maanantai 12. marraskuuta 2007

Sataa sataa ropisee

Viime viikko oli sateinen ja ankea, eikä mielialaa nostanut se, että sai torstaina yrittää selittää kolmivuotiaalle miksi liput liehuvat puolitangossa. Vaikka olenkin asustanut muutaman vuoden Espoossa, olen kuitenkin syntynyt ja kasvanut Tuusulassa (joskin etelässä enkä Jokelassa). Ahdistaa.

Myös neulerintamalla uhkaa ahdistus, kun kaaduin pahasti iltapimeällä ja raavin polven ja kämmenen, venäytin nilkan ja täräytin toisen ranteen niin että sitä koristaa nyt komea ja värikäs mustelma. Kipeillä jaloilla ja käsillä on paha pysyä kahden ripeäliikkeisen lapsen perässä, ja vaikka voisikin ottaa sairaslomaa kotiäiteilemisestä ei käsillä kuitenkaan arvaa tuntikausia yhtämittaa neuloa.



Neulomisen asemesta Elämänlangalla onkin tartuttu pitkään odottaneeseen tuunausprojektiin, tosin hyvin helppoon sellaiseen. Ylläolevassa kuvassa on parin vuoden takainen neuletakkiprojektini, Elsebeth Lavoldin suunnittelema Swedish Thora, jonka neuloin Jaegerin Luxury Tweed -langasta. Thora oli ihana, mutta kun taannoin laihduin takki jäi aivan liian suureksi, enkä ilmeisesti palannut aivan entisiin mittoihini vaikka Joelin odotus toikin reilusti kiloja takaisin.

Takki oli suuritöinen, ja sitäpaitsi lievästä kasarivaikutteisesta muotoilustaan huolimatta yksityiskohdiltaan kaunis ja käytössä lämmin ja mukava. Aivan liian suurena se kuitenkin oli liki käyttämätön. Lopulta päätin pitkällisen pohdinnan jälkeen lykätä neuleen pesukoneeseen järkeillen, että vaikka tuloksena olisi
nukenvaate, olisi sille kuitenkin enemmän käyttöä kuin liian suurelle takille.

Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ennen-kuva on otettu huonossa valaistuksessa ja oudossa asennossa.



Ensimmäinen vaikutelma pesukoneen avaamisen jälkeen oli karvaisuus. Luxury Tweed on merinovilla-alpakkasekoitetta ja huovuttamattomana melko karheaa eikä laisinkaan niin karvaista kuin täysalpakka. Pesukonekäsittely nosti koko vaatteeseen valkoisen karvan pintaan, ja karvaa oli myös takin seuraksi heitetyissä housuissa. Karvaa oli pian myös silmissä, nenässä ja sovituksessa käytetyllä paidalla. Ravistelin paitaa kylpyhuoneessa ja tamppasin sitä pihalla. Yhä vain pölisi. Jahka saan nenäni niistettyä tyhjäksi karvoista, kokeilen seuraavaksi vaateharjaa tai maalarinteippiä.



Entä lopputulos? Hihat ovat juuri sopivan mittaiset ja rinnanympärys paljon paremmin kohdallaan kuin aiemmin. Helma aaltoilee hassusti ja pituudesta poistui ehkä himpun enemmän kuin olisin toivonut, mutta istuvuus on kuitenkin parempi kuin ennen. Lisäksi pesukonekäsittely pehmensi ennestään hieman karheaa lankaa.

Joskus näemmä kannattaa uskaltaa, vaikka täysin testaamaton huovutus onkin vastoin neuleperiaatteitani. Eiköhän takki pääse pitoon... kunhan keksin, kuinka päästä eroon karvamäärästä. Hyviä ideoita saa esittää. Niitä lueskellessa ja kokeillessa viikko sujuneekin rattoisasti, ja ensi viikolla on luvassa taas uutta Elämänlankaa.

12 kommenttia:

Janka kirjoitti...

Ei toi helma musta ole paha tuossa kuvassa ainakaan. Ennemminkin päinvastoin.

katri kirjoitti...

Ehdotukseni: Imurointi pienellä teholla ja tasaisella suulakkeella. (huonekalujen imurointia varten, yleensä) Sama on tepsinyt sinnikkäisiin koirankarvoihin teippiharjan ohella. Muista puhdistaa pesukoneen nukkasuodatin...

Susanna kirjoitti...

teippiharja on aika ykkösväline. Huovutetuista laukuista mä olen höylännyt terävällä partahöylällä.

Kaunis neule yhä!

Gehenna kirjoitti...

hihih, jännitystä elämään. kieltämättä takin olemus kaunistui kovasti. karvat lähtee ku laitat kuivausrumpuun... tai no, sitten on kyllä varmasti nean takki tuloksena...

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta takistahan tuli tosi hieno! Sain viimein urakoitus koko blogisi lukemisen, todella mukavia juttuja olet kirjoittanut. Joelilla on muuten sama syntymäpäivä kuin minulla :) Jätin muuten kommenttia elokuun 13. päivän merkintään.

Maaria kirjoitti...

Takki näyttää mielestäni nyt todella hyvältä!

TiinaV kirjoitti...

Wau! Hyvältä näyttää! Karvaongelmaan ei valitettavasti ole ratkaisua..

Satu H kirjoitti...

siitä tuli tosi hyvä nyt!

Helmis kirjoitti...

Mielenkiintoista!
Minä kokeilin juuri äskettäin Alfan huovuttamista (?!) kännykkäpussin muodossa. Koko kurtistunut kutale oli valkoisen karvapeitteen vallassa koneesta nostettaessa - tai siis pesupallosta löytyneenä. Hämmästelin sitä näkyä - tulos ei ollut järin kaunis, kun silmukatkin olivat oudosti ryppyisiä..

Sinun takkisi kaunistui ja ryhdistyi ihan selvästi!!

Meeri kirjoitti...

Oho! Onpa hyvin käynyt huovutuksessa!!

Anonyymi kirjoitti...

kyllä on hieno lopputulos

MysteryKnitter kirjoitti...

Wau mikä takki! Hyvin kävi huovutuksessa.