Sateenkaari ja syysväreissä koreilevat puut muistuttivat luonnon kauneudesta, josta viime päivinä on saatu syyssateiden asemesta nauttia. Siinä sateenkaari kuitenkin erehtyi, että päässä ei ollut kulta- vaan kulttuuriaarre, nimittäin Tapiolan kirjasto ja kulttuurikeskus. Pääsimme muuten armaan aviomiehen kanssa nauttimaan kulttuurista juurikin tuossa valkoisessa rakennuksessa viime viikolla kun kävimme kuuntelemassa yhtä Espoon pianoviikon konserteista. (Ylläolevaa kuvaa ei kuitenkaan ole napattu matkalla kulttuuririentoihin vaan Neuletikkiin lankaostoksille.)
Valmiita töitä on syntynyt suorastaan kuin sieniä sateella, ja intouduin taas jopa keksimään neulesuunnitteluideoita. Mikä piristäisikään paremmin kuin valmis villapusero? Kuvassa Eris, joka vihdoin ja viimein kuivui käyttökelpoiseksi. Hehkuva oranssinpunainen hymyilyttää joka kerta kun pistän paidan päälleni.
Tiedän, että uhkasin neuloa lähiaikoina vain itselleni. Päätös piti noin kolme minuuttia Eriksen päättelyn jälkeen, kun totesin että jäljelle jäänyt lähes täysi kerä lankaa piti saada käyttöön. Ullasta (jonka uusimman numeron monipuolisuutta en voi lakata kehumasta) löytyi ihastuttava Karelia-myssy. Nea piti uutta lakkia päässään sisälläkin kaksi kokonaista päivää, joten voinen julistaa tämän lahjaneuleen menestykseksi.
Jatkoin kuitenkin kohtalaisella menestyksellä omien neuleiden sarjaa ja kulutin syksyn lankashoppailukohtauksen satoa. Kuvassa kashmirsormikkaat, ensimmäinen kokeiluni täyskashmirlangalla. Olen myyty: langan tuntu on melko samanlainen kuin vanhassa suosikissani alpakassa, mutta lanka ei ole niin karvaista. Harmillisesti 50 g käyttämääni Grignascon Cashmerea maksaa suunnilleen saman verran kuin langat Tuulettareen, joten ihan äkkiä en taida saada itselleni tästä mitään sormikkaita suurempaa.
Lopuksi näihin syksyn sävyisiin tunnelmiin sopii kuva aivan mahtavasta kirjalöydöstä Akateemisesta kirjakaupasta. Yhdestä lapsuusvuosieni ehdottomasta suosikista, Piilomaan pikku aasista, on viimein otettu uusintapainos. Olen säännöllisin väliajoin etsinyt kirjaa, mutta tähän asti minulle on ilmoitettu, että viimeisin painos on 80-luvulta. Joissakin asioissa ei siis näemmä ole laisinkaan pahitteeksi, että 80-luku tulee takaisin.
Nyt maisteri voisi vetäytyä neulomaan viimeisiä senttejä polvisukastaan, jotta voisi hyvällä omallatunnolla aloittaa seuraavan sukkaparin. Lopuksi vielä lainaus, jota oman pikkukakkos-sukupolveni edustajat arvostanevat: Ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulemme ensi viikolla.
9 kommenttia:
Piilomaan pikku-aasi on ihana! Löysin kirjan jostain kirjakaupasta 2000-luvun alkupuolella ja viime kesänä luimme sitä Rikulle. Tulisipa tuo sarja vielä joskus televisiosta.
Oi, olin jo unohtanut koko ihanan kirjan :)
Minä myös ilmoittaudun Piilomaan pikkuaasin ystäväksi! Minulla on kirjakin vanhempien luona tallessa (muistaakseni sivuja on koristeltu jollain abstraktilla viivakuviolla).
Ihanaa. Piilomaan pikku-aasi on lapsuuden lemppari. Pitää varmaan ostaa meillekin kappale.
Haa! Pikkuaasi-kirjoja en ole lukenut, mutta muistan sen televisiosarjan. Itsas en edes tiennyt, että siitä on kirjakin. :D
Pikkuaasia saa myös äänikirjana. Tosin lukija ei ole sama kuin telkkasarjassa, mutta hätätilanteessa menettelee. Parasta matkaseuraa itselle :)
Ja mun mielestä ehdottomasti parasta on, että Piilomaan Pikkuaasin jaksojen lopussa ihan oikeasti lukee se toivotus! :D
Aivan upea Eris ja hansikkaat! Molemmissa on ihanat värit. *tahtoo kans* :-)
Piilomaan aasin ihailija minäkin. Olen ostanut joskua parikymmentävuotta sitten kirpparilta ja lukenut sitä töissäkin lapsille päikkärisaduksi.
Lähetä kommentti