maanantai 21. marraskuuta 2005

Noloja tunnustuksia,

eli mitä tapahtuikaan viimeistelyviikoilla. Etten joutuisi kierrättämään kuvia samoista keskeneräisistä töistä kuin aiemmassa merkinnässä, esittelen sen sijaan viime aikoina valmistuneita töitä.

Kuka vielä muistaa viimeistelyviikot? Taannoin uhosin, että viimeinkin otan itseäni niskasta kiinni ja teen jotain nurkissa ajelehtiville keskeneräisille neuleille. Kuinkas sitten kävikään? Elämänlangalla tunnustetaan nyt viime viikkojen synnit.

Aluksi pikainen katsaus siihen, mitä olikaan kesken:

Itselleni

- Eris
- Ruudullinen pusero
- Paita Cotton Viscosesta
- Pieni kietaisujakku Sivillasta

Pitsejä

- Peacock Feather Shawl
- Silkkilankaponcho
- Branching Out
- Huivivaihtokaulaliina

Lapsille

- Nean duffeli
- Nean pieni poncho
- Ronjan huppari
- Nean haalari

Muuta

- Kirjoneulesäärystimet kanssa-asujalle
- Wavy



Purkutuomioita viimeistelyviikoilla jaettiin reippaalla kädellä. Wavy sai kyytiä, samaten Sivilla-jakku ja Cotton viscose -tunika. (Jos muuten on pakko purkaa jotain neulomaansa, niin Cotton Viscose on aika hyvä vaihtoehto. Liukas lanka ei takkua vaan neulos purkautuu kuin ajatuksen voimasta.) Lisäksi olen tehnyt tuskallisen päätöksen purkaa ruudullinen Lopí-pusero ja aloittaa alusta pienentäen mallia. Sivilla-jakun langat saivat jo uuden olomuodon ylläolevana pikkuvauvan pitsipeittona. Peitto ehti jo muuttaakin uuteen kotiinsa. Purkamisesta inspiroituneena kierrätin myös yhden käyttämättömän Samos-puseron langat, ja viimeksi katselin sillä silmällä Smart Tweedistä neulottua hassun muotoista takkia sekä aivan liian suureksi jäänyttä puuvillatunikaa.

Töiden purkaminen siis sujui hyvin. Vanhojen töiden viimeistelyn ja uusien aloittamattomuuden suhteen en, kuten arvata saattaa, ollut laisinkaan niin kurinalainen kuin uhosin. Onko tilanne sitten parantunut? Tarkastellaanpa ylläolevaa listaa uudelleen.

Itselleni olin neulomassa neljää työtä. Niistä kesken on enää Eris. Olen päässyt jo helmaan asti, vain hihat puuttuvat. Hiljaa hyvä tulee. Tässä vaiheessa minua ei tarvitse muistuttaa siitä, että takkiversioon pitää vielä ommella vetoketjukin. Tässä osiossa on siis jäljellä enää yksi neljästä työstä.



Pitsejä -kohdassa listasin neljä työtä. Niistä huivivaihtokaulaliina poseeraa tuossa yllä ja Branching Out valmistui juuri ja on enää pingotusta vailla. Peacock Feather Shawl ja silkkiponcho ovat edelleen kesken. Kaksi neljästä siis.

Lastenneuletilanne on surkea. Yksikään yllä listaamistani töistä ei ole valmistunut! Puolustaudun kuitenkin sillä, että olen neulonut Harmonian tytöille viimeistelyviikkojen ohella melkoisen kasan pieniä vaatteita: kolmet lapaset, kahdet sukat ja kaksi kypärämyssyä. Myös huppari ehti käydä puikoilla takakappaleen ja toisen etukappaleen verran, mutta palasi pussiin mietiskelemään raglanhihan syvintä olemusta vielä jonkin aikaa. Lisäksi tein vielä pienenpienet lapaset samaiselle vauvalle, jolle Sivilla-pitsihuivikin matkusti. Kas tässä kahdet pienet lapaset poseeraavat taiteellisesti kallionkoloon jäätyneen pienen lätäkön päällä:



Ryhmästä "muut" on Wavy purettu, mutta kanssa-asujan kirjoneulesäärystimet eivät ole edistyneet pätkän vertaa. Sen sijaan olen neulonut esimerkiksi toisen Punahilkan tilaustyönä, ja aloittanut itselleni kaulahuivia talveksi Silk Gardenista. Kesken on tällä hetkellä uutena työnä myös polvisukka.

Viimeistelyviikkojen saldo näyttää siis tältä:

Alunperin oli kesken tai suunnitteilla 14 listattua työtä. Tällä hetkellä niistä on kesken edelleen kahdeksan. Uusia keskeneräisiä töitä tulee äkkiseltään mieleen kaksi. Viimeistelyviikkojen ulkopuolelta valmistui kokonainen pino uusia töitä, ja suunnitelmia on vaikka muille jakaa.

Mitä tästä opimme? Itsekuri edistäisi kenties valmiiden projektien määrää, mutta kurinalainen neulominen ei ole lainkaan niin hauskaa. Niinpä elämänlangalla jatketaan tästedes, tai ainakin seuraavaan keskeneräisyysmorkkikseen saakka tutuksi tullutta moniavioista suhdetta neuleisiin. Taidanpa mennä toteuttamaan itseäni saman tien tässä suhteessa, ja aloittaa uuden neulepuseron. Ensi viikkoon, siis!

3 kommenttia:

Meri kirjoitti...

Vaihtelunhaluaan voisi toteuttaa huonomminkin tavoin ! Täällä aina (myös) 10-15 neuletta kesken, ja oppinut nauttimaan siitä että saa tehdä mitä tykkää ja sopii tilanteeseen :-)

telamiina kirjoitti...

Sanoisin, että sulla menee kuitenkin paremmin kuin mulla. Mun ensimmäinen neulepaita on odottanut kärsivällisesti jo kuukausia, että joku jatkaisi sen neulomista. Puuttuu enää raglankavennukset ja kaulus. Viime viikonloppuna sentään sain tehtyä sitä vähän eteenpäin.

Koko ajan on muka liian kiire tai muita tekosyitä. Diagnoosi: Itseaiheutettu neuledeprivaatio.

MysteryKnitter kirjoitti...

You can knit! Awesome blanket! I'd have given up. Lace is not my thing. Socks are not my thing either.