maanantai 4. kesäkuuta 2007

Sijaistoimintoja

Maisteri Elämänlangan neuleaddiktio on tunnetusti pahinta laatua. Laukussa kulkee aina mukana vähintään yksi bussityö, ja kotona puikot ovat käsissä jokaisena liikenevänä vapaahetkenä. Jo muutaman tunnin neuletauko aiheuttaa selviä hermostuksen oireita. Voitte siis kuvitella Elämänlangalla koetut kauhun hetket, kun vasen käsi tiistain mittaan kipeytyi. Iltapäivällä joku naksahti kämmenselässä, ja iltaa kohden kipu hiipi kohti kyynärpäätä kun sormia koukisti. Illalla jälkikasvua nukuttaessa onnistui silmukoiden luominen ja noin viiden kerroksen neulominen mallitilkkuun, sitten järki lopulta muistutti terveellisestä jos sattuu, pidä taukoa -periaatteesta.

Mikäs siinä. Mobilat, kylmägeeli ja tulehduskipulääke esiin. Ainahan sitä älykäs ihminen jotain sijaistoimintoja keksii vaikka viikoksi. Eikö totta?

Keskiviikko

Pinna on vähän lyhyt. Ukkosta ilmassa kenties? Vitsailen kavereille, että mikäs tässä neulesuunnitellessa kun Langankuluttaja neuloo niin ei itseä tauko niin haittaa. Aamupäivä sujuu iloisesti lasten kanssa ulkoillessa, iltapäivää kohden hermostus pahenee. Tilaan itselleni perjantaiksi ajan hierojalle. Posti sentään tuo kortin suurikokoisesta kirjeestä, ja käyn iltasella Nean kanssa harrastamassa äiti-tytärtoimintaa eli autoilemassa postille ja kauppaan.



Torstai

Ihan loistavastihan tämä tauko sujuu. Postipaketissa oli pino Elizabeth Zimmermannin ja Barbara Walkerin kirjoja joihin voi tutustua. Lisäksi kirjoitan artikkelin tarjolle Ullaan, ja yöllä vielä ihan epähuomiossa ilmoittaudun taas Ropeconiin esitelmöimään vaikka alunperin oli hyvä aikomus mennä maksavana asiakkaana tänä vuonna.

Saan paljon aikaiseksi enkä edes tee lapsista grillivartaita bambusukkapuikoilla.

Perjantai

Bussissa matkalla hierojalle on ontto olo ilman neuletta. Paikkaan tilannetta lukemalla Elizabeth Zimmermannin Knitting Workshop -kirjaa. Hieroja ei löydä kädestä mitään omituista, ja suosittelee edelleen lepoa ja kevyttä sormijumppaa.

Hierojan jälkeen käyn Sellossa ajatuksena hakea itselleni jäätelö. Spice Icessä on hirveä jono, joten päädyn ostamaan Harmonia-jälkikasvulle Marimekon t-paitoja alestandilta. Jäätelö olisi ollut edullisempi valinta, ja luultavasti olisin myös säästynyt kotimatkalla iskeneeltä bussipahoinvoinnilta.



Piirrustelen aikani kuluksi ruutupiirroksen mallitilkkua varten, mutta kukahan sen neuloisi?

Lauantai

Karkkipäivä. Neulomisen puutteessa syön liikaa suklaata. Kun valittelen pahaa oloa, mies kysyy saako "liikaa suklaata" -lausunnon myös kirjallisena. Jos tähän vedotaan tulevaisuudessa, en aio myöntää mitään. Kyseessä oli varmaankin neulomattomuuden tuottama vieroitusoire tahi muu mielenhäiriö. Kädet nykivät jatkuvasti sohvankulmalla oleviin keskeneräisiin kirjaneuleisiin.

Sunnuntai

Hermot ovat kireällä aamusta asti. Kuvittelenko vain, vai huutavatko lapset enemmän kuin tavallisesti? Tytöt keittävät kovalla kolinalla keittiön nurkassa soppaa munakelloista, ja leikkivät sitten että pienet tuolit ovat ostoskärryjä.

Kun siunattu hiljaisuus viimein laskeutuu kaikkien kolmen lapsen nukahdettua samaan aikaan (!) päiväunille, päätän tulkita tämän taivaalliseksi merkiksi. Neulo, neulo niin kirkkaamman kruunun saat! Käteenkään ei enää satu. Josko vaikka yrittäisi ottaa vähän rauhallisemmin neulomisen suhteen vielä lähipäivinä?

***

Ensi viikolla lisää Elämänlankaa, toivottavasti vähemmän vieroitusoireisissa tunnelmissa.

5 kommenttia:

Stricker kirjoitti...

Hienosti kestit vieroitusoireet ja kaikki! Tsemppiä vaan jatkossakin mahdollisten kipujen kanssa, tosin toivottavasti eivät palaa ollenkaan!
Mä olen kärsinyt Socktoberfestin ohuitten lankojen "Kampfstricken"-jaksosta saakka enemmän tai vähemmän jatkuvasti käsien kipuilusta. Käsiä on tutkittu ja hutkittu ja hoidettu, mutta mitään ei ole löytynyt, joten diagnoosiksi jäi ylirasitus ... mistähän sellainen nyt neulojalle voi tulla :-). Montaa päivää en ole kyllä ollut kutomatta, mutta aika monta vahvan tuen kanssa. Ja saanut lukemattomia kommentteja hyväätarkooittavilta sukulaisilta "Mikset lopeta kutomista, jos se sattuu". Juu, ja varaisin sitten heti paikan jonnekkin parantolaan, kun en saisi muuten hyvin rentouduttua :-). Olen oppinut elämään ajoittaisen kivun kanssa ja ihan mahdottomat "Kampfstricken"-sessiot pitää jättää, mutta muuten on pakko saada kutoa ja kädetkin on parempana. Mutta kai me jonkinsortin hulluja ollaan tässä harrastuksessamme :-)! Hamstrataan materiaalia monille sukupolville asti yms :-)

Pilvi kirjoitti...

Onneksi langan ostamisesta ei yleensä ranteet kipeydy...paitsi jos ahnehtii liikaa ja ostoskassi alkaa painaa. Täytyy vielä sen verran kommentoida tuohon edelliseen bloggaukseen, että olen lauleskellut/vihellellyt koko viikon kyseistä viisua...:) Hyvin tarttuvaa sorttia!

maijamirjami kirjoitti...

Alan ymmärtää, mikä minua välillä oikein vaivaa. Eri asia on, kehtaako tästä huomiosta kertoa kotijoukoille... kannattanee edelleen vain hymistä kun mies epäilee PMS:ää.

KirsiJ kirjoitti...

Tätä on liikkeellä: Mulla oli hartiat tosi jumissa ja pari kertaa olen nyt käynyt hierojalla. Huomasin, että olen paljon tietokoneella ja kudon: sama asento. Löysin googlettamalla hyvät taukojumppaohjeet niska hartiaseutu sanoilla. YTHS:n sivu. Ai mutta sormijumppaa... löytyisiköhän?

Miimu kirjoitti...

Nuo käsivaivat on aina ilkeitä ja jos ei malta pitää lepopäiviä ne pitkittyvät.
Ropeconiin on pikkusiskoni tulossa hengaa ja järjestämään peliä.