Julkkistelua

En näemmä kirjoittanut tälläkään viikolla värttinästä. Ei se mitään, tekeillä on edelleen ylikierteistä efektilankaa, joten kamalasti ei ole näytettävää. Sen sijaan voin mainostaa, vaikka muut ehtivätkin edelle, että pääsin lauantaina julkkistelemaan. Me ajelimme muutaman kymmenen neulojan porukalla kaksi tuntia pitkin Helsinkiä vuokratulla raitiovaunulla, liikkuva neuletapaaminen siis. Tämäntyyppisillä tempauksilla saattaa päästä kympin uutisten loppukevennysmateriaaliksi, ja jokunen viikko ennen tapahtumaa Katju laittoikin sähköpostia ja kyseli vapaaehtoista opettamaan loppukevennystoimittajaa neulomaan. Yllytyshulluna ilmoittauduin, ja kuulin vasta jälkikäteen että muutama kaveri oli tästä tietämättöminä keskenään äänestänyt että minut pitäisi vapaaehtoistaa.



Ajelupäivä valkeni melkoisen harmaana, mutta se ei haitannut menoa. Pasilassa raitiovaunua odotellessa tosin ylläolevassa kuvassa toimittaja Mika Tommolan vieressä näkyvä kuvaaja Roman joutui hetkeksi maastoutumaan räntäkuuroa pakoon pysäkkikatoksen alle. Nuo televisiokamerat ovat kuulemma kalliita, eivätkä juuri kestä vettä. Toimittaja sai lahjaksi 5-milliset pyöröpuikot, kerän Dropsin Bomull-Lin -lankaa sekä KristiinaS:n ompeleman maastokuvioidun neulepussin. Näillä välineillä oli tarkoitus saada matkan aikana aikaiseksi tiskirätti.



Jouduimme odottamaan vaunua hieman oletettua kauemmin, mutta hyvässä seurassa se ei haitannut. Ajoneuvona meillä oli hauska vanha nivelraitiovaunu, jonka saapumisen kaikkien uusien matalalattiavaunujen keskellä kyllä huomasi. Alunperin meille piti olla tarjolla vielä vanhempi menopeli, mutta kyseinen museovaunu oli ajelun aikaan käsittääkseni huollossa. Tälläkin vaunulla oli kuitenkin oikein mukava kolkutella pitkin Helsinkiä, vaikka maisemien katselu jäikin kaiken juttelun ja neulomisen keskellä melko vähäiseksi. Kuski oli erinomainen, sillä pysähtelyä tuli oikeastaan vain keskikaupungin vilkkaimmilla raiteilla Stockmannin ja Lasipalatsin kulmilla.

Jouduimme toimittajan kanssa istumaan selkä menosuuntaan, sillä kuvaajan tarvitseman tilan kannalta fiksuimmaksi istumapaikaksi osoittautui takanivelen edessä ollut yksinäinen penkki. Äiti sanoi, että näytin filmillä oikein luontevalta, mikä olikin tavoitteena. Alusta alkaen otin strategiaksi sen että jätän kuvaajan ihan rauhassa tekemään työtään, unohdan koko kameran ja keskityn vain neulomiseen.



Vaikka oma naama näyttääkin aina kuvassa oudolta voin siitä huolimatta vihjata, että kymppiuutisten loppukevennyksen voi kai vielä nähdä MTV3:n Katsomosta, kyseessä siis Kymmenen Uutisten 7.11. loppukevennys. En itse ole juurikaan tutustunut näihin netissä näkyviin pätkiin, joten en mene vannomaan kuinka pitkään filmit pysyvät nähtävillä. Nauraa räkätin taas kauheasti, mutta enimmäkseen olin tyytyväinen kevennyspätkään. En mielestäni näyttänyt mitenkään normaalia typerämmältä, ja koosteesta tunnistin kyllä hyvin sen parin tunnin mittaisen keskustelun jota oikeastaan toimittajan kanssa kävin.

Erinomaisen hauskaa oli, ja vastaava reissu järjestetään toivottavasti joskus uudemmankin kerran. Näissä hilpeissä tunnelmissa siis tämän viikon Elämänlanka, ensi viikolla jotain uutta.

EDIT: Vaunu ei kuulemma ollut nivelratikka, vaan joku ihan muu. Älkää siis luottako minun tekniseen osaamiseeni. :)