Vaiheessa

Syksy on ryhtiliikkeiden luvattua aikaa. Itse päätin tällä kertaa skipata kymmenen prosentin projektin, mutta uutta parempaa elämää pitäisi kyllä yrittää taas aloitella. Ajattelin jättää lankalakossa nääntymiset sitten helmikuulle ja seuraaviin lankahamsterikisoihin, mutta löytyy täältä Elämänlangalta muissakin suhteissa parannettavaa. Täytyy nimittäin tunnustaa, että tällä suunnalla on päässyt se vertauskuvallinen kevyt moottoroitu liikenneväline karkaamaan pahemman kerran tarttumaulokkeista keskeneräisten töiden suhteen.

Edes alkutilanne ei ollut hirveän hyvä. Keskeneräisiä töitähän pitää aina olla useampi: vähintäänkin joku huivi, matkasukka, pusero itselle ja jotain lapsille. Sitten tuli kirjaprojekti ja jyräsi kaiken henkilökohtaisen neuleajan. Koska olen joskus hieman älyllisesti rajoittunut, en kuitenkaan heti huomannut lopettaa uusien projektien aloittamista, ja keskeneräisten töiden pino paisui entisestään.



Kun kirjaneuleet jokunen viikko sitten tulivat valmiiksi, olisi voinut kuvitella että olisin reippaana neulojana jatkanut jotain suuresta keskeneräisten pinosta. Esimerkiksi Eristä itselleni tai Nean Pisara-puseroa. Turha toivo. Olen viimeisten parin viikon aikana aloittanut kokonaista kolme puseroa tai takkia. Niistä kaksi on puikoilla sillä ajatuksella, että ohjeet tulisivat syksy-Ullaan, jonka deadline on vajaan kuukauden päästä. Puolustuksekseni sanon kuitenkin, että molemmat aikataulutetut neuleet ovat itseäni huomattavasti pienemmille ihmisille ja suhteellisen yksinkertaisia malleja.



Kuten viime viikolla esitellyistä Monkey-sukista voi päätellä, on sukkakärpänen tai oikeammin sukkalankakärpänenkin puraissut. Tällä kertaa tartunnan on aiheuttanut Colinetten Jitterbug, johon olen aivan rakastunut. Tuoreen rakkauden polte ei kuitenkaan polvisukkien suhteen ole riittänyt ensimmäistä sukkaa pidemmälle.

Säät alkavat näyttää jo lupaavasti siltä, että neuleille on pian oikeasti käyttöä. Voisin siis omana henkilökohtaisena ryhtiliikkeenäni luvata, että en aloita yhtään uutta työtä ennen kuin vähintään Ulla-projektit ovat valmiita ja polvisukkakin saanut parin. Tosin, katsotaan kuinka käy. Viimeksi kun julistin viimeistelyviikot, taisi käydä heikommansorttisesti.

Ensi viikolla ollaankin jo syyskuun puolella. Silloin taas uutta Elämänlankaa.