maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pääsiäisruokaa

Elämänlangalla ei ole pääsiäisen pyhinä ehditty ihan hirveästi neuloa, kun aika on pitkälti mennyt ruokaa laittaessa.

Homma meni suurin piirtein tähän tapaan. "Hei, oisko kiva kutsua pari ihmistä kylään sunnuntaina, jos laittasin ruokaa. Vois olla kasvisruokateema, niin pääsisin testaamaan paria reseptiä!" No, kavereita kutsuttiin ja päädyttiin kokoonpanoon, jossa ruokailijoita oli yhteensä 8, joista kaksi oli lapsia.

Menin lauantaina kauppaan. "Mä ostan vaan semmoset asiat, joita pitää tehdä valmiiksi tänään tai saada alulle huomenna ennen kun Prisma aukeaa." Onneksi otin Nean mukaan, sillä loppujen lopuksi tavaraa oli Nean selkärepun lisäksi neljä isoa muovikassillista. Havaitsin, että 11-vuotias jaksaa juuri ja juuri raahata maitoa ja tuoreyrttejä täynnä olevan selkärepun ja valtavan ostoskassin Sellon Prisman ovelta bussipysäkille. Sitten hälytimme Teemun avuksi vastaan kotipysäkille. Ruoka-aineksia oli ostoskassien tyhjennyksen jälkeen jääkaappi täynnä, kaikki keittiön tasot täynnä ja vielä lattialla pinossa.

Ryhdyin kokkaamaan pataleipätaikinalla. Ensimmäinen versio vaati omstartin, koska luin ohjetta huolimattomasti ja laitoin taikinaan pussin kuvahiivaa kun piti laittaa teelusikallinen. Kippasin taikinan biojätepussiin ja hurjan henkisen taistelun jälkeen vastustin kiusausta jättää pussi keittiön lattialle yöksi nähdäkseni, miten komeaksi taikina kohoaa. Taloyhtiössä on onneksi useamman metrin syvyiset Molok-kuopat jätteille, joten riskiä siitä, että olisin vahingossa räjäyttänyt roskakatoksen kohoavalla taikinalla ei ollut.

Muuten ilta meni leppoisasti erilaisia tahnoja valmistaessa: tein hummusta, paahdetusta kesäkurpitsasta muussattua baba ganoushia sekä tapenadea oliiveista ja kapriksista. Tahnat kun ovat luonteeltaan sellaisia, että maku vain paranee päivän-parin jääkaappisäilytyksellä. Tein myös seitania ja keittelin seitansuikaleita, jotta sunnuntaina voisi sitten pistää rosmariiniseitania uuniin. Koska ruokailijoita oli tulossa kahdeksan, tein reseptin kaksinkertaisena. Menin tyytyväisenä nukkumaan ja muistin jopa aamulla herätessä, että kelloja on siirrelty. Ruuanlaitto jatkui heti aamusta. Leivoin pataleivän ja vuoallisen foccacciaa, tein reilun satsin couscous-linssipyöryköitä ja niille minttu-jogurttikastiketta, ja sekoittelin maapähkinäkastiketta tofulle. Koska resepti oli kahdelle hengelle, tein varmuuden vuoksi kolminkertaisen annoksen.

Tässä vaiheessa näppärä lukija ehkä huomaa, että olin kahdeksalle hengelle, joista kaksi on nirsonpuoleisia lapsia valmistellut kahdeksan hengen rosmariiniseitan, kuudelle hengelle tofua ja maapähkinäkastiketta, reilusti kasvispyöryköitä, kaksi erilaista leipää, kolme erilaista tahnaa ja jogurttikastikkeen. Tietysti näiden kaveriksi oli tulossa myös riisiä ja tuoreita kasviksia. Koska nälkäkuoleman uhka oli edelleen välitön, siipaloin kaksi isoa kesäkurpitsaa, leivitin palat reilussa määrässä parmesaniraastetta ja paistoin palat voissa. Lisäksi paahdoin kilon porkkanasiivuja uunissa oliiviöljyn, suolan, pippurin ja tuoreen rakuunan kanssa sekä paistoin jälkiruuaksi mämmi-suklaamuffineja. Ja koska kaikki eivät välttämättä pidä mämmistä, ideoitiin toiseksi jälkiruuaksi vielä jäätelöä persikoilla ja itse tehdyllä vadelmakastikkeella.

Loppuyhteenvetona voi todeta, että ruoka oli hyvää ja sitä olisi riittänyt varmaankin noin kahdellekymmenelleviidelle aikuiselle ja tusinalle lisää nirsoja lapsia. Tuttavapiirissäni puhutaan karjalaisesta emäntägeenistä, jonka aktivoitumisen tunnistaa juuri tämäntapaisesta "entä jos ruoka loppuu kesken - teenpä vielä yhden ruokalajin jota riittää varmasti kaikille" -ajattelusta. Itselläni tämä on jonkinlaisena hyppygeeninä, sillä isovanhempani olivat kotoisin Pohjanmaalta ja Uudeltamaalta, eikä yhdelläkään ole evakkotaustaa. Tila on kuitenkin aivan normaali, ja kuten eräs kohtalotoverini virkkoi: "Entä jos kaikilla olisi ollut kamala nälkä ja olisivat halunneet vaan yhtä tiettyä ruokalajia." Mikä on emännälle sen kauheampaa kuin se, että ruoka loppuu kesken! Ja nyt oli toki siis hummusta ja baba ganoushia vietäväksi myös maanantaiaamupäivän pääsiäisbrunssille, jonka toinen karjalaisesta emäntägeenistä kärsivä oli valmistanut. Siellä kuulemma syödään tähteitä ainakin viikko. Me kaukaa viisaina laitoimme yhden lämpimän pääruuan jäänteet suoraan pakastimeen.

Näissä ruokaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti ollaan päästy taas käsiksi myös neuleisiin!

P.S. Linkkejä resepteihin löytyy Rouvain päivällisen pääsiäispäivällismerkinnästä.

3 kommenttia:

Niilo Paasivirta kirjoitti...

>Ensimmäinen versio vaati omstartin, koska luin ohjetta huolimattomasti ja laitoin taikinaan pussin kuvahiivaa kun piti laittaa teelusikallinen. Kippasin taikinan biojätepussiin ja hurjan henkisen taistelun jälkeen vastustin kiusausta jättää pussi keittiön lattialle yöksi nähdäkseni, miten komeaksi taikina kohoaa.

Voi ei! Turhaan meni taikinaa hukkaan. Ei se olisi kohonnut juuri sen enempää kuin teelusikallisellakaan. Hiiva on elävä olento joka kilpailee ravinnosta. Jos hiivasoluja on liikaa niin ne eivät vaan kaikki sitten ehdi mukaan.

Kristel kirjoitti...

Taikina maistui pahalta, ja pelkäsin että valmiiseen leipään jää sama ikävän hiivainen maku.

MysteryKnitter kirjoitti...

Yaicks! Ymmärrän. Pakko oli silti nauraa sille kohdalle, jossa pelkäsit, että nouseva taikina peittää koko roskakatoksen alleen tai jotain sinnepäin. :D Mutta onneksi kuitenkin onnistuit omstartin jälkeen. Ja ainahan ruokaa tarvitaan.