Nälkävuosi

Jotkut neuletyöt ovat sellaisia, nälkävuosia. Neuloo ja neuloo, mutta valmista ei tule. Elämänlangalla on tällä hetkellä tekeillä kirjaan tulossa oleva yksinkertainen huivi, jonka pitäisi olla nopea, mutta joka ei etene sitten millään.

Huivi on viime päivinä kulkenut mukana kaikkialla ja joka paikassa. Sitä on neulottu bussipysäkillä ja bussissa, lautapelatessa ja roolipelatessa, junassa ja hotellissa, sukulaisten luona kyläillessä ja kotisohvalla television ja tietokoneen ääressä. Selvästi vastaan on nyt tullut se neulonnan musta aukko, josta olen aiemminkin valittanut, sillä silmukat vain katoavat johonkin eikä työ etene sitten millään. Välissä väänsin viime viikolla yhden ison mallitilkun joka valmistui melkein hetkessä, joten ehkä kaikki neulomistyö katosikin siihen?



Tekaisin siis sitten mallitilkkuna melkein miniversion toppia joka tuosta olisi tuloillaan, ihan kokonaiseen ei lanka riittänyt. Ja tosiaan tuossa ilmaantuivat silmukat liki tyhjästä. Mutta kertokaa nyt vielä kuinka punaruskea ohut pitsineulealpakka muuttuu mustassa aukossa valkoiseksi Muskatiksi?

Yksiä sukkalankojakin vielä odotellaan, kaikki mallit eivät vielä ole tiedossa, ja ohjeet ovat vaiheessa. Saako tässä vaiheessa panikoida? Käsien heiluttaminen ja ympyrän juokseminen tosin veisi aikaa neulomiselta, joten taidan sen sijaan vetäytyä taas huivin kanssa sohvannurkkaan ja jatkaa nälkävuotta. Ensi viikolla taas lisää Elämänlankaa, paniikissa tahi sitten ei.