maanantai 4. heinäkuuta 2005

Mallitilkkumania

Viime viikolla lupasin, että saarnaan seuraavaksi mallitilkkujen autuudesta. Jokaiselle neulojalle ovat tuttuja mallikirjojen kehoitukset. Tarkista neuletiheys! Neulo aina mallitilkku! Take time to check your gauge! Jos ei neulo mallitilkkua neuleesta tulee väärän kokoinen, Afrikan nälkäänäkevät lapset itkevät ja Joulupukkikin tuo vain risuja.

Itse olen aikaisemmin olettanut, että käsialani vastaa lankavyötteen tai ohjeen tiheyttä ilmoitetulla puikkokoolla. Olen moukan tuurilla aivan onnistuneesti myös korvannut ohjeiden lankoja heittämällä. "Tossa vyötteessä on vähän pienempi tiheys kun tässä ohjeessa, joten mä teen tästä koon M silmukkamäärillä mutta koon L senteillä." Minulla ei ole kerrottavana ainuttakaan sellaista perinteistä kauhutarinaa, jossa neuloja saa ansaitun rangaistuksensa kun jättää mallitilkun tekemättä, ja kesätopista tuleekin puolijoukkueteltta tai villatakista nukenvaate. Siitä huolimatta olen näin vanhemmiten (huomatkaa kypsä 29 vuoden ikä) kokenut valaistuksen ja ryhtynyt neulomaan mallitilkkuja.



Kaikki on oikeastaan Addin kauniiden metallinkiiltävien neulepuikkojen syytä. On nimittäin käynyt ilmi, että nyherrettyäni vuosikausia nahkeilla Ponyn puikoilla, sujuu neulominen sittenkin Addeilla paljon sutjakammin. Sivuvaikutuksena neulomistyylini on ilmeisesti rentoutunut ja silmukat löystyneet. En enää voikaan luottaa suoraan ohjeisiin, vaan joudun neulomaan mallitilkun. Quel domage!

Mallitilkkupsykologia on oma kiinnostava tieteenalansa. Miksi mallitilkkujen neulominen on monelle niin vastenmielistä? Tehdäänpä katugallup. Petra Perusneuloja, miksi ette halua tehdä mallitilkkuja?

Mallitilkun neulominen on hyvän neulomisajan tuhlausta. Tahdon päästä heti aloittamaan uuden neuleeni!

No, näinhän sitä voisi kuvitella. Mallitilkku kuitenkin säästää aikaa monella tapaa, sillä paljon enemmän aikaahan kuluu hukkaan jos täytyy purkaa pitkä pätkä jo neulottua puseroa ja aloittaa alusta pienemmillä tai suuremmilla puikoilla, tai vaihtaa mallia jos valmis neulepinta ei miellytäkään.



Erityisen tärkeä mallitilkusta on tullut näinä huovutushulluuden päivinä. Eri langat huopuvat eri tavoilla, ja myös eri pesukoneilla ja pesuohjelmilla tulee erilainen tulos.

Mutta mallitilkut valehtelevat! Olen monta kertaa neulonut mallitilkun ja mitannut siitä neuletiheyden huolellisesti vain huomatakseni, että tiheys on aloittamassani vaatteessa aivan erilainen.

Totta, Petra hyvä, mallitilkut valehtelevat, mutta usein syytä voi olla myös neulojassa. Oletko ottanut huomioon esimerkiksi seuraavat asiat?

1. Onko mallitilkkusi tarpeeksi suuri? Tasan 10x10 -senttinen tilkku valehtelee melkein varmasti, 15x15 cm on jo paljon parempi.

2. Käytitkö samoja puikkoja sekä mallitilkussa että varsinaisessa työssä? Kuten edellä todettiin, neulekäsiala voi olla erilainen Addin ja Ponyn puikoilla.

3. Onko mallineule ennestään tuttu? Jos mallitilkku on jotain uutta neulepintaa, on keskittyminen aivan erilaista kuin varsinaista kappaletta neulottaessa, ja käsiala muuttuu.

4. Tasona vai pyörönä? Jos aikoo neuloa kappaleen pyöröneuleena, tasona tehty mallitilkku voi valehdella.

Joskus kaikki yllä mainittu on kohdallaan, mutta mallitilkku valehtelee silti. Silloin kyseessä on lankojen ja puikkojen ilkeämielinen salaliitto neulojan mielenterveyden horjuttamiseksi, eikä asialle voi tehdä juuri mitään.

Mallitilkkujen neulominen on langan tuhlausta!

Siltä tosiaan usein tuntuu. Ole kuitenkin rehellinen itsellesi. Milloin lanka viimeksi kului niin viimeistä senttiä myöten, ettei siitä olisi saanut neulottua vielä tilkkua? Sitäpaitsi jos todella tuntuu siltä että lanka ei millään riitä, voi mallitilkun purkaa ja aloittaa neuleen samalla langalla. Jotkut myös aloittavat neuleen hihalla, koska hihan alku on suunnilleen saman kokoinen kuin mallitilkku olisi.



Mallitilkuille on myös monenlaista käyttöä, kun vaan hieman vaivaa päätään. Niistä voi tehdä tilkkupeiton, sohvatyynynpäällisen, taiteellisen installaation tai vaikka nukenvaatteita. Niin, ja onhan se jo palkinto itsessään, että pääsee ennakkoon vähän vilkaisemaan, millaista pintaa uusista unelmalangoista tuleekaan.

Maisteri Elämänlanka päättää tämänkertaisen lähetyksen tähän. Ensi viikolla uudet kujeet.

P.S. Vielä ilmainen vihje kokemuksen syvällä rintaäänellä. Kannattaa liittää mallitilkkuun lappu, jossa lukee mitä lankaa ja puikkoja on käytetty. Nämä pikkuiset yksityiskohdat kun tuppaavat unohtumaan nopeammin kuin kuvittelisi.

15 kommenttia:

Kati E kirjoitti...

Sä oot kyllä ihan oikeassa tässä asiassa. Ja hyvähän se on oppia aina jotain uutta! Ei pääse liiaksi jämähtämään paikoilleen.

Mua on muuten ihan tosissaan ruvennut kiinnostamaan sun väitöskirja. Onko toivoa, että se valmistuis joskus? *tahtois lukea sen*

Kristel kirjoitti...

Kati, no, tota, on se väitöskirja jatkuvasti tekeillä... Kyllä musta vielä joskus tulee tohtori, mutta en tiedä onko sitten viiden vai kymmenen vuoden päästä. :D

Carita kirjoitti...

Tämä neuloja tekee kyllä jatkossa aina mallitilkun, esitetyt perustelut olivat niin vakuuttavat :)

laurakoo kirjoitti...

Jollen tämän jälkeen koe valaistumista ja ryhdy mallitilkkukoululaiseksi, niin en sitten ikänä :)

Stricker kirjoitti...

Kyllä oli hyvä juttu! Ja opinpahan taas uuttakin: ei minun pieneen mieleeni ole koskaan aikasemmin tullut, että minun mallitilkkuepäonnistumiseni voisivat johtua siitä, että teen mahdollisimman paljon neuleet pyörönä enkä tasona ... olisihan tuon nyt voinut itsekin ajatella, mutta ei vaan ole tullut ajateltua :-). Mutta mites onkkelma saataisiin ratkaistua, maisteri Elämänlanka?!? Mallitilkun tekeminen pyörönä on hieman hankalaa, enkä kyllä suostu laiskana ihmisenä ompelemaan yhtään saumaa jos ei ole pakko :-).
Noh, taidan jatkaa tuolla otetaan-hatusta-ja-toivotaan-parasta-tyylillä, mullakin on vieläkin sunia viitisen vuotta korkeammalla iällä ollut yllättävän vähän purkamista vaativia epäonnistumisia, tosin jotkut neuleen on laitettu kiertoon vähän liian isoina. Onpahan kaapeissa tilaa uusille neuleille :-).
Ja mä en muuten vieläkään ole valaistunut Addeille, vaikka mulla jo jonkin verran on niitäkin, mun käsialalla ne ovat ihan yhtä nopeita tai hitaita kuin tavalliset Ponyt ja Inoxit. Riippuu kamalan paljon langasta, mikä puikkomerkki ja mikä materiaali on paras, mutta nämähän ovat maku- ja kokemusasioita.
Jäämme odottamaan seuraavaa lähetystä!

Kristel kirjoitti...

Stricker, mulla on se onnellinen tilanne, että käsiala on samanlainen sileänä ja pyörönä. ;) Lyhyillä pyöröillä voisi tietysti tehdä mallitilkun, jos sitten varsinaiset puikot on samaa materiaalia... Ja oikeassa olet siinä, että eri langat vaativat erilaiset puikot. :) Liukkailla langoilla Addit ovat tappavat joskus, ja sukkia en enää tee kuin bambuilla.

Stricker kirjoitti...

Tuohon sukkapuikkojuttuun vielä: ja minä en voi tehdä enää valitettavasti sukkia bambuilla, kun 2,5 koon bambut hajoavat mun käsissä :-(. Ilmeisesti teen sen verran napakkaa jälkeä, että ne ei kestä. Pitäis varmaan kokeilla eri merkkejä tai jalopuupuikkoja. Ja seuraavaksi ajattelin kokeilla muovipuikkoja, esim. Addin shampanjapuikkoja kultakimalteella tai PonyPearls ihanuuksia pastellisävyissä :-). Välineurheilijako :-)?!?

Minna kirjoitti...

Salaliitto! Hah, minä tiesin, että kyseessä on salaliitto!! ;-)

KristiinaS. kirjoitti...

Mä laitan sen mallitilkun vyötteeseen, jonka sitten säästän. On kaikki tiedot neuleesta nipussa. Niitä on tallessa jopa 80-luvulta. Näistä vanhoista vyötteistä Lissu otti tietoja Lankataulukkoon. Nythän se on saatavissa Tuulalta.

Susanna kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu! Mä sorrun kovin usein tekemään tilkkua vain muutaman sentin, että näen suunnilleen sen tiheyden. Yks kohta tuosta uupui, meinaan jos juttelee jonkun kanssa rennosti viltillä kuumana kesäpäivänä, tulee helposti löyhempää jälkeä, kuin jos pohtii raha-asioita selkä kyyryssä sohvan reunalla :D

Pyörötiheyden saa niin, että neuloo sukkapuikolla (msillä pyöröllä) kuten tekis nyöriä, eli siirtää silmukat puikon toiseen päähän eikä käännä työtä. Lanka vaan pitää jättää löysäksi sinne taakse ettei kiristä. Tähän menee tietty enemmän lankaa,mutta voihan sen sitten purkaa.

Tuazophia kirjoitti...

Minä neulon kyllä mallitilkun ja vielä yleensä aika ison (tämä mulle taottiin päähän käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, vaikken muuten siellä kokenutkaan valaistuvani). Neulon, vaikka mulla mallitilkku huijaa aina. Näkee siitä sitten suunnilleen, olenko oikeilla jäljillä ollenkaan vai pitäisikö harkita puikkojen vaihtoa tms. Mutta tilkut puran kyllä aina neulomisen jälkeen, kun en tykkää tehdä mitään sarjatuotantona eli toista samanlaista neuletta ei tule.

Käsialan muuttumisen näkee muuten kesken jääneistä ja myöhemmin uudelleen aloitetuista töistä. Saa oikein tehdä hommia, että eri aikoina neulotuista palasista ei näe käsialaeroa!

Tilkkusisko kirjoitti...

Mä en tee koskaan mallitilkkuja, mutta toisaalta enpä juuri koskaan neulo muuta kuin tilkkupeittoja. :D

Hauskasti kirjoitettu! :)

Liinu kirjoitti...

Ennen kaikkea hieno ja havainnollinen kuva Barbiesta!
Olen huomannut mallitilkun hyväksi, vaikka olen kovin laiska niitä tekemään. Järkiperusteluja (niin kuin tässä toit esiin) ei ole; yleensä on vain kiire päästä tekemään uudella langalla jotakin. Vyötteet olen koettanut säilyttää ja pätkän lankaa niiden mukana, mutta kokonainen mallitilkku on parempi idea.

Kristel kirjoitti...

Liinu, eikö Barbie poseerannutkin kauniisti? ;)

Kolmion muotoisesta mallitilkusta sai mainion shaalin Barbielle, ja suorakaiteen muotoisesta tilkusta ja sen kaverista tuli poncho.

MysteryKnitter kirjoitti...

Voi Kristel, kuinka upeaa jälkeä! Niin huivit kuin mallitilkutkin.