokapöydän ääressä nälkään kuole.


Välikevennys 3: Viimeviikkoinen myssy alkaa näyttää jo vähän enemmän baskerintapaiselta ja vähemmän päätä kiristävältä pipolta.

Merkinnän alussa väitin, että kuvat eivät liity tekstiin. Valehtelin. Yllä vielä vähän todisteita siitä, että kyllä täällä uudesta paremmasta elämästä huolimatta vielä neulotaankin. Myssy ei ole vielä valmis, mutta kyllä tämä tästä, ja pikkuisen sain kaulaliinaakin jatkettua. Ensi viikolla toivottavasti lisää neulontaa, ehkä jopa jotain valmista.

P.S. Vielä ilmoitusluontoisena asiana tutuille, että mikäli joku vielä käyttää yliopiston mailiosoitettani, se lakkaa toimimasta kuunvaihteessa. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa siis ottaa käyttöön iki-osoitteeni.

18 kommenttia:

Duchess kirjoitti...

Tsemppiä harjoitteluun. Pilates oli alkuun vaikeaa minullekkin vaikka muka olen vuosia harjoitellut tekemään käsillä ja jaloilla eri asioita samalla hengittäen ties miten ja missä asennossa :) Tehokasta se kyllä on ja vaikutuksen ryhtiin huomaa aika nopeasti.

villapeikko kirjoitti...

Mäkin päätin lisätä liikuntaa roimasti, täytyy nyt vaan toivoa että itsekuri pitää. Olen istunut niin älyttömästi (lue: kaikki vapaa-aikani) pöydän ääressä tekemässä tärkeitä (eikö ohjeen kirjoittaminen ole sitä?) ja muka-tärkeitä (surffaus) asioita, etten pysty istumaan enää ollenkaan. Selkä ei kestä. Tästä pelästyneenä olenkin ruvennut vetämään piiitkiä vaunulenkkejä, kun liikkuessa ei selkään satu.

Mari kirjoitti...

Tsemppiä, kyllä sie onnistut! Mie olen viimeisen vuoden aikana pudottanut 16 kiloa :)Tosin se neulomisaika kyllä vähenee kovasti, mutta sillekkin kyllä oppii ajan kanssa ottamaan aikaa.

hanna-h kirjoitti...

Tsemppiä täältäkin! Harjoittelussa se alku taitaa olla hankalinta.
Itsekin kipitin kiltisti maksamaan yliopistoliikuntamaksun, kun epäilen käsikipujen johtuvan olemattomista lihaksistani.

JossuP kirjoitti...

Tsemppiä toivotetaan täältäkin! Kyllä ne lapsetkin tottuvat kasvispainoitteiseen ruokavalioon, tosin pitää ensin keksiä mistä he pitävät. Meillä uppoaa kaikki kasvikset, jos niitä tarjotaan raakana, kypsänä ei uppoa millään (tosin meillä nyt ei olekaan, kuin yksi poikalapsi, mutta hän olikin pahanlaatuinen kasviskammoaja.

Kanerva kirjoitti...

Tsemppiä!

Lapset kyllä varmasti syövät kasvisruokaakin, kun nälkä on tarpeeksi kova. Minun mielestä kasvisruuan tärkein juttu on mausteet. Soija esimerkiksi maistuu ihan kengänpohjalta ilman kunnon maustamista... Kysele vinkkilöitä lapsiperheen kasvisruokiin jos on tarvista :)

Kati E kirjoitti...

Haa, sä olet saman liikuntakeskuksen asiakas kun minä! Mennään joku kerta yhdessä, siellä on tosi kivaa. :)))

Ja fitball on myös hyvä laji, pilates kanssa ja joogaa olis kiva kokeilla.

Susanna kirjoitti...

Hommaa kotiin jumppapallo, ja neulot sen päällä istuen. Tekee hyvää sisäisille lihaksille, ja siinä samalla voi vähän pomppia ja pyöritellä :D. Tsemppiä paremman elämän etsimiseen, itsekin olen samalla tiellä (edelleen..).

Hanna kirjoitti...

Minäkin olen koittanut lisätä liikuntaa, jotta kroppa kestäisi paremmin neulontaa. Huomenna menen hermoratatutkimukseen kipeän käteni takia, toivottavasti neulomiseen ei tule kovin pitkää taukoa.

Olen harkinnut personal trainerin laihdutuskerhoa, mutta tuo liikuntamäärä on minusta melkoinen (ymmärrän toki liikunnan merkityksen), jos liikunta ei ole päivän ainoa tekeminen, joten toistaiseksi olen tyytynyt kirjaamaan syömisiäni kiloklubiin ja liikkumaan mielitekojen mukaan kolme kertaa viikossa. Laihduttamisen kannalta syöminen on kuitenkin se isompi merkityksinen asia (toki liikunnassa on se hyvä puoli, ettei silloin voi syödä).


Tuosta jumppapallosta tuli mieleen opiskeluaika, jolloin katsoin aina uutiset jumppapallon päällä istuen, tietokonetuolinakin se toimi. Pitäisi varmaan taas harkita.

Tsemppiä!

Pami kirjoitti...

Tietysti syöminen vaikuttaa elämän laatuun, mutta näin naudanlihantuottajana en jaksa uskoa maapallon pelastumiseen, jos suomalaiset lopettavat KOTIMAISEN lihan syömisen. Se, että jos se rahdataan jostai valtamerien takaa, niin asia voi olla toinen. Osaan kasviksien tuottamiseenkin tarvitaan paljon vettä, sähköä (kasvihuoneiden valaistus ja lämmitys) ym.

Meillä lapset ovat syöneet pienestä pitäen myös kasviksia, koska laitan niitä joka ruokaan. Hernekeittoakin olen joskus vielä jatkanut esim. parsakaalilla. Parsa- ja kukkakaalit ovat herkkujamme. Ja jos lapsi ei syö, niin eipä kiinnitä asiaan pahemmin huomiota, kyllä seuraavan kerran ruoka maistuu, jos välipalojakaan ei paljon tarjoilla.

Minunkin kyllä pitäisi ruveta jumppaamaan, kun ei meinaa jaksaa tavaraa kantaa kolmanteen kerrokseen tyttären kämppään! :-)

Ja anteeksi tämä naudanlihavuodatus, mutta joskus vaan on niiiin rasittavaa lukea noita "olet hyvä, kun et syö lihaa" -juttuja! Ihan ystävyydellä :-)

tuijam kirjoitti...

Noniin, ajatukset liikkuu samoilla radoilla. Olin lähdössä viikonlopuksi ratsastamaan naapurimaahamme. Viimeksi ratsailla puoli vuotta sitten.
Jo aiemmin olin todennut että ridapökät kiristää liikaa masun kohdalta, enkä ole edes raskaana! hankkimaan siis uusia (käytettyjä) pöksyjä, löysinkin yhdet ihanat. Tiukat. ARGH! Tilasin kaikkinensa vielä kolmet muut, joista yhdet olivat sitten liki täydelliset. Muut menee myyntiin kunhan ehdin.
Mutta, saappaisiin oli kova ahtautuminen ja jopa kypärä kiristi. Uskomatonta.
Mutta lähtöiltana ärsyynnyin omaan ruuanhimooni kun kahdet vaaleat farkut eivät kertakaikkiaan menneet päälle, eikä enää ei ollut kyse mistään kiristämisestä!
Huomaa kyllä että iltalenkit on tullut korvattua neulomisella ja punaviinillä, sohvan nurkassa istumisella ja muulla mukavuudella.
Vielä kun matkalla bongasin ilmiselviä neulematkalaisia - mistä ei sen enempää - päätin että jotain on pakko tehdä. Tosin en vielä päättänyt mitä. ;-/

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Olen suunnitellut kuntopyörää, jossa olisi tarvikekori langoille ja sellainen ajoasento että ryhdikkäästi istuen olisi hyvä neuloa :) Tsemppiä!

Kaisa kirjoitti...

Tsemppiä paljon!
Moikataan elixialla jos nähdään :)
Kannattaa kokeilla paljon eri ohjaajien tunteja, koska kun löytää omat "suosikkiohjaajansa" tunneille on kivempi mennä ja mukavampi olla kuin jonkun tylsän ohjaajan tunneilla.

Nuttu kirjoitti...

Mikä kiehtova projekti. Tykkään tuollaisista konkreettisista, johonkin tiettyyn ajanjaksoon sidotuista asioista, joista voi oppia kaikennäköistä hauskaa: kokeiltu on muun muassa kuukautta lähiruoalla ja kasvisruoalla. Niistä on saatu paljon taviselämäänkin. Tsemppiä!

siiri kirjoitti...

Voi, mikä koululiikuntakammo on täälläkin. Mulla oli ihan jär-kyt-tä-vä "liikunnanopettaja" (diktaattori), joka esitteli taulukoista miten olen aina huonoimman 2 prosentin joukossa. Uuh. Kesti 6 vuotta, että uskalsin mennä sen jälkeen ohjattuun liikuntaan, mutta on se vaan kivaa sen jälkeen kun on löytänyt oman lajinsa.

Totoro kirjoitti...

Tsemppiä uuteen elämään! Mäkin inhosin liikuntaa koulussa (poislukien sähly), mutta onneksi se meni ohi pakollisuuden myötä. Aikuisiällä on ollut jo kivaa liikkua ja kun siitä kehittyi tapa, niin ei enää ilmankaan osaisi olla. Tänään olisi pilatestunti luvassa - mahtava laji, mutta seuraavana päivänä pitää aina yrittää olla nauramatta tai yskimättä, kun vatsalihakset on niin kipeitä :)

Puputsi kirjoitti...

Tsemppiä parempaan elämään! Itse en mitään rohkaisevaa tai kannustavaa siihen osaa sanoa, koska liikun lähinnä sohvalta jääkaapille. Lähinnä halusinkin ihailla tuota Nean upeaa työtä, jonka tyttö on väsännyt jonkun hienoa nappia hyväksikäyttäen. ;) Nealle terveisiä :)

MysteryKnitter kirjoitti...

Wau! Nea osaa!