maanantai 7. marraskuuta 2005

Taidepaussi

Taannoin neulontalistalla oli keskustelua ihmisten kokemuksista siitä, kuinka neulominen joskus otetaan kovin vakavasti. Moni harmitteli, että jos uskalsi luoda silmukat uudella tavalla tai kokeilla sukkaan vaikkapa tiimalasikantapäätä, sai äkkiä joltakin sukulaiselta kommenttia "väärästä" tavasta tehdä kyseinen asia. Jotkut asiat kuulemma pitäisi tehdä niin kuin On Aina Ollut Tapana. Leikkiäkään ei sovi liikaa laskea vakavilla asioilla, eikä tuhlata materiaaleja kokeiluihin jotka kuitenkin epäonnistuvat.

Itsekin huomaan välillä itsessäni muutosvastarintaa, mutta yritän parhaani mukaan torjua sitä kokeilemalla uusia neulemateriaaleja ja -tekniikoita. Sukan neulominen vaihteeksi kärjestä ylös tai luonnokseni diagonaalipuserosta eivät kuitenkaan vedä vertoja niille luovan hulluille yksilöille, jotka tekevät neulomisesta taidetta. Tänään Elämänlanka tarjoaa huvitusta linkkivinkkien muodossa. Koska toisten taidekuvia ei saa varastaa, visuaaliset virikkeet tulevat tällä kertaa Harmonian omista neuleaiheisista installaatioista. Taiteellisen tulkinnan kera, luonnollisesti.



Lankakori. Asetelma. Pehmeät materiaalit, punottu kori ja villasekoitelangat, tuovat sisustukseen lämpöä. Ateljé Nyberg, 2005.


Neulottua taidetta tehdään näemmä maailmalla sekä enemmän että vähemmän vakavista syistä. Poliittinen neuletaide mainitaan esimerkiksi vajaan vuoden takaisessa Guardianin artikkelissa. Kiinnittäkää huomiota tekstin lopussa olevaan neulotun käsikranaatin (tai käsilaukun) ohjeeseen!

Lindsay Obermeyer neuloo Woman's Work -sarjassaan (kai yhdistelmää taideteoksista voi kutsua sarjaksi?) hauskoja jättimäisiä neulevaatteita, jotka yhdistävät ihmisiä.

Luonnonsuojeluteemaakaan ei ole unohdettu: The Stump Cozy -projektissa taiteilijat ovat luoneet avohakkuualueelle jääneille kannoille lämmittäviä asusteita paitsi neulomalla myös monilla muilla tekniikoilla.



Perhe. Villi villasukkalauma suojaa poikasiaan huivikäärmeen hyökkäyksiltä. Katsoja näkee kuitenkin tilanteen ulkopuolelle suljetun käärmeen näkökulmasta. Villa, polyamidi ja silkki. Taiteilijaryhmä Harmonian naiset, 2005.

Taidetta tehdään myös myyntiin. Osta omaksi vaikkapa Donna Wilsonin hellyyttävä neulottu otus! Oma suosikkini oli muita neulottuja nukkeja syödä Cannibdoll.

Erilaisissa neuleperformansseissa on mahdollista päästä osaksi taideteosta. Paikallisia neuletapaamisia kun ei välttämättä voi performanssitaiteeksi kutsua, vaikka ohikulkijat välillä vinosti vilkuilevatkin kahvilan pöydälle kertynyttä neuleaiheista tavarapinoa.

Parhaimmillaan taide on minusta usein silloin, kun se paitsi herättää ajatuksia myös hymyilyttää. Esimerkiksi Mark Newportin neulotut supersankariasut kuuluvat tähän kategoriaan. Entä oletteko jo tutustuneet itävaltalaisen taiteilijaryhmä Gelatinin vaaleanpunaiseen pupuun?

Mikä sitten on oma suosikkini? Tällä neuletaidekierroksella minua henkilökohtaisesti sykähdyttivät eniten Freddie Robinsin teokset. En ole taidekriitikko enkä osaa analysoida töitä syvällisesti, mutta jokainen hassun muotoinen villapaita ja sormikas kutkuttaa mielikuvitustani ja houkuttelee kirjoittamaan tarinansa. Se riittää minulle.



Syksy. Yksinäinen ja tyhjä hahmo istuu kylmällä patiolla. Pensaiden lehdet ovat keltaiset ja kuolleet. Kynttilän liekki lepattaa tuulessa, mutta ei kuitenkaan sammu. Käsissä olevassa mukissa höyryää lämmittävä juoma. Elämänlankaa, 2005.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Elämänlankaa keritään taas ensi viikolla.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä "Perhe" oli koskettava installaatio, se kuvasi hyvin ulkopuolisuuden tunteita ja yhdistyi myös uskonnolliseen symboliikkaan kaikessa vastakohtaisuudessaan. Onko nää taideteokset myynnissä? :)

Stricker kirjoitti...

Hienoa tunnelmallista taidetta joka kotiin ja puutarhaan :-)!

Tuulia kirjoitti...

Ronsyliljan versot kruunasi ekan otoksen. Taydellisia taidekuvia! :) Saako naita ostaa jostain? ;D

Hanna kirjoitti...

Hienoja asetelmia !!

Minäkin olen hengissä :) Pikkuhiljaa olen alkanut piristyyn neulontarintamalla.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, mäkin olen jotenkin aina ihmetellyt sitä, että asiat olisi aina tehtävä jollakin tietyllä tavalla ja se olisi se ultimaattinen "oikein".

Mä en esimerkiksi ole ikinä oppinut neulomaan tai virkkaamaan mallista, siis sellaisesta selostuksesta, joka näyttää lähinnä joltain vieraalta kieleltä tai matemaattiselta kaavalta. Ja se siis tarkoittaa sitä, että kaikki on itse keksittävä. Ja silti katson osaavani neuloa, ihan hyvin.

On ihan mahtavaa katsella joskus joidenkin ihmisten töitä. Niiden, joiden luovuus ylittää perinteiset tekniikat ja konventiot. Siinä sitä vasta käsityö muuttuu taiteeksi.

Mikko Särelä kirjoitti...

Neulomisesta mitään ymmärtämättömänä haluan esittää ehdotuksen, tai haasteen. En tiedä onko tämä mahdollista vai ei, mutta sukka, joka olisi kudottu useammasta väristä siten, että värit tulevat spiraaleina alkaen varpaiden kärjistä ja pyörisivät sitten kukin ympäri kuten spiraalit tekevät, olisi jotain oikeasti hämmentävän jännittävää.

Kristel kirjoitti...

Haa, pitäisköhän meidän Mirvan kanssa teettää noista kuvista isoja valokuvaprinttejä ja myydä kalliilla hinnalla! ;)

Anonyymi kirjoitti...

mikon ehdotus on hämmästyttävän kiinnostava ja varmasti toteuttamiskelpoinen pikkuisella väsäämisellä. hm... mutta miten sen nyt toteuttaisi jos...

Mikko Särelä kirjoitti...

Ilu, jos joskus saat jotain aikaiseksi tuon idean pohjalta, niin kertoilepa minullekin.

MysteryKnitter kirjoitti...

Wow! Ei voi muuta sanoa.