Neuloja ei tervettä päivää näe

Elämänlangalla podettiin viime viikolla monelle neulojalle tuttua startiittia kun useampi takavasemmalta hyökännyt neuleidea vaati päästä heti toteutettavaksi. Startiittihan on pakonomainen tarve aloittaa uusia neuletöitä. Epäilen että oma startiittini oli tällä kertaa ns. akuuttia välttelystartiittia, kun Ullaa tekeillä ollut työ oli loppusuoralla, deadline hiipi aina vain lähemmäs ja työ uhkasi tympiä.

Tuollaisessa tilanteessa paljon tervetulleempi neuletauti olisi ollut endiitti eli pakonomainen viimeistelytarve. Endiitti vain valitettavasti ei tule kutsumalla, vaan iskee esimerkiksi puolenyön aikoihin. Tiedättehän sen tunteen, että tekeillä oleva työ valmistuu aivan juuri kunhan vain jaksaa muutaman kerroksen neuloa tai pari saumaa ommella? Kerran jos toisenkin olen joutunut luovuttamaan kello kaksi aamuyöllä vaikka puseron toinen hiha on edelleen irti tai sukan kärkikavennukset tekemättä, kun silmät eivät enää pysykään auki.



Kuten arvata saattaa, endiitti iskikin sitten vasta Ulla-työn valmistuttua. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä olin vakavan endiittikohtauksen kourissa kun yksi edellä mainituista neuleideoista oli ihan valmistumaisillaan ja halusin kastella ja muotoilla työn ennen nukkumaanmenoa. Työ valmistui ja kuvaukset on sovittu huomiselle, joten kenties pääsen ensi viikolla esittelemään mitä tuli tehtyä.

Loppukevään ja alkaneen kesän mittaan on vaivannut myös lievä hamsterioosi. Tällä kertaa iski vakava luksushamsterioosi, jonka laukaisivat syntymäpäivä- ja tuparilahjoiksi saadut lankalahjakortit. Olen havainnut, että lahjat altistavat luksushamsterioosille, vaikka normaalisti olen lähinnä tuurihamsteri ja saatan pysyä kuivilla pitkiäkin taukoja kunnes taas tapahtuu romahdus sopivan houkutuksen sattuessa eteen. Jotkut hamsterioosista kärsivät ovat suorastaan elämäntapahamstereita, ja heidän taudinkuvaansa kuuluu myös vakava sulovilenismi joka laukaisee hamsterioosin esimerkiksi Novitan tehtaanmyymälän pussilankalaareilla tai nettilankakauppojen alennusmyynneissä.



Neuletaudeissa on tietysti se ongelma, että ne altistavat toisilleen. Esimerkiksi vakava sukkalankahamsteriitti saattaa johtaa pahaan sukkasidonnaiseen startiittiin, jonka jälkimainingeissa iskee vielä toisen sukan syndroomakin. Elämänlangalla tämä on sentään jossain määrin hallinnassa, sillä kesken ei taida olla kuin kaksi sukkaparia. Epäilen, että pahaksi päässyt peittotilkkuaddiktio on syönyt sukkaneuleaikaa.

Nyt poistun takavasemmalle antamaan startiitille vapaat kädet, sillä nyt ei ole mitään deadlineneulottavaa. Lanka. Mikä ihana tekosyy. (Joskin tähän aikaan aamusta, kun lapset ovat heränneet puoli kuudelta, voi olla että peittotilkku onnistuu paremmin kuin mikään upea uusi luomus.)

Ensi viikolla taas uudenuutukaista Elämänlankaa.