Lankeemus

Viime vuosina olen Lankahamstereiden jälkimainingeissa onnistunut jatkamaan langanostolakkoa pitkälle kevääseen. Tänä vuonna näin ei kuitenkaan päässyt käymään, siitä pitivät Wanhassa satamassa viikonloppuna järjestetyt kädentaitomessut huolen. Puolustaudun kuitenkin toteamalla, että viime aikojen vetämättömään oloon tarvittiin selvästi lankaterapiaa, ja lisäksi kevennän kuitenkin lankavarastoani vähintään saman verran lankahamsteripalkintojen muodossa.



Messuilla oli toinen toistaan houkuttelevampia ständejä: lasia, puuta, keramiikkaa ja tietenkin käsityötarvikkeita ja lankoja. Studio Himalayalla oli lankoja raakasilkistä, tiibetinlampaasta ja hampusta sekä kauniita luisia ja puisia nappeja. Kävin tervehtimässä Kanervaa ja Villakettua ja ihastelemassa Angorinan lankoja.



Vastustin kiusauksia hyvin, kunnes tulin Titityyn tiskin ääreen. Olen himonnut Shibuiknitsin wasabinvihreää merinovillasukkalankaa siitä lähtien, kun näin sitä Leppävaaran neuletapaamisessa muutama viikko sitten. Kun vielä Jenni, johon sattumalta törmäsin Wanhan sataman ovella esitteli ostoksiaan olin mennyttä naista. Kuten kuvasta näkyy, en tyytynyt ihan vain vihreisiin sukkalankoihin, vaan mukaan tarttui myös punaista ja keltasävyistä. Kuvittelin selviäväni ostamatta vihreitä ohuita huivilankoja, kun näytillä oli vain kaksi vyyhtiä, mutta sitten tiskin alta löytyi lisää.



Kun repsahdus kerran jo oli tapahtunut, ei vastustuskyvystä ollut enää Priiman osastolle päästyäni mitään jäljellä. Minulla oli alunperin hyvä aikomus odottaa ja ostaa vironvilloja vasta keväämmällä kun irc-kanava #neulonta tekee retken Tallinnaan, mutta villojen väriloisto oli minulle liikaa. En tiedä mitä näistä tulee, mutta harkitsin Ene's Scarfia ja Ullassa ollutta Revontulihuivia.



Koska lankatiskit saivat minut henkilökohtaiseen konkurssiin, kruunasin sitten vielä shoppailun ostamalla Harmony-sukkapuikkosetin. Olen katsellut tuota eri nettikaupoissa jo jonkin aikaa, mutta en ole arvannut tilata koska minulla ei ole ennen ollut 15-senttisiä sukkapuikkoja. Luonnossa puikot eivät kuitenkaan näyttäneet niin lyhyiltä kuin pelkäsin, joten uskalsin sitten investoida. Yhteenvetona messuostoksista voisinkin siis sanoa, että onneksi kaalisoppa on hyvää ja edullista, sillä sitä Elämänlangalla taidetaan syödä ahkerasti lähiaikoina.

Nyt maisteri suuntaa tutkimaan lankahamsteriblogeja, josko kaikki apuemännät olisivat jo tehneet yhteenvetonsa ja suuri palkintojen jako voi alkaa. Ensi viikolla uutta Elämänlankaa.