Onni on oma neulepusero

Koska en ole ihan pienimmästä päästä ihmisiä, tulen suhteellisen harvoin neuloneeksi itselleni mitään puserokokoisia vaatteita. Yksi syy siihen on tietysti se, että neuleohjeet suunnitellaan tyypillisesti pienempiin kokoihin, ja valitettavan usein isommat mallit ovat säkkejä.



Nyt tartuin pitkästä aikaa toimeen ihan oikein mittanauhan ja laskukoneen kanssa ja suunnittelin sellaisen puseron joka on tehty juuri minulle. Ylläolevaa hihaa vilauttelinkin jo aiemmin keskeneräisenä. Nyt se on valmis, niin kuin on koko puserokin. Kiitollisesti myös helteet näyttävät olevan tältä erää ohitse, joten puseroa voi käyttääkin. Villa-puuvillasekoite on yllättävän viileä ja mukava päällä, olen aivan ihastunut.



Tähän neuletyöhön olen aivan suunnattoman tyytyväinen, sillä tunikasta tuli juuri sellainen kuin toivoin. Kannatti siis neuloa ja purkaa hihaa muutamaan otteeseen! Hihansuun ja kauluksen reunojen palmikkokuvio löytyy Barbara Walkerin neulemallikirjoista nimellä Windblown Cable, kauluksen aloituskolmio taas on omasta päästä. Hihat ovat 3/4 -mittaiset siksi, että minulle tulee tyypillisesti kuuma neuleissa ja kiskon hihoja koko ajan ylös ranteista kohti kyynärpäätä. Erityisesti ilahduttaa se, että vaikka tunsin itseni elefantiksi kun neuloin vartalokappaleen alkuosaa, valmis vaate näyttää päällä oikein istuvalta eikä laisinkaan siltä että lisäisi painoa radikaalisti. Sileä suljettu neule ei tietenkään ole kiinnostavimmasta päästä neulottavaa, mutta päällä se näyttää hyvältä.



Tässä vielä muotoiluyksityiskohta: kavennukset alkavat helmasta ja jatkuvat rintamuotoiluihin asti. Kapein kohta tulee siis juuri rinnan alle, ja lisää tilaa neulotaan sitten lyhennetyillä kerroksilla. Malli sopii siis loistavasti tällaiselle tissit ja takapuoli -muotoiselle. Laskin ohjeeseen kuitenkin melkoisen määrän kokoja erilaisille lantio-rinnan alaympärys -yhdistelmille, kun isot ihmiset eivät kaikki ole samasta muotista. Loppujen lopuksi vartalokappaleen kokoyhdistelmiä taisi tulla taulukkoon peräti 35. Omassa tunikassani lantionympärys on peräti 140 cm ja rinnan alaympärys muistaakseni 105, mutta vaihtoehtoja riittää sekä pienempiin että himpun verran suurempiinkin kokoihin. Hihoissa taas on viisi eri kokovaihtoehtoa.



Pidän kaula-aukosta kovasti. Etukappaleen kohdalla epäilytti josko aukko sittenkin olisi liian ahdas, mutta siitä tulikin juuri sopiva. Kaula-aukon takaosakin antaa vähän lisää tilaa, ja se taas unohtui tunikaa päälle sovitellessa. (Sievät helmikorut ovat muuten Helmetistä.)



Pitää vielä esitellä kaula-aukko takaa. Olen nimittäin niin kovasti ylpeä siitä, että osaan nyt vihdoin ja viimein silmukoida näin sievästi.



Annoin tälle neuleelle nimeksi Curvy Cables Tunic, ja tämäkin ohje on tulossa myyntiin jossain välissä. Tällä kertaa, koska kyseessä on suuri työ jossa on paljon yhdistelymahdollisuuksia, halusin ehdottomasti testineulojan ennen kuin uskallan laittaa ohjeen julki. Tui heittäytyi rohkeasti työhön, vaikka joutuikin aluksi neulomaan ihan sokkona viitteellisen ohjeen ja keskeneräisestä työstä huonossa valaistuksessa peilin kautta otettujen valokuvien kera. (Ei, niitä kuvia ette näe, vaikka tietystihän ne ovat aika taiteellisia.) Lankana tässä siis on Rowanin Wool Cotton, menekki tähän minun kokooni 750 grammaa aika tarkkaan. Tui neuloo omaa kappalettaan Novitan Bambusta.

Kaikenkaikkiaan siis erinomaisen onnistunut neule, olen kovasti tyytyväinen. Seuraavaksi pitääkin sitten käydä syksyn Ulla-ohjeiden kimppuun, pari asiaa olisi tekeillä ja tunnetustihan deadlinet hiipivät aina kimppuun salakavalasti vaikka kuinka kuvittelisi että aikaa on.

Ensi viikolla Elämänlangalla seikkaillaankin muissa aiheissa, sillä taas on se aika vuodesta.