maanantai 8. elokuuta 2005

Matkalla mummolaan

Elämänlangalla on viikonloppuna matkusteltu, kun Harmoniamobiili suuntasi nokkansa kohti kaukaisia lakeuksia ja Seinäjokea. Seinäjoella asuvat Teemun vanhemmat, eli Nean mumma ja vaari, joita pitkän välimatkan vuoksi tulee nähtyä harmillisen harvoin.

Matkalle lähdössä oleellisinta on tietenkin valmistautuminen. Onko Nean lelut pakattu ja vaippoja tarpeeksi? Kai kännykän laturi on mukana? Luonnollisesti on muistettava myös oleellisin kysymys, eli mitä neuletöitä pakata mukaan.

Ensinnäkin matkalla täytyy olla autoneule. Autoneuleen pitää olla niin yksinkertainen, että sitä voi neuloa liikkuvassa autossa samalla kun viihdyttää kitisevää yksivuotiasta. Samalla neuleen täytyy kuitenkin olla niin inspiroiva, että sitä jaksaa neuloa koko pitkän matkan. Lanka taas ei saa olla niin hienoa, että kerän pudottaminen auton lattialle olisi katastrofaalista.



Autoneulekisan voitti tällä kertaa Aino, Novitan täysvillainen uutuuslanka. Olen jo pari vuotta harkinnut Novitan lankojen täydellistä hylkäämistä, mutta kuka tätä nyt voi vastustaa? Ei keinokuituja, paksu syksyyn ja talveen sopiva lanka ja kauniit värit. (Pidätän toki itselläni oikeuden muuttaa mieltäni sitten, kun neule on ollut käytössä, vyötteessä kun varoitetaan että lanka nyppyyntyy.) Kauniin punainen Aino on muuntautumassa salaiseksi projektiksi, joka kuvassa kainosti piilottelee lankakerän alla. Ihan kiusallanikin sanon, että pääsette tutustumaan projektiin tarkemmin sitten syksyn Ullassa.

Koska matkalla on ollut aikaa neuloa, salainen projekti on melkein valmis. Automatkalla neulominen sujui tämän vuoksi:



Nea nukkui reippaasti suuren osan matkaa Seinäjoelle, ja lisäksi tullen mennen matkat Vaasaan kun sunnuntaina kävimme tervehtimässä kälyäni siellä. Useita tunteja hyvää neuleaikaa siis. Tarkkaavainen lukija havaitsee kuvasta taas pitsihuivin käytössä, Roosa toimi nimittäin takapenkin aurinkosuojana vaihtaen puolta aina tarvittaessa.

Yhden neuletyön turvin ei koskaan pidä lähteä pitkälle matkalle, varsinkin kun olemme kotiutumassa vasta keskiviikkona. Mukana on siis Ainojen lisäksi suuria määriä muutakin lankaa ja keskeneräisiä töitä.



Matkassa on luonnollisesti myös sukka. Tämä nimenomainen yksilö on ensimmäinen kappale parista, joka toivottavasti on menossa sukkavaihtokaverilleni Distantknitterin järjestämässä suomalaisessa sukkavaihdossa. Huomatkaa myös herttaiset Addin puikkovahtinallet täydessä työn touhussa. En kuitenkaan tiedä tuleeko näitä neulottua matkan aikana, sillä sopivankokoinen mallijalka puuttuu.

Ettei tämän kirjoituksen kuviin tulisi täysin punainen teema, esittelen vielä tämän:



Vihreästä Jaeger Luxury Tweedistä tulee Eris. Useamman päivän matkalle ei kannata lähteä vain yhden ison työn voimin, joten Eris päässee puikoille hetikohta kunhan Ainot ovat neuloutuneet. Sileää neuletta ja palmikoita, täydellistä matkaneulontaa!

Koska alkaa taas mennä jaaritteluksi, täydennän vielä viikon söpövauvakiintiötä kuvalla Neasta keinussa:



Huomatkaa yksivuotislahjaksi saatu herttainen Mentalwearin paita.

Ensi viikolla onkin sitten virallisesti syksy, kun lapset menevät kouluun. Katsotaan, mitä Elämänlangalla seuraavaan lähetykseen tämän kunniaksi keksitään.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti poikkesitte Isossakyrössä matkalla Seinäjoelta Vaasaan. Siellä oli aivan ihanat vanhan ajan markkinat, joilla oli esillä ainoastaan käsityötä, ei mitään muovikrääsää. Miljöö aivan uskomaton museon alue ja vieressä vanha harmaakivikirkko. Lankaa oli myös tarjolla.

Anne kirjoitti...

on se hyvä että muillakin on useampi työ aina mukana.. harmittaa kun lomareissulla jouduin itse ajamaan toista autoa, ja jäi 1000km hyvää neuleaikaa käyttämättä :o

Kristel kirjoitti...

Pahus, missattiin markkinat. :D

Anne: Periaatteessa tykkään kyllä ajaa, mutta pitäähän se aika käyttää hyväksi kun miehenkin mielestä ajaminen on mukavaa... ;)

MysteryKnitter kirjoitti...

Matkakäsityöt voivat myös rauhoittaa, jos matka meinaa stressata. Ai miten niin kokemusta?