Muita harrastuksia

Elämänlangalla vilautetaan tällä viikolla pitkästä aikaa neulonnan asemesta roolipelillisiä aiheita. Viikonloppuna kävi nimittäin käsky pelinjulkaisujuhliin ystäväni Villen uusimman roolipelin tiimoilta. Sain jopa itse pelisuunnittelijan kuvaan, joskin hän väitti ettei ole vähimmässäkään määrin valokuvauksellinen.



Suomessa ei julkaista hirveän paljon roolipelejä, ja Villen Stalkeria olen odotellut jo melkoisen tovin. Strugatskin veljesten romaani Stalker (tai Huviretki tienpientareelle) kuuluu nimittäin omien lapsuusvuosieni vaikuttavimpiin lukukokemuksiin. Vaikka neuvostoyhteiskunnan kritiikki varhaisessa teini-iässä menikin aika vahvasti ohisektoriin, kutkuttivat tarinan seikkailuaspektit mieltä. Olin mielikuvituksessani monet kerrat Red-stalkerin mukana etenemässä metri metriltä pitkin Vyöhykkeen vaarallista ja arvaamatonta maastoa.



Jo Villen aikaisemmassa pelissä Praedorissa, joka perustuu Petri Hiltusen sarjakuvamaailmaan, on kaikuja Stalker-maailman Vyöhykkeen ihmeellisyyksistä. Pidin jo Praedorista paljon, ja siksi olin erityisen otettu, kun sain käsiini ensimmäisen kappaleen Stalkeria ja huomasin, että minua oli muistettu kiitoksissa. Sain tämän kunnian lähinnä siksi, että vuosia sitten lainasin Villelle oman kappaleeni Stalker-romaania, josta ei ilmeisesti ole otettu suomenkielistä painosta sitten 80-luvun. Myönnettäköön, että myös vinguin, vaadin, nalkutin ja painostin pelintekoon ja esimerkiksi ideoin jonkun esimerkkihahmonkin pelinteon varhaisvaiheissa.



Minun kappaleeni kirjaa tosiaankin on suorastaan keräilyharvinaisuus, sillä se on ihkaensimmäinen kappale, joka painosta tuli maailmalle. Ville toi sen minulle omakätisesti, signeerattuna. Harkinnassa on, josko ostaisin toisen kappaleen käyttökappaleeksi, sillä en aina oikein osaa käsitellä kirjoja niille kuuluvalla arvostuksella. En edes keräilykappaleita. Nyt pitäisikin sitten kehitellä joku juonenpätkä, että peliä pääsisi testaamaan.



Liittyen sekä roolipeleihin että viimeviikkoiseen valitusvirteen, keittiöön saatiin viimein toimiva lamppu ilman, että kuivatavarakaappeja tarvitsi alkaa purkaa seiniltä. Keittiötä päästiin siis testaamaan roolipelitarkoituksessa, ja tila havaittiin toimivaksi joskin lasten oli aluksi vaikea hahmottaa ettei keittiöön voi tulla vaikka olisi iltapala-aika. Roolipelaaminen on muuten mainiosti neulojalle sopiva harrastus, mainitussakin pelisessiossa kaikki paitsi kaksi pelaajaa neuloivat. (Ja toinen näistä kahdesta virkkasi.)

Näin siis Elämänlangalla tällä viikolla. Tunnelmat ovat jo selkeästi korkeammalla Perkkaan suunnalla, ja viikon mittaan olisi tarkoitus esimerkiksi edistää asunnon sisustusta. Ensi viikolla sitten taas paluu neuleaiheisiin.