Elokuussa kesä on vielä kauneimillaan, mutta pimenevät ja viilenevät illat kertovat jo syksyn tulosta. Nyt onkin sopiva aika pohtia viime vuosien trendi-ilmiötä eli huiveja. Olen havainnut yhden jos toisenkin kyselevän itseltään, kuinka monta huivia neuloja oikein voi tarvita. Mihin niitä kaikkia käytetään? Koska huivihulluus iski minuun jo jokunen vuosi sitten, minulla on ollut hyvä tilaisuus tarkkailla ja dokumentoida huivin moninaisia käyttötapoja.
Elämänlanka siis esittää tänään sanoin ja kuvin: satayksi (tai no, kymmenkunta) tapaa käyttää käsinneulottua pitsihuivia.
Iso mohairshaali on mitä mainioin torkkupeitto sohvalla nukkumiseen. Tämä suuri vihreä huivi on ensimmäinen iso huivini. Se on kulkenut matkassa jo monta vuotta, ja on päässyt toteuttamaan itseään monenlaisissa tehtävissä. Erityisen suosittu se on viime aikoina ollut kuvan osoittamassa käytössä, mutta on toiminut myös esimerkiksi larppiasusteena. Samanlainen huivi syntyi myöhemmin lahjaksi äidille, kun löysin sopivaa lankaa ja malli houkutteli edelleen.
Huivia voi myös käyttää lastenrattaiden aurinkosuojana...
...ja nukkuvan lapsen voi peittää huivilla. Harmonian vauvat ovat myös nukkuneet erinäisiä päivätorkkuja erilaisten huivien alla ja päällä. Tähän mennessä kumpikaan ei ole valittanut, että mohair tai villa kutittaisi. Lastenrattaiden aurinko- tai improvisoituna sadesuojana on saanut toimia varmaan melkein jokainen vähänkin isommista huiveistani.
Pienestä kolmiopitsihuivista tulee hyvä pääliina kun aurinko paahtaa. En omista yhtään lippalakkia, ja unohdan säännöllisesti että aurinko saattaa paahtaa pään kipeäksi. Huivi kulkee usein mukana, ja sen saa helposti kietaistua päähän. Tämä värikäs kuva on otettu alkukesästä, kun olimme avoimen päiväkodin kevätretkellä saaressa, ja kirkas aurinko yllätti.
Huivi kelpaa lapselle leluksikin. Jostain kumman syystä Nea on hirveän ihastunut tähän siniseen huiviin, asialla lienee jotain tekemistä sen kanssa että kyseessä on käsinneulottua pitsiä käsinvärjätystä alpakkalangasta. Jos olisin ostanut kaupasta ihan samanlaisen huivin leluksi, se ei varmasti olisi kelvannut.
Talvisaikaan pitkän suorakaidehuivin voi kietoa pään ja kaulan ympärille kaulaliinan asemesta. En ole pitkiin aikoihin tarvinnut pipoa, ja kylmällä huivi on itseasiassa lämpimämpi koska se suojaa koko pään ja vielä kaulankin. Piposta ja kaulaliinasta jää enemmän ihoa paljaaksi.
Vähemmän kylmällä säällä kaulaliinallekin on tietysti käyttöä, ja pitsinenkin huivi lämmittää erinomaisesti kun materiaali on oikea. Sitäpaitsi pitsikuviota on hauskempi neuloa kuin jotain "tavallista" kaulaliinaneulosta! (Haittapuolena tosin se, että pitsihuivilla on selkeä oikea ja nurja puoli.)
Huiveja voi neuloa lahjaksi. Kaulaliinatyyppinen huivi valmistuu nopeasti, varsinkin kun malli on jo muistissa, ja näyttävän lahjan saa kohtalaisen nopeasti valmiiksi. Tämä nimenomainen yksilö meni äidilleni, joka käyttää sinistä huomattavasti enemmän kuin minä. Tekeillä on jo uusi huivi samalla ohjeella...
Vielä viimeinen kuva, jossa huivi on ihan asustekäytössä: asuun sopivan huivin voi taitella taiteellisesti kaulalle. Pitsihuivi on mainio asuste myös monen juhlapuvun kanssa. Esimerkiksi avokaulainen iltapuku voi käydä viileäksi illalla tai veto voi käydä hartioihin.
Mikäänhän ei tietenkään estä käyttämästä hartiahuivia vaikka farkkujen ja T-paidan kanssa. Itse olen käyttänyt omia huivejani paljonkin, eikä yksikään ole jäänyt kaapin nurkkaan. Vastauksena alussa esitettyihin kysymyksiin voin siis kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, että käsinneulottuja pitsihuiveja ei koskaan ole liikaa, ja huiveja voi käyttää vaikka mihin.
Yhtään huivia ei vahingoitettu näissä kuvauksissa. Huivit on kuvattu luonnollisissa elinympäristöissään. Kuvissa esiintyvät seuraavat huivit:
- Irish Diamond Shawl, kirjasta Folk Shawls, neulottu proosallisesti Novitan Kid Mohairista
- Rowanin Birch, lankana Kidsilk Haze
- Flower Basket Shawl vanhasta Interweave Knitsistä, neulottu No No Kitty Yarnsin käsin värjätystä alpakkalangasta
- Kimono Shawl, jälleen kirjasta Folk Shawls, Grignascon Merinosilk kolminkertaisena
- Branching Out, ohje Knittystä. Lankana valkoisessa huivissa Gedifran Caschmerino, sinisessä Kidsilk Haze
- Roosa, oma ohje, lankana Lana Grossan Tusshena
12 kommenttia:
Ihana huiviesittely! Ja nyt minä ainakin uskon tarvitsevani vielä monta eri kokoista ja -väristä huivia;-)
Yksi käyttötarkoitus lisää: Kristelin huiveja on käytetty rinnanlämmittiminä, koska maitoiset tissit jäätyvät kovin helposti :).
Sukkien neulomista (siis valmistumista) voit tämän huivimanian keskellä venyttää lokakuun loppuun asti! :)
Kiitos uskonvahvistuksesta sen suhteen, ettei haittaa vaikka huiveja olisi monta...
Terkut huivimanian keskeltä Scarf Style-kirjaa odotellessa...
Huiveja EI voi olla liikaa. Ei ainakaan minulla :)
Upeita huiveja!
Myöhästyneet synttärionnittelut ja ajallaan tulevat nimpparionnittelut Nealle!
Meidän lapset sieppaavat mielellään leikkeihinsä mallitilkut. Niistä voi viritellä nukenvaatteita ja kuormata autojen kyytiin, joten neulojien lapsilla taitaa olla ihan omanlaisensa leikit :-)
Ei ollut tarkoitus ihan nimettömänä kommentoida äsken...
terkuin Tanja
Ihania huiveja ja mukavia kuvia! Huivit sopivat sinulle niin hyvin, Kristel! Olen itsekin huivi-ihminen. Terv. Päivi
kiitos kannustuksesta. muutama päivä on blogiasioita tullut pyöriteltyä mielessä, mutta kyllä jatkoa taitaa olla luvassa.
-strangelove-
Tämä liittyy niihin sukkiin joita esittelet nyt neulesivujesi etusivulla: olen kiinnostunut tuosta varpaista aloittamisesta, joten mistä löytäisin ohjeen siihen? Sehän on muuten todella kätevää, jos on vaikkapa yksi kerä/yksi sukka, koska muuten ei tiedä minkäpituisen varren voi tehdä, että lankaa riittää jalkapohjaosioonkin. Ylihuomisen postaustasi odotellen :)
Ylösalaisinsukkien ohje on tulossa seuraavaan Ullaan. :) Englanniksi ilmaisohjeita löytyy aika hyvin kun googlella etsii sanoilla "toe up sock pattern".
Those scarves are awesome.
Lähetä kommentti