maanantai 19. syyskuuta 2005

Tilapäinen mielenhäiriö

Koska kaikki kierrätyslangat löysivät jo kodin, eikä uusia ole juuri nyt tarjota, tällä ohjelmapaikalla esitetään tänään kolminäytöksinen murhenäytelmäimprovisaatio:

Seireeni eli Ompelukoneen viettelykset

Ensimmäinen näytös
jossa etsitään kangasta

KUORO:
Tuli postiluukusta käsityölehti
mi houkutti neulojan harhaan
kun ompeluohjeet ne hyppysiin ehti
tuon XL-jakun parhaan



NEULOJA:
Kas etsin ma ohutta villaa pukuun
vaan mustaa ja sinistä kartan.

Ruskea, vihreä tulisi lukuun...

MYYJÄ:
...vaan käviskö tweed tai tartan?

Liituraitaakin oisi, vaan kiusaksenne
sen metrin paloiksi leikkelemme


KUORO:
On neulojan mieli jo nurjista nurjin
kun neuvokas mies apuun rientää
jo hylätään kangaskauppa tuo kurjin
Petikon myyjä neuvot ne tietää


***

Toinen näytös
jossa ommellaan

NEULOJA:
Kuinka monta voi palasta jakussa olla?
Tukikangasta myös, näin ohjeistaa lehti
ja taaperoparka on hunningolla
sormet silityslaudan reunalle ehti


***

KUORO:
Epätoivo nyt valtaa jo puurtajan mielen
vinovuorinen jakku kun aivan


NEULOJA:
Nöyryytyksenkö vaiti nyt nielen?
Ma turhanko näin tämän vaivan?


Sivusaumoista sanaakaan virka ei ohje
vaikka istuttaa hihat jo täytyy
mikä neuvoksi, kauluskin kauhuni kohde

silmä rumasta työstä nyt räytyy

Armas emoni auta, kaikki kun menee pieleen
mua neuvo nyt, vaan älä toru

ÄITI:
Ompeluharrastukses se mulle on mieleen
Sa aivan teet oikein! Pois huoli ja poru

***

Kolmas näytös

jossa jakku on valmis

NEULOJA:
Kutsuu oopperan ilta ja baletin taika
päällepantava multa viel' puuttuu
oi neulani, lennä, pian loppuvi aika
käsinompeluks' työni kun muuttuu


Helvetinkoneen kurjan nyt kiusan ken sietää
napinläpi kun jakustain uupuu.


KUORO:
Ah, kiirehdi, ompele, aika jo rientää
lapsenvahditkin tuolta nyt saapuu


***

NEULOJA:
Se valmis on viimein ja mieli on hyvä
turhaan perhe mua vaihdokkaaks luuli
"Teoreettinen mieli ja miete niin syvä"
opettajien sanovan kuuli


KUORO:
Suuri voiton on onni ja riemu ja juhla
vaan ylpeys lankeemuksen käy tiellä
hameen, housujen kaavat viel' tilaa ne tuhlaa
neula kauniiseen käteen, on tehtävää vielä!

Tragedia kääntyi siis kuitenkin draamaksi jolla kuoron synkistä ennustuksista huolimatta oli onnellinen loppu. Vastoin kaikkia odotuksia jakku valmistui ja näyttää jopa päälläni ihan hyvältä, kuten kuvasta näkyy.



Ei, tämä ei ole se hetki jolloin kannattaa muistuttaa minua niistä hameen ja housujen kaavoista jotka odottavat keittiössä toteutusta. Haluan nauttia tästä osavoitosta vielä pienen hetken ennen seuraavaa suurta ompeludraamaa.

Jospa vaikka välillä rentoutuisin neulomalla jotain.

18 kommenttia:

derea kirjoitti...

Haha Kristel, sä olet aina niin hauska :D Kaikki kummastelee, mitä mä täällä yksikseni hekottelen :)

Semi kirjoitti...

Yksinkertaisesti upeaa. Olit aamuni kruunu! :)

AnneM kirjoitti...

wau :)

Stricker kirjoitti...

Aivan ihanaa tekstiä! Ja jakku on upea, miten sä voit osata jotain tuollaista?!? Mä jotenkin kuvittelin sun aiemmista ompelujutuista, että olet sunnuntaiompelija, mutta olitkin huijannut ainakin minua :-). Nostan hattua ja lähetän tsempitykset osille kaksi ja kolme!

Kati E kirjoitti...

Tuota... Mä edelleen ihmettelen miten sä kommunikoit tuon ompelukoneen kanssa? Siis ne on eri planeetalta mun kans ja sillain...

Hieno jakku on! Ja ihan "sua".

Ziina kirjoitti...

Aah, onneksi se meidän ompelukone on miehen ompeluiden jäljiltä rikki, vältyn moisilta mielenhäiriöiltä

nanna kirjoitti...

Loistavaa tekstiä, olit aamuni piristys! Ja jakku on tosi onnistunut ja kiva, edelleen!

Anonyymi kirjoitti...

Oi voi, toiset ne ossaa ommella - ja kirjoittaa!

_cipher_ kirjoitti...

*hihitystä ja työkavereiden mielestä höyrähtänyttä hymyilyä* - minulle ompelukoneet tarjovat syntax erroria eri muodoissa ja olenkin onnistuneesti pysynyt niistä kaukana.... Jakku on kiva ja kangas todella houkuttelevan värinen

KristiinaS. kirjoitti...

Hienoa Kristel, jakkusi on komea. Juttu oli ihana, miten sä keksit aina tollaset raamit näille jutuille? Ihan tässä tulee kateelliseksi kun tykkäisin kirjottaa just tällasia erilaisia juttuja mutta ei irtoa. Tai jos alkuun pääseen niin loppu hajoaa käsiin, siis näppikseen.

KirsiÄr kirjoitti...

Oliko ompelukone kuitenkin Deus Ex Machina? Hauskaa, tätä lisää.

Siniset Silmukat kirjoitti...

Hienoa tekstiä ja jännityksellä luin, miten lopussa käy... Onneksi kaikki päättyi tosi tosi hyvin! Upea jakku!

Mari kirjoitti...

Ihanaa! Kiitos tästä :)

Marja kirjoitti...

*reps* Sulla Kristel on sana hallussa ja näppis laulaa :D Jakkukin on hieno!

telamiina kirjoitti...

Ihana! Koko juttu. :)

Mielitty kirjoitti...

Varsin mainio esitys! Myös onnistunut lopputulos ;)

Anonyymi kirjoitti...

Miten oikeasti voi olla niin, että esim. takin ompelu (joka kaiken järjen mukaan vie vähemmän aikaa) voi olla niiiin paljon työlämpää kuin villatakin neulominen? Ihmettelee nimim. Satunnaisesti ompelee hänkin (aka Maria)

PS. Joka tapauksessa onnittelut onnistuneesta jakusta, kangaskin on todella nätin värinen!

MysteryKnitter kirjoitti...

Yleisö vaatii lisää! LISÄÄ! Olet huippu, Kristel!