Sataa sataa ropisee

Viime viikko oli sateinen ja ankea, eikä mielialaa nostanut se, että sai torstaina yrittää selittää kolmivuotiaalle miksi liput liehuvat puolitangossa. Vaikka olenkin asustanut muutaman vuoden Espoossa, olen kuitenkin syntynyt ja kasvanut Tuusulassa (joskin etelässä enkä Jokelassa). Ahdistaa.

Myös neulerintamalla uhkaa ahdistus, kun kaaduin pahasti iltapimeällä ja raavin polven ja kämmenen, venäytin nilkan ja täräytin toisen ranteen niin että sitä koristaa nyt komea ja värikäs mustelma. Kipeillä jaloilla ja käsillä on paha pysyä kahden ripeäliikkeisen lapsen perässä, ja vaikka voisikin ottaa sairaslomaa kotiäiteilemisestä ei käsillä kuitenkaan arvaa tuntikausia yhtämittaa neuloa.



Neulomisen asemesta Elämänlangalla onkin tartuttu pitkään odottaneeseen tuunausprojektiin, tosin hyvin helppoon sellaiseen. Ylläolevassa kuvassa on parin vuoden takainen neuletakkiprojektini, Elsebeth Lavoldin suunnittelema Swedish Thora, jonka neuloin Jaegerin Luxury Tweed -langasta. Thora oli ihana, mutta kun taannoin laihduin takki jäi aivan liian suureksi, enkä ilmeisesti palannut aivan entisiin mittoihini vaikka Joelin odotus toikin reilusti kiloja takaisin.

Takki oli suuritöinen, ja sitäpaitsi lievästä kasarivaikutteisesta muotoilustaan huolimatta yksityiskohdiltaan kaunis ja käytössä lämmin ja mukava. Aivan liian suurena se kuitenkin oli liki käyttämätön. Lopulta päätin pitkällisen pohdinnan jälkeen lykätä neuleen pesukoneeseen järkeillen, että vaikka tuloksena olisi
nukenvaate, olisi sille kuitenkin enemmän käyttöä kuin liian suurelle takille.

Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ennen-kuva on otettu huonossa valaistuksessa ja oudossa asennossa.



Ensimmäinen vaikutelma pesukoneen avaamisen jälkeen oli karvaisuus. Luxury Tweed on merinovilla-alpakkasekoitetta ja huovuttamattomana melko karheaa eikä laisinkaan niin karvaista kuin täysalpakka. Pesukonekäsittely nosti koko vaatteeseen valkoisen karvan pintaan, ja karvaa oli myös takin seuraksi heitetyissä housuissa. Karvaa oli pian myös silmissä, nenässä ja sovituksessa käytetyllä paidalla. Ravistelin paitaa kylpyhuoneessa ja tamppasin sitä pihalla. Yhä vain pölisi. Jahka saan nenäni niistettyä tyhjäksi karvoista, kokeilen seuraavaksi vaateharjaa tai maalarinteippiä.



Entä lopputulos? Hihat ovat juuri sopivan mittaiset ja rinnanympärys paljon paremmin kohdallaan kuin aiemmin. Helma aaltoilee hassusti ja pituudesta poistui ehkä himpun enemmän kuin olisin toivonut, mutta istuvuus on kuitenkin parempi kuin ennen. Lisäksi pesukonekäsittely pehmensi ennestään hieman karheaa lankaa.

Joskus näemmä kannattaa uskaltaa, vaikka täysin testaamaton huovutus onkin vastoin neuleperiaatteitani. Eiköhän takki pääse pitoon... kunhan keksin, kuinka päästä eroon karvamäärästä. Hyviä ideoita saa esittää. Niitä lueskellessa ja kokeillessa viikko sujuneekin rattoisasti, ja ensi viikolla on luvassa taas uutta Elämänlankaa.