Verta, hikeä ja kyyneleitä

Kino Elämänlankaa esittää tänään komedian sarjassa "Miksi minusta ei koskaan tule kuuluisaa neulesuunnittelijaa", osa 87, "Ruutupiirroksen kosto".

Nyt kun Ullan ohjeiden deadlineen alkaa olla enää kuukausi aikaa, Elämänlangalla on neulottu kuumeisesti erilaisia projekteja omin ohjein. Aiemmin vilautettu irlantilaistyylinen neule on puoltatoista hihaa vaille valmis eli voiton puolella, joten aikaa on nyt ollut toisenkin neulevision edistämiseen.



Kyseinen toinen neulevisio on suurimmaksi osaksi sileää neuletta, joten se kaipasi kipeästi piristyksekseen jonkinlaisia sieviä reunuksia. Tähän pienellä amatöörineulesuunnittelijalla oli onneksi oiva apu omassa kirjahyllyssään: Nicky Epsteinin Knitting on the Edge. (Myös Knitting Over the Edge löytyi, mutta se ei tällä kertaa palkinnut.) Nämä Epsteinin reunuskirjat ovat sellaisia, etteivät ne ensimmäisellä selailulla oikein auenneet, mutta mitä pidempään ne ovat hyllyssä asuneet sen enemmän hyötyä niistä on ollut.

Sievä reunus löytyikin, mutta näin skandinaavisen koulukunnan neulojan kannalta Epsteinin kirjoissa on yksi perustavanlaatuinen vika. Ohjeet ovat kirjallisia kerros kerrokselta -ohjeita, eikä ruutupiirroksia ole. Arvelin, että tokihan näppärä neuloja nyt äkkiä piirtää ruutupiirroksen ohjeen mukaan. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty, ensimmäinen yritys näytti nimittäin tältä (ruutupiirrosten kuvia klikkaamalla saa näkyviin isomman kuvan):



Yrityksestä tuli itseasiassa voimakkaasti tunne, että joku on vain summanmutikassa piirrellyt erilaisia neulemerkkejä paperille. Fiksuna tyttönä oivalsin kuitenkin, että kas, tässä kuviossahan muuttuu silmukkamäärä lennossa. Ensimmäisen yrityksen pohjalta ei olisi kannattanut yrittää neuloa mitään, joten kokeilin uudestaan. Tällä kertaa ajattelin josko tasaisin piirroksen toisen reunan.

Ei, se ei ollut hyvä ajatus:



Todettakoon nyt tässä vaiheessa välihuomautuksena, että on muuten huono idea piirtää uusia ruutupiirrosversioita suoraan vanhojen pohjalta tarkistamatta kirjallisia ohjeita välissä. Virheet kertautuvat.

Varsinaiseen aiheeseen palaten, kolmannella versiolla oli jo toivoa. Päätin yrittää keskittää kuvion niin, että mallin keskellä oleva vaihtelevasti kahden tai kolmen silmukan levyinen oikeiden silmukoiden muodostama raita pysyisi suorassa linjassa. Tulos oli selvästi parempi kuin aiemmin, mutta ruutupiirroksesta neulominen osoitti karvaasti yllä mainitun virheiden kertautumisilmiön.



Lopulta päädyin siihen, että tällä kertaa "kolmas kerta toden sanoo" ei päde, ja piirsin vielä neljännen ruutupiirroksen. Tällä kertaa päätin vähät välittää keskilinjasta, ja sen sijaan asemoin kuvion niin, että koristereunuksen lehtikuviot näkyvät selkeinä. Lisäksi tässä vaiheessa myös otin järjen (ja alkuperäisen ohjeen) käteen ja tarkistin kerros kerrokselta mitä kirjassa oikeastaan luki.



Tähän yhteen ruutupiirrokseen kului siis tuntikausia aikaa sekä kosolti hermoja, lyijykynää ja pyyhekumia. Lopputuloksen pohjalta saa kuitenkin yllättäen näemmä syntymään ihan neuletta:



Seuraavaksi olisi mielessä neuloa palmikoita ja punoksia, mutta ne projektit taitavat saada jäädä hetkeksi kunnes tämä lehtikuvion aiheuttama trauma vähitellen hälvenee. En usko, että henkinen kantti vielä kestäisi palmikkokuviota, jonka sisällä silmukkamäärä vaihtelee eri kerroksilla.

Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa. Valmiita neuleita en sentään uskalla luvata.