maanantai 24. huhtikuuta 2006

Neulojan pikku apulaiset

Kun olin nuori, villi ja vapaa neuloja, elin veitsen terällä. Luotin omiin silmiini ja laskutaitoihini, sekä satunnaiseen ohjeen viereen tehtyyn tukkimiehenkirjanpitoon. Vähitellen olen kuitenkin oppinut käyttämään ja arvostamaan monia pieniä apuvälineitä, joita meille neulojille on kehitetty avuksi. Siispä luommekin tänään Elämänlangalla katsauksen pieniin asioihin, jotka tuovat vakautta neulojan elämään.

Valitettavasti tällä hetkellä ei puikoilla ole mitään sopivassa vaiheessa olevaa pitsineuletta joten kuva puuttuu, joten itse elämänlanka esitellään vain sanallisesti. Pitsineuleen purkaminen asettuu rasittavuudessa aikalailla perusteellisen vessanpesun ja kohokkaan valmistamisen välimaastoon. Silmukan pudottaminen pitsineuleessa nostaa rasittavuuskertoimen heti kirkkaasti ohi esimerkiksi housujen ostamisen, ja samaan sarjaan menee se jos lanka loppuu kesken neuleen päättelykerrosta. Tämä neuleblogistanista oppimani nerokas pikku apuneuvo säästää hermoja monet kerrat: Ennen kun ryhdytään johonkin uhkayritykseen kuten esimerkiksi ylimääräisen mallikerran neulomiseen ennen reunusta, ujutetaan ihan tavallisen parsinneulan kanssa ohut ja mieluusti erottuvan värinen apulanka läpi sellaisesta kerroksesta joka on varmasti oikein. Jos on purettava, ei tarvitse vaivalloisesti nyppiä pitsiä takaisin silmukka kerrallaan, vaan voi reippaasti purkaa lankaan saakka. Elämänlankaa pujotettaessa täytyy vain olla tarkkana, että lanka tosiaan kulkee kerroksen jokaisen silmukan läpi! Minua fiksumpi neuloja varmasti myös huomaa ensimmäisellä kokeilukerralla, että apulankaa ei kannata pujottaa läpi puikoilla olevista silmukkamerkeistä...



Toinen apuneuvo on monien kammoama virkkuukoukku. Itsekin myönnän suhtautuvani virkkuukoukkuun varauksella, jos sitä pitäisi käyttää varsinaiseen tarkoitukseensa eli virkkaamiseen, mutta onneksi koukulle löytyy myös neulojaystävällisempiäkin käyttötarkoituksia. Virkkuukoukulla voi metsästää kiinni karanneita silmukoita, ja sillä on huomattavan kätevää poimia langan avulla uusia silmukoita kappaleen reunasta. Sillä voi raaputtaa kiusallista kutinaa lapaluiden välistä tai sitä voi käyttää nutturan kiinnittämiseen. Kuuleman mukaan jotkut myös käyttävät koukkua virkkaamiseen, sekä neuleen viimeistelyssä että ihan muutenkin. Perusneulojan kannalta 3-4 -millinen virkkuukoukku on yleensä kätevimmän kokoinen. Kuvassa esiintyvä kuuden millin muovikoukku on Nean ihkaensimmäinen ikioma käsityötarvike.



Tähän nerokkaaseen innovaatioon törmäsin ensimmäisen kerran edellä mainitun famon jäämistöä penkoessani: puikkomitta. Vasemmalla famon käsityökorista löytynyt kolhiintunut perintömitta, oikealla Prymin modernimpi versio. Minulla on teoriassa kansio, jossa pyöröpuikkoni pysyvät järjestyksessä, mutta kuka tahansa Harmoniassa vieraillut lienee huomannut, ettei järjestelmällisyys ole vahvin puoleni. Puikkomitta on siis kullan arvoinen, kun kerran kuussa tai kahdessa saan siisteydenpuuskan ja kerään ympäri asuntoa ajelehtivat merkitsemättömät pyöröpuikot takaisin lokeroihinsa.



Silmukkamerkki. Vuosikaudet nyrpistelin nenääni amerikkalaisille ohjeille, joissa joka välissä luki "place marker". Hyvänen aika, näkeehän sen nyt lapsikin missä sileä neule vaihtuu palmikoksi tai mallikerran raja menee, eikö? Sitten Päivi ryhtyi tekemään silmukkamerkkejä, ja minusta tuli käännynnäinen. Sukkia neuloessani en sentään vielä ole alkanut käyttää merkkejä, mutta monissa muissa töissä silmukkamerkit ovat vähentäneet tarvetta katsoa työtä ihan ratkaisevasti.

Lopuksi vielä kevennykseksi muutama kuukausi sitten otettu kuva, jossa sievä pikkuapulainen Ronja auttaa tuhoamaan jämälankakerää:



Näillä kuvilla ja pohdinnoilla maisteri Elämänlanka toivottaa lukijoille hyvää ja aurinkoista vappua. Ensi viikolla uudelleen!

8 kommenttia:

Käsityöriippuvainen kirjoitti...

Mun on ihan pakko kysyä, mihin noita silmukkamerkkejä oikein laitetaan? Ilmeisesti johonkin sellaiseen kohtaan, jossa vaihtuu kuvio tms.? Ja miten ne siihen neuleeseen kiinnitetään? Täytyy myöntää, olen todella palikka näiden neulejuttujen kanssa edelleen...

tikru kirjoitti...

Silmukkamerkit voi hujauttaa puikolle silmukoiden väliin Erittäin Tärkeään Kohtaan. Itte en osaa käyttää kuin satunnaisesti, mut helpottaa aivotonta neulomista. Esmes kavennuksia ei tarvia sihtailla kun merkki on sillä paikalla.

Oon muuten kuullu puikkomitalle sellaisen nimen kuin mittaliisa, mut eikö tää oo se saumavarojen merkkaus-mittausväline myöskin?

Entäs kerroslaskumittari ja palmikkopuikko? Miten ne isot hakaneulat tjv.

Tuo viimeinen on kyllä paras :) Jämälankojen tuhoaja..

Raisa kirjoitti...

Olipa mukava kirjoitus ja varsinkin tuo loppu! pikkuapulainen auttaa tuhoamaan jämälankakerää.... *reps*

Kristel kirjoitti...

Tikru näemmä vastasikin jo Käsityöriippuvaiselle. :)

Kerroslaskuria en itse käytä, mutta palmikkopuikko on kieltämättä korvaamaton. :)

Kati E kirjoitti...

:DDDDD Mä tosin odotin, että sulla olis ollut ton viimeisen kaltasia kuvia tässä eikä mtn virkkuukoukkuja ja muita härpäkkeitä. ;D

Katju kirjoitti...

Hyviä vinkkejä. Mä on suht tuote pitsikuvioiden neuloja ja laitoin noita silmukkamerkkejä joka mallikerran jälkeen ja on muuten ollut tarpeen eli helpottaa kuvion tekoa kun ei vielä ole silmä harjaantunut pitsikuvioihin!

Käsityöriippuvainen kirjoitti...

Selvishän toi silmukkamerkkienkin käyttötarkoitus, en ole aiemmin kehdannut kysyä sitä missään :)
Ehkä alan jopa itse käyttämään niitä, joskus on kieltämättä ollut hankaluuksia kuvion vaihtumisessa, varsinkin palmikoissa on musta vähän hankalaa tietää koska pitää tehdä seuraava käännös!

MysteryKnitter kirjoitti...

Mulle kerroslaskuri on ihan must. Se auttaa kummasti tietämään, montako kerrosta pitää tehdä ennen kuin tehdään jotain muuta.