Tekeillä on siis tilattu Hei soturit -slipari josta viime viikollakin kirjoitin. Kuten kuvasta näkyy olen jo pääkallon alla olevien sääriluiden kohdalla aivan solmussa lankoineni. Seuraava askel taitaa olla askarrella pahvista langanpidikkeitä ja elleivät omat yritykset toimi käydä lankakaupassa hakemassa ihan tarkoitukseen varten valmistettuja muovilaattoja.
Lukuunottamatta lankahässäkkää, intarsia on kiehtovaa: on hauska nähdä, kuinka kuvio kasvaa esiin. Joudun improvisoimaan mallikuviota mukaillen sääriluut, sillä kuva on valtavan iso eikä aivan mahtuisi puseron silmukkamääriin, mutta eiköhän tästä hyvä tule. Pääasia on, että itse pääkallo on mallin mukainen.
Koska iso työni on tällä hetkellä hyvin selvästi sohvatyövaiheessa, tarvitsen helpommin mukana kulkevan pikkutyön.
Näyttää kuitenkin siltä, että lankojen henget ovat minua vastaan. Ylläolevassa kuvassa näkyy keskeneräinen sukkaneuleeni. Pitäisiköhän aloittaa ainaoikeinkaulaliina?
Ensi viikolla Elämänlangalla jatketaan kesän viettoa ja kenties raportoidaan, kuinka intarsiaharjoitukset etenevät.
3 kommenttia:
Ei ole nuo kirjoneuleet koskaan minuakaan varten. Sen vuoksi neulonkin mieluummin kuvioneuletta. Käsialani on niin tiukkaa, että kirjoneuleet vetävät sinne tänne ja ovat aivan järkyttäviä.
Tsemppiä lankasotkuihin!
Lankojen hengettäret osaavat olla juonia!
Itselläni moniväri harjoitukset yleensä loppuvat alkumetreillä kun ei vain jaksa säätää... mutta kyllä minä ne langan juoksut ja päät vielä selätä -joskus-ehkä-. ;)
You will tame it. I know you will.
Lähetä kommentti