Sukkaputkessa

Elämänlangalla on jäänyt erittäin pahanlaatuinen sukkaputki päälle. Viimeisin valmistunut muu-kuin-sukka -projekti on ollut helmikuussa ja silloinkin neuloin kaiken muun rinnalla sukkia. Olen viimeisen parin kuukauden aikana neulonut laskujeni mukaan noin kymmenen paria sukkia muille kuin itselleni. Olen neulonut lastensukkia, raitasukkia, kirjoneulesukkia, kärjestä aloitettuja sukkia ja tavallisia sileitä perussukkia. Tässä vaiheessa tuntuu täysin käsittämättömältä ajatella, että olen aloittanut täysin puseroneulojana ja olen neulonut aikoinaan monta vuotta, ennen kun uskaltauduin tekemään sukkia.

Aikoinaan olen siis aloittanut neulojanurani paidoilla. Ensimmäinen varsinaisesti valmistunut projektini oli lukioikäisenä puuvillainen intarsiaruudutettu vauvanpusero: minulle ei tullut mieleenkään, että intarsia voisi olla vaikeaa. Jostain kumman syystä kuitenkin pelkäsin kantapäitä. Loppujen lopuksi ensimmäisessä kantapäässäni taisi useita vuosia myöhemmin auttaa teologisen tiedekunnan vanha vahtimestarirouva.



Näillä eväillä onkin vähän yllättävää, kun ohjeeni sukan neulomiseen kärjestä ylöspäin oli yksi Ullan vuosikymmenen parhaat -äänestyksen suosikkiohjeista. Palkinnoksi sain Mary Oljen Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä -kirjan sekä toki kerän sukkalankaa, Novitan Tico ticoa turkoosin ja sinisen sävyissä. Yleensä en ole ihan hirveän ihastunut noihin itseraidoittuviin sukkalankoihin (Noron lankoja lukuunottamatta), mutta Tico ticossa on mielestäni onnistuttu oikein mukavasti. Käyttökokemusta ei itselläni vielä ole, vaikka olenkin ko. lankaa neulonut jo viime kesänä, koska silloiset sukat menivät muihin jalkoihin.

Nyt suuntaan jatkamaan sukkaputkea, jotta pääsisin joskus maailmassa neulomaan muutakin. Suunnitteilla on ainakin erilaisia asusteita, joskin herää kyllä kysymys kuinka paljon esimerkiksi säärystin eroaa sukasta. Katsotaan, josko ensi viikolla olisi jotain näytettävää! Silloin taas uutta Elämänlankaa.