Alea jacta est

Kun olin kirjailijanurasta haaveileva lapsi, koulullamme kävi lastenkirjailija Christina Anderson puhumassa työstään. Mieleeni jäi, kuinka hän esitteli huolellisesti kakkosrivinvälillä kirjoituskoneella kirjoitetun käsikirjoituksen, johon oli tarkasti jätetty oikean kokoiset aukot kuvia varten. Nykyään käsikirjoitukset ovat hieman eri näköisiä:



Reippaan loppurutistuksen jälkeen The Neulekirjan käsikirjoitus meni viimein loppuviikosta postiin. Marjut käytti pari päivää aikaansa pistääkseen pilkut paikoilleen ja korjatakseen kaikenlaisia kielihäriöitä, ja armas aviomieheni tarkisteli ohjematematiikkaa. Lopulta vielä kanssakirjailijattaren kanssa kävimme koko nivaskan läpi yhteisvoimin. (Huomasimme muuten, että kirja on jo päässyt kustantajan syksyn markkinointiesitteeseen, pdf-tiedosto löytyy täältä.) Koko neulesuunnittelurupeama alkoi oireilla myös käsityönurkkaukseni äärimmäisenä kaaoksena.



Syntymäpäivälahjaksi armaalle aviomiehelle, joka täytti vuosia eilen, raivasin nurkkausta hitusen, mutta jaksaminen loppui sitten lopulta kuitenkin kesken. Kaiken puurtamisen jälkeen alkoi loppuviikosta nimittäin olla melkoisen untelo olo. Hermot uhkasivat napsahtaa irtipoikki siinä vaiheessa kun koneen mukapolttava cd-dvd -asema kieltäytyi yhteistyöstä tuntia ennen lähipostilaatikon tyhjennysaikaa, mutta onneksi ratsuväki riensi apuun Teemun koneen kera. Luonnollisesti kävi niin, että kun stressinaiheuttaja lopulta pääsi turvallisesti postilaatikkoon, minulle nousi kuume. Tervarireissulla todettiinkin ärhäkkä tulehdus, jonka oireet olin kirjan viimeistelypäivinä yrittänyt hoitaa kotikonstein näemmä heikolla menestyksellä, ja mukaan annettiin pitkä antibiootikuuri.



Tautisuuden lisäksi on muutenkin ollut disorientoitunut olo, kun on taas saanut neuloa mitä mieli tekee ja kirjaprojektin työt ovat hetken verran siinä vaiheessa että voin vain istua ja ihastella valmiiden neuleiden kasaa. Tietenkin uusi työrutistus tulee ennen kun kirja päätyy painoon, mutta tällä hetkellä on aikaa ajatella muutakin. Tällä viikolla on ohjelmassa esimerkiksi lankainventaario mukavien nuorten neulojattarien avustuksella - minulla ei nimittäin ole hajuakaan siitä, kuinka paljon Elämänlangalla oikeasti on lankaa. Lisäksi luvassa on lorvimista ja lepäilyä.

Nyt Elämänlangalla julistetaan alkaneeksi loma ja viikon mittainen blogitauko. Ensi maanantaina ei siis uutta Elämänlankaa. Kahden viikon päästä seuraa sitten raportti, kuinka vapaa-ajan viettäminen maisterilta onnistuu.