Putki päällä

Hei, minä olen Kristel ja minulla on ongelma. Olen ollut pitkään kuivilla ja neulonut paljon erilaisia asioita. Itseasiassa kuvittelin jo, että olin lähes täysin immuuni neulojia joskus vaivaavalle tuurineulesyndroomalle. Tiedättehän, se valitettava tila, jossa neuloja suoltaa samaa neuletta uudelleen ja uudelleen, yleensä jotain yksinkertaista ja aivotonta. Melko yleinen esiintymä on sukkaputki (joka yhdistettynä toisen sukan syndroomaan saattaa saada aikaiseksi pahaa jälkeä), mutta esimerkiksi vauvanneuleet saattavat myös aiheuttaa repsahtamisen. Suomen neulepiireissä tunnetaan myös Fifipsykoosi eli Delirium Fifiens, jossa neuloja huomaa kutoneensa koko suvulle isomummon siskonmies mukaanluettuna fifikuvioisia huiveja joululahjaksi.

Viime viikolla minulle jäi päähineputki pahasti päälle. Se alkoi viattomasti yhdestä mustasta tilauspiposta. Ostin lankaa, kehittelin kokoon mukavan nopeasti neulottavan ohjeen ja neuloin lämpimän päähineen.



Piposta tuli mukava, ihana ja pehmoinen. Paremman mallin puutteessa joudutte nyt tosin kuvittelemaan, että myssyä esittelee pitkä hoikka nuorimies jolla ei ole kaksoisleukaa.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Ensin piti neuloa toinen samanlainen musta pipo. Seuraavaksi siirryin kovempiin aineisiin, vihreään ja liukuvärjättyyn lankaan. (Pipon ohje on menossa tarjolle Ullaan alkuvuodeksi.)



Nämä pipot eivät olleet tarpeeksi, ja jatkoin putkeen vielä neljännenkin päähineen. Tässä hatussa lukee "helmihullu" ja vastaanottaja löytyi naapurista. Pahasta putkesta huolimatta päähinetytti edelleen.



Suoranainen rappio uhkasi, kun liukuvärjätyt langat houkuttivat neulomaan Calorimetryn. Jos neulon projekteja joita puoli blogistaniaa tekee, olen yleensä vähintään puoli vuotta myöhässä: niin tälläkin kertaa.



Yhden Calorimetryn neulominen ei tuntunut missään varsinkin kun yhden neulomiseen ei kovin monta neuletuntia mennyt, joten tekaisin vielä toisenkin. Aloin myös pohtia, kuinka moni sukulainen voisi haluta moisen joululahjaksi, ja olisiko varastossa sopivia lankoja.



Calorimetryjen jälkeen onnistuin viimein irrottautumaan päähineputkesta, mutta en vailla uhrauksia: aloitin Clapotiksen. Puolustauduin itselleni sillä, että Calorimetrystä yli jäänyt kerä Silk Garden Liteä piti saada käytettyä. Sille minulla taas ei ole puolustusta, että aloitin toisen Clapotiksen jo siinä vaiheessa kun ensimmäinen oli puolessa. Kolmaskin jo kutittelisi.

Ensi viikolla uutta Elämänlankaa, ellen siihen mennessä ole hautautunut keskeneräisiin Clapotiksiin ja valmiisiin Calorimetryihin.