Maisteri matkustaa

Kuten toissaviikolla uhkasin, Elämänlangalla pidettiin muutama päivä lomaa. Ei sentään neulomisesta, mutta kirjanteosta ja lapsiperhe-elämästä kyllä. Viikko sitten perjantaina tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun lemmikkiteekkarista ihan virallisissa papereissakin tuli Neulojan Mies, mutta silloin aikoinaan ei tullut lähdettyä häämatkalle ja sitten tulikin jo jälkikasvua ja niin edelleen. Kun neljävuotishääpäivää vuosi sitten vietettiin loppuvaiheen raskausvaivoista kärsien, uhkasin että viisivuotishääpäiväksi jätetäänkin sitten lapset mummolaan ja lähdetään matkalle. Kun matkan varaaminen nyt kesällä alkoi tulla ajankohtaiseksi, selailimme pari päivää matkatoimiston sivuja ja arvoimme lopulta kohteeksi Wienin, jossa kumpikaan ei aiemmin ollut käynyt.



Lentokentällä uhkasi jo hieman matkastressi iskeä, kun check-in -tiskillä ilmoitettiin lennon olevan myöhässä. Onneksi tieto siitä, että puiset sukkapuikot voi viedä mukaansa koneeseen piti paikkansa, ja aloitimme lomaan laskeutumisen istumalla tovin lentoaseman Robert's Coffeessa kirjoja lukien, neuloen (minä) ja herkutellen (puikkonallet, kuten kuvasta näkyy).



Wienissä meitä odotti neljän tähden hotelli Kaiserhof. Hotelli sijaitsi pienellä sivukadulla vain muutaman sadan metrin päässä Karlsplatzin metroasemasta ja ehkä kilometrin päässä historiallisesta keskustasta. Hotellivalinta oli kerrassaan loistava: Palvelu oli hyvää ja ystävällistä, huone mukava ja buffetaamiainen juuri niin tukeva ja monipuolinen kuin kaupunkilomaillessa toivoa voi. Henkilökunta sekä puhui hyvää englantia että kuunteli sujuvasti ontuvaa saksaa, ja mikä parasta hotellille sai tilata hierojan ja alakerrassa oli ihan suomalaiseenkin makuun hyvä sauna. Näin hyvissä oloissa ei haitannut se, että varsinaisena hääpäivänä satoi kuin saavista kaataen ja eräs saksalainen nykyään roomalaistunut kardinaali tukki vierailullaan koko keskikaupungin.



Mikäli olisin ollut matkassa itsekseni, olisin varmasti tehnyt pitkän listan hotelleista ja nähtävyyksistä, ja olisin juossut koko pitkän viikonlopun kieli vyön alla. Häämatkaillessa lähdimme kuitenkin liikkeelle rauhallisemmalla aikataululla ja tutustuimme vähemmän museoihin ja enemmän esimerkiksi Wienin kauniisiin puistoihin. Yllä näettekin kuvakollaasin otsikolla "Kristel neuloo"... Stadtparkissa, Schönbrunnin linnan puistossa, Donauturmissa ja Donauparkissa. Wienin metrossa en tullut neuloneeksi, sillä matkustimme yleensä vain pari pysäkinväliä. Kaupungissa muuten oli loistavasti toimiva julkinen liikenne, eikä kolmen päivän kortti maksanut kovinkaan paljon.



Kaikesta tuosta neulomisesta syntyi myös tulosta, ja maanantaina Teemu pääsi poseeraamaan uudessa villapuserossaan pitkin Donauparkia kun otin kuvia Ullaa varten. Tarjolle on siis tulossa peruspuseron ohjetta, jahka syksyn numero muutaman viikon päästä ilmestyy.

Kuten arvata saattaa, käytin aikaa myös lankashoppailuun. Etukäteen yritin etsiä tietoa Wienin lankakaupoista, mutta oikein hyviä listoja ei ollut missään. Lopulta etsin vain Lana Grossan sivuilta Itävallan jälleenmyyjät ja paikallistin kartalle Wienin kaupat.



Lankasuunnistus oli Wienissä yllättävänkin helppoa. Katujen nimet oli merkitty selkeästi liki joka kadunkulmaan, ja numerointi oli looginen joskaan kaikkien talojen julkisivuun ei osoitenumeroa ollut merkitty. Lankakauppojen kohdalla seinässä oli kuitenkin poikkeuksetta WOLLE -kyltti.

Löytämäni putiikit olivat kaikki melko pieniä. Koska olin löytänyt osoitteet Lana Grossan jälleenmyyjäsivuilta, en ollut kovin yllättynyt siitä, että valikoima oli kovasti tähän yhteen valmistajaan painottunutta. Paljon oli ihania perusmerinolankoja, mutta ei poistolanka Silanaa jota olin ajatellut ostavani puserollisen jos siihen törmään.



Suomen lankakauppoihin verrattuna erilaista oli asettelu. Kerät oli yleensä laitettu pikkuruisiin hyllyihin niin, etteivät vyötteet näkyneet, ja useammassa kaupassa olivat hinnatkin heikosti näkyvillä. Palvelu oli yleensä oikein ystävällistä, paitsi paikallisessa Itäkeskuksessa sijaitsevassa Filatissa jossa ei edes tervehditty. Englannin ja saksan sekoituksella pärjäsi joka paikassa. Mastercard ei kaikissa pikkuputiikeissa käynyt.



Suosikkini oli ehkä Wolle+Mode Neubaugassella. Sieltä löytyi paitsi Lana Grossaa myös esimerkiksi Noroa, Debbie Blissiä, Lang Yarnsia ja Rowania. Toisaalta myös Lange Gassen ja Alerstrassen kulmauksessa ollut pieni lankakauppa ilahdutti: rouva päästi minut sisään vaikka putiikki olikin lauantaina oikeastaan mennyt jo puoliltapäivin kiinni, ja valikoimassa oli esimerkiksi aivan ihania sukkalankoja hyvällä alennuksella. Yleisesti ottaen lankojen hintataso vastasi melkolailla kotimaista.

Entä sitten ne varsinaiset lankaostokset? Niistä kenties lisää ensi viikolla, jolloin saanette luettavaksi hupaisan kertomuksen siitä kun maisterin lankoja inventoitiin. Nyt puikkoja heiluttamaan, josko toinenkin Ullaa varten tekeillä oleva vaate valmistuisi loppuviikosta häämöttävään deadlineen mennessä. Ensi viikkoon, siis!