maanantai 25. kesäkuuta 2007

Kesätunnelmia

Koska maisteri Elämänlangalla ei viimeviikkoisesta kirjoituksesta huolimatta ollut tarvetta metsästää kesäheilaa, keskikesän juhla sujui leppoisasti "kotikotona" Tuusulassa. Neulomukset edistyivät suuria määriä, mutta koska kaikki tekeillä oleva liittyy kirjaprojektiin, suoritetaan Elämänlangalla nyt vanha kunnon "katsokaa, vanhoja käsitöitä" -harhautus. Ensimmäistä kuvaa tehostetaan vielä hymyilevällä sylilapsella.



Mummu oli ennen lastenlasten saapumista käynyt ladonvintillä, josta löytyi mofan vanha heppakeinutuoli. Koska mofa on itsekin Joelin ikäisenä kiikkunut tuolissa, ei hän muistanut reiman ratsun alkuperää. Kotitekoinen tuoli varmasti kuitenkin on, kenties mofan isän tai kummisedän taiteilema. Kuten kuvasta näkyy, saavutti tuoli suosion tuoreimmankin sukupolven parissa.



Nea juoksutti mummua ja mofaa kerran toisensa jälkeen "pienessä mökissä" eli mofan lapsuudenkodissa, jossa maisteri itsekin ennen Harmoniaan muuttoa asusteli. Vintiltä löytyi hieman erilaisia aarteita, eli käsityötodisteita ajalta ennen neuleinnostusta. Isä meidän -taulu on pistelty luultavasti myöhäisessä teini-iässä ja suomenkielinen paketti on varmasti joskus itse käsityökaupasta ostettu. Todellinen aarre on kuitenkin tässä:



Famo eli maisterin isän äiti oli kovasti käsityöihminen, ja tuki toivottoman teoreettisesti suuntautuneen pojantyttären käsityöharrastusta mukavasti ja painostamatta. Famolle tuli Hemmets veckotidning, joita piti aina käydä lukemassa, ja niissä mainostettiin seurapiirijuorujen, uskomatonta mutta totta -kummitusjuttujen ja käsityö- ja ruokaohjeiden lomassa ristipistopakkauksia. Tämän taulupaketin famo tilasi ala-asteikäiselle lukutoukalle: muistan kirjoittaneeni saman mietelauseen kolmannen tai neljännen luokan vapaakirjoitusvihkoon.



Taulua pisteltiin pitkään ja hartaasti ja melkolailla ilman opastusta. Äiti taisi neuvoa, että kannattaa aloittaa kuvion ja kankaan keskikohdasta, ja että näyttää paremmalta jos samaan suuntaan kallistuva lanka on aina pistossa päällä. Yllättäen valmista lopulta tulikin. Molemmat taulut ovat vuosien erosta huolimatta samanlaisissa kehyksissä, kun äiti joskus kehystytti ne kerralla. Nyt ne odottelevat vanhan mökin vintillä, josko maisteri vielä joskus asuisi talossa jossa kirjahyllyt eivät peitä kaikkea vapaata seinätilaa.



Näihin kesäisiin kukkaistunnelmiin on hyvä lopetella. Lisää arkistojen aarteita luvassa taas joskus. Ensi viikolla taas lisää Elämänlankaa.

1 kommentti:

Rouva Oranssi kirjoitti...

Ala-asteikäisenä! Ei oo totta! Syvä kumarrus!