Puolisoa etsiessä kannattaa kiinnittää huomionsa moneen seikkaan. Ensimmäiseksi tässä mainittakoon sukupuoli. Perinteinen neulojan puolisovalinta tuntuu olevan mies, mutta tarkkailussa havaittiin myös satunnainen tyytyväinen neulojan vaimokin. Sosiaaliset konventiot tuntuvat suosivan mies-vaihtoehtoa, mutta kuten jatkotarkastelusta huomataan, on molemmilla vaihtoehdoilla puolensa. Neulekohteiden jatkokehittelyn kannalta on kuitenkin hyvä muistaa, että mikäli tuntee halua neuloa vauvoille ja lapsille eikä lähipiiristä moisia löydy, on oman jälkikasvun tuottaminen usein yksinkertaisempaa vastakkaista sukupuolta olevan puolison kanssa.
Nyt kuitenkin takaisin pääasiaan. Sukupuolesta riippumatta on erittäin tärkeää tarkistaa ehdokkaan yleinen neuleasusteisuus ja -vastaanottavaisuus. Käyttääkö kohde neuleasusteita? Ovatko äidin tai mummon neulomat villasukat käytössä vai piilossa kaapin kätköissä? Kelpaako pipo pakkasella vai meneekö kampaus lyttyyn? Tarkkailussa havaittu yleinen neulojien huolenaihe oli, että erityisesti miehet valittavat neuleiden olevan kuumia.
Tärkeä yksityiskohta on toki myös koko. Tyypillisesti on helppo kiinnittää huomiota puolisokandidaatin villapuseron kokoon, mutta tämä on seurustelun alkuvaiheessa ennenaikaista. Pahamaineinen poikaystävän puserokirous saattaa testatusti iskeä vielä jopa yhteisasumisvaiheessa, ja useiden lähteiden mukaan vasta avioituminen torjuu lahjavillapuseron kirousriskin. Pitkän tähtäimen suunnittelussa on kuitenkin hyvä ajatella myös puseromittakaavalla. Esimerkiksi on hyvä tarkistaa puolison käsivarren pituus. Onhan huomattavan turhauttavaa joutua neulomaan hihoja joka mallissa kymmenisen senttiä ohjetta pidemmäksi! Miesten ollessa kyseessä kannattaa muistaa myös yllä mainittu neuleen kuumuus -näkökohta. Suurikokoisen miehen villapaita hyvin ohuesta langasta on neulojan kärsivällisyyttä melkoisesti koetteleva rakkaudenosoitus.
Myös värimaku- ja materiaalikysymykset on otettava huomioon puolison valinnassa. Havaintojeni mukaan miehillä esiintyy usein "tämä ei ole miehekäs väri" -argumentti, toisinaan myös yhdistettynä epäilyksiin siitä onko valittu palmikko- tai pintaneule epämiehekäs. Haastattelun kohteet nimesivät miehekkäiksi väreiksi yleisimmin mustan ja tummansinisen, toisinaan myös harmaan tai tummanvihreän, joskin vihreä on ilmeisesti jo riskirajoilla. Naisilla taas yleisemmin esiintyy "oi, tää on ihqu"- huudahdus, joka kaikkein tyypillisimmin kohdistuu erilaisiin vaaleanpunaisen ja pinkin sävyihin. Harvinaisemmassa tapauksessa on havaittu myös taipumusta argumentoida, ettei vaate missään nimessä saa olla petroolinvärinen vaan niilinvihreä, sillä ensiksi mainittu ei sovi väriterapeutin suunnittelemaan värikarttaan. Ennen lopullista puolison valintaa kannattaakin testata värejä laajalla skaalalla. Erityisen hyvä on, jos puolisokandidaatti pitää sellaisista väreistä joita neuloja mielellään työstää muttei niin mielellään itse pidä. Liian erilainen värimaku saattaa aiheuttaa tuskallisia neulomishetkiä tulevaisuudessa, liian samanlainen taas "puoliso omi piponi" -ilmiötä.
Koska pienet neuleet kuten esimerkiksi sukat tai lapaset ovat mitä mainioimpia lahjaneuleita, kannattaa tulevia jouluja ja syntymäpäiviä ajatellen tarkistaa ennakkoon myös puolison jalan, käden ja pään koko. Jyrkästi yleistäen hyvin suuria raajoja esiintyy yleisemmin miespuolisilla yksilöillä ja hyvin pieniä naispuolisilla. Pieni jalka saattaa vaikuttaa houkuttelevalta, mutta olen kuullut valiteltavan sopivien ohjeiden puuttumista. Ihanteellisessa tilanteessa puolison kädet ja jalat ovatkin suunnilleen saman kokoiset kuin neulojan itsensä, jolloin lahjoista on helppo saada oikean kokoisia ilman vaivalloista salamittailua.
Lopuksi mainittakoon vielä oleellisen tärkeä yksityiskohta, ihon herkkyys sekä allergiat. Villa- tai mohairallergia ovat yllättävän yleisiä vaivoja. Vaikka varsinaista allergiaa ei olisi, saattaa puolisokandidaatilla olla vain äärimmäisen herkästi kutiava iho. Kannattaa siis testata erilaisia materiaaleja. Huomattavaa on, ettei tuntotestiä kannata yhdistää väritunnusteluihin, sillä ei-neulova puolisoehdokas saattaa hylätä miellyttävän tuntuisen langan värin perusteella!
Näillä eväillä maisteri Elämänlanka toivottaa hyvää puolisonetsintäonnea. Alkanut viikko on parasta juhannusheilasesonkia, joskin kannattaa muistaa että kesäheilan ottaminen on vastuullista puuhaa, ja jos heilan aikoo hylätä syksyn tullen, täytyy ainakin olla valmis lahjoittamaan lämmikkeeksi kaulahuivi ja villasukat. Perinteiset rukkasetkin voi toki huovuttaa.
15 kommenttia:
Miksei näitä ohjeita ollut silloin, kun miestäni valkkasin? Nyt pitää väkertää niitä hihoja sen 10 cm pitemmiksi - yksinkertaisesta Floricasta. Selässäkin pituutta vaikka muille jakaa, joten siinäkään ei pääse helpommalla... Huomioitavaa on myös appivanhempien koko, jossain vaiheessa niitäkin pitää ruveta vaatettamaan ;-)
Yhdyn Pirreniin! Mies on melkein kaksimetrinen ja ympärysmittakin on reilu. Kengät on kymmenen numeroa omiani isommat ja kädet on niin pitkät, että kaupoista ei löydy sopivia vaatteita.
Täytyy myöntää, että se ohuesta langasta neulottava pusero on vielä tekemättä...
Joo ohjeita olisi tarvittu. Toisaalta olisinko näinkään hyviä ohjeita muistanut rakastumishetkellä ja onnen huumassa? Siis mieheni pitää vain näitä ns. pieniä neuleita. Puserosta olen muutaman kerran jo ihan suoraan ehdottanutkin " Älä tee, sulle tulee vaan paha mieli, kun mä en sitä pidä" Ihanaa suoruutta, mutta silti välillä kutkuttaisi neuloa hänellekin jotain isoa. Onneksi meillä on lapsia....
Hyvät vinkit, omalta kohdalta vain liian myöhäistä!
Olipas hyvät ohjeet! Pesee jonkun Viivi A:n neuvot mennen tullen!
Lisäyksenä vielä se, että kannattaa valita mies, joka tykkää itsekin rakennella kaikenlaista. Silloin ne olohuoneen lattialla vyöryvät lankakerät ja keskeneräiset neuleet ei niin haittaa. Ja paksu nahka takapuolessa sohvan syömien puikkojen varalta lienee myös plussaa..
hyvät ohjeet, ainoa mitä lisäisin on: testata suhtautumista langan ostoon, ymmärtääkö että puikkoja tarvitaan usempaa kokoa, (sen kyllä ymmärtävät kun sanoo että pitäähän ruuvimensseleitäkin olla eri kokoja), niin ja ymmärtääkö lankakätköjä
Minulla on keskikokoinen mies, jolle hihoja täytyy pidentää vain noin viisi senttiä. :D
Hän on kyllä muutenkin aivan neulojan unelmapuoliso, ainoa harmi on ettei hän meinaa raaskia pitää tai pestä tekemiäni neuleita...
Hyvä juttu tämä kirjoittamasi vinkiksi sinkkuneulojille.
Entäs jos on epähuomiossa tullut valinneeksi miehen, joka ei pidä neuleista lainkaan ja on jo liian myöhäistä vaihtaa? Saisiko seuraavaan osaan aivopesuohjeita? :D
Täällä susirajan tuntumassa kannattaa valita mies, jolla on metsää: silloin tarvitaan villasukkia, pipoa, hanskaa ja kaulaliinaa, lämpimistä paidoista puhumattakaan. Metsästävä mies myös kuluttaa villasukkia ym.
Ainakin hirvipassissa tarvitaan parit villasukat, kynsikkäät, pipo, lämmin villapaita ym.
mainio kirjoitus! ja niin on kommentitkin! :)
Olen tietämättäni näistä ohjeista siis osannut löytää sopivankokoisen puolison. Mieheni on samanpituinen kuin minä, hänen jalkansa on vain numeron verran (jos ihan sitäkään) isompi kuin minun ja käsikin sopii käteeni vallan mainiosti. Ja sitten tulee se mutta.... hän on kuumaverinen eikä käytä villapaitaa saati villahousuja. Villasukat hänellä on mutta niitä käytetään vain kumisaappaissa ja kumisaappaat taas eivät ole lempikenkänsä joten ne ikiaikaiset äitinsä tekemät villasukat on vielä ehjät. Lapasia hän ei pidä, viiden euron rukkaset välttää hyvin työmatkapyöräilyssä ja kun ne menevät huonoksi niin niistä saa oivat työrukkaset. Mutta minä en valita, eihän miulla olis aikaakaan vaatettaa häntä. Hän on kuitenkin loistavasti koulutettu bongaamaan lanka-alet ja puikkojakin voin hankkia monia kokoja ja jopa samoja kokoja kuin mitä miulla on... Mielestäni olen onnistunut tässä puolison valinnassa loistavasti, ja jo toisella kerralla...
Muaaahahahaa. :D
Minä olen näköjään onnistunut myös tuossa puolison valinnassa: mies ei käytä värejä, jotka olisivat mielestäni sietämätöntä neulottavaa, se ottaa iloisena vastaan slipareita, lapasia ja pipoja, mikään lanka ei ole toistaiseksi kutittanut sitä, ja mikä parasta, mies on vartaloltaan normaalipituinen ja hoikka, joten mulla on edes toivoa saada joskus sille vääntämäni villapuserot valmiiksi ennen kuin kärsivällisyys loppuu, kun ei tarvitse niitä isoimpia kokoja väkertää. :)
:D
Mulla taitaa sitten olla tuo "puolisoni omi piponi" -mies. Kun jotain on puikoilla, on ensimmäinen kysymys "Onko se mulle?" :) Ja jos vastaus on myöntävä, voin olla varma että valmis työ tulee käyttöön.
Viime talvena jouduin neulomaan itselleni pipon vaaleanpunaisesta langasta, jotta saisin pitää sen itselläni... ;)
Innostuin muuten kirjoittamaan otuksestani blogiini tämän kirjoituksen takia...
Otushan olisi täydellinen, jos vain raaskisi pitää ja pestä saamiaan neuleita.
No, eipä sellaisenkaan puolison valitseminen auta, jolle olisi unelma tehdä neuleita tämän ollessa omaa vaatekokoa pienempi, kun ei malta luopua itselleen neulomisesta ;)
Menisi niin sukat, kintaat kuin paidatkin nirsoilematta, ostaisi itse vielä langatkin(!), mutta huono vaimoke ei saa aikaiseksi kuin itselleen shaaleja.
4 yhteisen vuoden aikana tulos on ollut yhdet sukat, pitäisiköhän tässä vähän petrata...
Lähetä kommentti