maanantai 2. heinäkuuta 2007

Kirjailijaelämää

Pitkin kesää mummot ja kummit ovat aina tavatessa kyselleet kuinka kirjaprojekti etenee. Hyvin, kiitos kysymästä, joskin neuletapaamisessa jokunen viikko sitten varovaisesti tiedusteltiin että "Kuule, milloin sä saat seuraavan kerran neuloa jotain ihan itsellesi?".



Kirjaneuleet kulkevat nykyään nimittäin mukana joka paikassa. Ne autoilevat ystävien häihin ja sujahtavat laukkuun lyhyttäkin bussimatkaa varten. Ne pelaavat roolipelejä ja katsovat televisiosta kanssa-asujien hermoja koettelevia määriä poliisisarjoja. Vauvan vaunuja keikutetaan nukutettaessa jalalla että kädet voisivat pysyä puikoissa, ja esikoinenkin on tottunut nukahtamaan puikkojen kilinään.



Mallitilkkujen pino kasvaa kokoa, ja Langankuluttajan kanssa vaihdellaan välillä monta sähköpostia päivässä kun valokuvat ja ruutupiirrokset seilaavat Espoon ja Kuopion väliä virtuaaliavaruudessa. Välillä koen huonoa omaatuntoa kun itse en tunnu saavan valmiiksi mitään ja Kuopion suunnalta lähetellään valmis pusero toisensa perään, mutta minun on annettu ymmärtää, että kaksi lasta ja ohjeiden kirjoittaminen syövät enemmän aikaa kuin neulominen.



Kädet kaipaavat iltaisin kylmägeeliä tai mobilatia, ja nenä tuskin koskaan toipuu siitä karvalankaputkesta kun ennen juhannusta ja keskikesän aikaan neuloin mallitilkkuja angorasekoitteesta ja sen päälle vielä huivit alpakasta ja mohairista.

Kertaakaan ei kuitenkaan ole tarvinnut miettiä että onkohan tämä kaiken vaivan arvoista. Palmikot aiheuttavat riippuvuutta ja mutkikkaammissa kuvioissa iskee herkästi "vielä yksi mallikerta" -ilmiö. Lisäksi rohkaisua on tullut yllättäviltäkin tahoilta, viimeisimpänä tämä nimetön kirje:



Paksusta kirjekuoresta paljastui suklaata (joka teki kauppansa mainiosti), Menitan lankashekki sekä pieni kirjelappunen jossa toivoteltiin jaksamista lastenhoitoon ja kirjantekoon. Tällaiset yllätykset muistuttavat aina erityisen hyvin, miksi kannattaa käyttää aikaa suomalaisen neuleyhteisön hyödyksi ja huvitukseksi. Maisteri Elämänlanka kiittääkin suu makeana erityisesti kirjeen lähettäjää mutta myös kaikkia muita neulojia jotka osallistuvat ajatustenvaihtoon ircissä, blogeissa ja keskustelulistoilla. Ensi viikolla jälleen uutta Elämänlankaa teille.

P.S. Nyt on muuten loistava tilaisuus jättää kommentti, jos on voimakkaita mielipiteitä neuleruutupiirroksista. Tapaan nimittäin huomenna kustantajan graafikon, jonka kanssa pitäisi neuvotella piirrosten toteuttamisesta. Vaikka kaikkien mielen mukaan ei voi tehdä, otan perustellut mielipiteet huomioon.

20 kommenttia:

Pikkumyy kirjoitti...

Hurja vauhti siulla on päällä. Jaksamista projektiin, luulen että moni meistä odottaa innolla valmistuvaa kirjaa.

Pelagia kirjoitti...

Itse neulon mieluimmin sanallisen ohjeen mukaan, mutta ruutupiirrosten suhteen minulla on vain yksi VOIMAKAS mielipide - ollakseen käyttökelpoisia niissä täytyy olla noiden merkkien selitykset välittömässä yhteydessään... vrt. esimerkiksi Kauneimmat neulemallit -kirja, josta en ole koskaan toteuttanut yhtäkään mallia, koska hermo menee plärätessä kirjaa edestakaisin merkkien selitykseen...

Kristel kirjoitti...

Pelagia, tätä ei valitettavasti välttämättä voida toteuttaa, koska samat merkit toistuvat useimmissa piirroksissa. Riippuu sitten lopullisesta taitosta onko tilaa laittaa selityksiä myös piirrosten viereen, vai täytyykö tyytyä koottuun selityssivuun.

Maartsi kirjoitti...

Tuosta Pelagian kommentista ja vastauksestasi tuli mieleen, voisiko selityssivun laittaa takakanteen läpäksi, jonka voisi sitten avata ohjeen kohdalle (vaikea selittää, mutta esim. matkaoppaissa on tällaisia lärpäkkeitä). Yksi mahdollisuus on irrallinen merkkisivu, mutta se on tietysti helppo hukata.

katja kirjoitti...

Tälläisenä pienten töiden harrastajana esitän seuraavaa: onko mahdotonta toteuttaa sellaista ideaa eli olisi ns. taittosivu merkkiselityksille, joka on niteessä kiinni sanoin kuin sivut, mutta on isompi, taiteltu ja jonka voi taittaa esiin tarvittaessa. Näkyisi merkkien selitykset eikä tarvitsisi selata kirjaa ja samalla kenties hukata juuri se rivi jota on neulomassa ;)
(mahtoiko olla ymmärrettävä selitelmä?)

t. nimimerkki en vain osaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Jaksamista projektiin.
Neulon mieluummin ruutupiirroksen mukaan. Yksi toive ruutupiirroksiin: erivärisellä pohjalla toistuva mallikerta, on helpompi hahmottaa. Merkit koontisivulle lienee järkevintä, kun kerran samat merkit ovat läpi kirjan. Voihan sen merkkisivun kopioida omaan käyttöön ja ottaa näin mukaan.
Inkeri

Koukuttaja kirjoitti...

Minäkin tulin kertomaan oman voimakkaan mielipiteeni. En yritäkään enää neuloa ilman ruutupiirroksia. Se vaan ei onnistu esimerkiksi telkkaria katsoessa ja telkkari on mulla aivan välttämätön apuväline neuloessa. Useimmiten en lue ohjeiden sanallisia selostuksia lainkaan, neulon ainoastaan suoraan kaaviosta ja tarkistan sanallisesta osuudesta, kuinka monta kertaa mikäkin kaavio on tarkoitus toistaa. Sillä ei mulle ole niin merkitystä, missä kohtaa merkkien selitykset ovat, kunhan sama merkki tarkoittaa samaa asiaa jokaisessa mallissa. Kyllähän ne nopeasti oppii enkä usko, että teillä olisi aikomuksissakaan keksiä jotain tosi omaperäisiä merkkejä tätä kirjaa varten :)

Eli siis ruutukaavioiden puolesta yksi ääni!

Hirveän kovasti tsemppiä projektiin ja ihana lukea, että jotkut lähettävät jaksamispostiakin sulle!

Tiina kirjoitti...

Voimia projektiin!

Ruutupiirrokset ehdottomasti. Itsellä ei muita toiveita ole kuin että merkit olisivat yleisesti käytettyjä, niin silloin ei tarvitse mitään selityksiäkään kun jo tietää mitä kuva tarkoittaa.

Raijis kirjoitti...

Olen täsmälleen samalla kannalla kuin tiina!

Lankaa ja koirankarvoja kirjoitti...

Ruutupiirrosten kannalla olen minäkin, ja sitä mieltä että ne merkit nyt aika äkkiä oppii muistamaan. Se kannen liepeessä oleva merkkisivu olisi ihan kätevä. Ja toinen juttu mikä on kätevä on kierreselkä, sellainen kuin ainakin joissain sukkakirjoissa on, pysyy aina oikealta kohdalta auki ja on helppo käyttää sohvalla telkkua katsellessa...
Tsemppiä kirjaprojektiin.

makepeace75 kirjoitti...

Minäkin komppaan edellisiä. Kierreselkä olis tosi ihq! ;o) On oikeasti tosi hyvä käytössä.

Minulla on Knitted lace -pitsiliinakirja, jossa on tosi hyvä merkkisysteemi: selitykset ovat sekä etu- että takakannen taitetussa liepeessä. Liepeellä pystyy mukavasti merkkaamaan sen sivuvälin, jossa ohje on ja samalla näkee ne selitykset, kun kumminkin iskee välillä selittämätön dementia. Kun ne ovat molemmissa liepeissä, voi käyttää sitä, joka on lähempänä ohjetta, eikä kirja kärsi pahasti. Mehän tietenkin toivomme paksua opusta.. ;o)

Samassa opuksessa on muuten toinenkin loistava ominaisuus: meille vähemmän ammattimaisille neulojille on esitetty jokainen merkki myös kuvallisesti eli lanka ja puikot, yksi kuva per merkki. Siitä näkee kivasti mm. miten päin silmukat ovat puikoilla. Tykkään!

Jaksuja! Täällä odotetaan kieli pitkällä. :o)

routa kirjoitti...

niin eikä ne ruutupiirrokset saa olla liika pieniä, ettei tartte suurennella kopiokoneella jos neulot vähän hämärässsä tv:n vieressä, taikka automatkalla. ja kuten jo edellä mainittiin yleisesti käytettyjä merkkejä. kiitos

seijap kirjoitti...

Täälläkin yksi ruutupiirrosten kannattaja. Huomaan että tuppaa jäämään käyttämättä ne kirjat, joissa on pelkät sanalliset ohjeet. Tai sitten piirtelen ruutupaperille oman version sanallisesta.

Jaksamista sinulle on sinulla urakkaa.

tikru kirjoitti...

:) Mä vaan ootan sitä kirjaa ihan himona.. ei väliä millä tavalla ohjeet on kunhan ei suurennuslasia tarvia. Toki myös oikeasta palmikkopinnasta sit pitää olla Selkeä kuva.
Ja onko se kierrekansi ihan mahdoton *toivoo*

Kristel kirjoitti...

Kierreselästä kysyin kustantajalta jo ensitapaamisella, ja se kuulemma valitettavasti ei onnistu. :(

Gehenna kirjoitti...

Tsemppiä kovasti edelleen!! Mulla tökkäs pahasti aikanaan jossain kirjassa se, kun yhtäkkiä oli vaihtunut niin että tyhjä ruutu oli nurja silmukka, ja pystyviiva oli oikea silmukka! Siihen ei meinannut tottua millään. Muutoin sitten uskonkin teidän tietävän mitä asioita neulojat ohjeissa arvostavat :)

Anonyymi kirjoitti...

Ruutupiirrosten kannalla olen minäkin. Ja ei-niin-kokeneena neulojana toivon, että merkit on selitetty mahdollisimman perinpohjaisesti, jopa pieni selventävä kuva kinkkisimmistä tapauksista ei olisi pahitteeksi, kuten makepeace75 jo toivoikin. Tsemppia projektiin, innolla odotetaan täälläkin!

Satu H kirjoitti...

mukava kuulla että kirjaprojekti edistyy. :)

Mari kirjoitti...

Tyhmä kustantaja kun ei osaa kierreselkää teettää :) Taitaa olla sangen pihi ja yrittää maksimoida voittonsa... Kuka tahansa kirjapainoihminen nauraisi moiselle "ei onnistu"-väitteelle.
Ruutupiirroksista vain se lisäys edellisiin kommentteihin, että kokomusta ruutu on ikävä jos vaikka pitää kuvata kapenevaa neuletta ja ne "teknisistä syistä" tehdyt "tyhjät" ruudut mustataan: mieluummin vain paksu viiva niiden ruutujen ympärille mitkä ovat "mukana". Tässä on esimerkki siitä mikä on mielestäni hyvin: http://www.eunnyjang.com/images/knit/0611endpapermitts/chartB.gif
ja tässä se mitä EI saa tehdä: http://home.earthlink.net/~lilinah/Knitting/mytoe.gif


Lisäksi on kiva jos kirjassa on reilut marginaalit, joihin voi riipustaa omia huomioitaan.

Sek kirjoitti...

Mitä vikaa mustissa ruuduissa on? Mua ne ei haittaa. Kunhan merkit on selitetty jossain kohtaa kirjaa selkeästi, niin ruutupiirrokset on ok.

Vinkkinä: kirjassa voisi olla sivu, jossa on kaaviokuva, mistä kohtaa kroppaa mitat kuuluu ottaa ja niiden vieressä tilaa omille (ja neulelahjottavien) mitoille. Ja tietenkin taulukko kirjassa käytetyistä koista. Muistilappuset kun tuppaavat hukkumaan...