Viimeistelyviikot

Joskus (ihan vain harvoin, satunnaisesti, ja ihan vähän vaan...) käy niin, että mopo karkaa käsistä. Elämänlangalla aletaan nyt lähestyä sitä pistettä keskeneräisten töiden suhteen. Näitä kesken olevia neuleita tunkee sisään ovista ja ikkunoista. Niitä asuu laukuissa, muovipusseissa, laatikoissa, hyllyissä ja pöydänkulmilla. Lisäksi lukemattomat langat huutelevat varastosta haluavansa päästä puikoille nyt heti eikä ensi viikolla.

Täten julistan alkaneeksi viimeistelyviikot. Esittelen kaikki löytämäni keskeneräiset neuletyöt, enkä aloita yhtään uutta neuletta ennen kuin aina vähintään kaksi tämän listan töistä on saatu viimeisteltyä. Viimeistelyviikot jatkuvat, kunnes listan työt ovat joko valmistuneet tai purettu. (No niin, takarivi voi sitten vähitellen lakata nauramasta.) Sen verran otan itselleni pelivaraa, että välipalatöiksi sallitaan oikeasti tarpeellisia asioita kuten lapasia ja sukkia talveksi Harmonian lapsille. Mikäli joku armaista lukijoista kokee piston sydämessään, viimeistelyviikkoihin voi lähteä mukaan, en tosin ole pohtinut mitään virallisia sääntöjä tai mahdollisia palkintoja.



Ensimmäisenä esitteillä Eris. Tämän työn status on ihan hyvä, vartalo-osa on jo puolessa. Eris-paralla on ollut hiukan vastoinkäymisiä, niskan punoskuviossa on väärin päin mennyt palmikonkierto ja neuletiheyskin on liian tiukka, mutta ei välitetä pienistä eihän. Sitäpaitsi vaikka takista nyt tulisikin pienenpuoleinen, niin minähän laihdun kovasti koko ajan.



Seuraavaksi ikuisuusprojektiosastolle: Nean duffeli. Lykkäsin tämän joskus keväällä syksyneuleeksi, ja nythän on syksy. Nyt vain reipas niskaote itsestä ja takki valmiiksi, tämä ei olisi edes monen illan työ. Samassa kuvassa toinen Nea-ikuisuusprojekti, poncho Novitan Alpacasta. Pelkkää sileää oikeaa neuletta pyörönä, tämäkin valmistuisi hetkessä jos vaan jaksaisi paneutua asiaan.



Ikuisuusprojekti on myös Cotton Viscosesta tekeillä oleva pitsineuletunika jonka aloitin jo ennen Nean syntymää. Viimeksi tätä on itseasiassa neulottu synnytyssairaalassa. Nykyisellään paidasta on tulossa minulle liian suuri, joten työ menee purkuun. Muistinko muuten sanoa, että inhoan purkamista? Onneksi tässä on myönteisiäkin puolia: purkaminen lyhentää tätä käsittelylistaa, ja sitäpaitsi minulla on tälle langalle katsottuna jo toinen malli.

Lisää purkutuomioita löytyy tunikankappaleen oikealta puolelta: pienenpieni kietaisujakku itselleni Wetterhoffin Sivillasta. Malli on oma, enkä ole laisinkaan tyytyväinen. Parempi mieli tulee kun purkaa nyt eikä vasta sitten valmista työtä joka ei olekaan mieleinen (tai näin ainakin yritän itselleni vakuuttaa).



Tämän työn haluaisin oikeasti valmiiksi: värikäs pintaneulepusero Létt-Lopista. Tässä on ongelmana monet lankakerät, Nea haluaisi varmasti leikkiä niillä jos asemoituisin lattialle neulomaan. Lisäksi paidasta on nyt tulossa liian suuri, koska kuten todettua olen kutistunut... Tätä työtä en kuitenkaan aio purkaa, vaan teen sitten vaikka vähän lyhyemmät (ja vähän kasari-lepakkomalliset) hihat, ja kietoudun puseroon sitten kylmillä säillä. Jännittävänä vaihtoehtona olisi myös muuntaa ohjetta ja tehdäkin tästä takki. Tekeillä on vasta takakappale, joten vielä ehtii sooloilla.



Pitsineuleita: Peacock Feather Shawl. Ihanaa silkkivillalankaa, kaunis pitsikuvio... Shaaliparka jäi kesken koska kuvion edetessä keskittymistä kaksinkertaisiin langankiertoihin vaadittiin aina vain enemmän (ja eräs meillä asuva alle metrin mittainen henkilö aiheuttaa satunnaisesti keskittymisvaikeuksia). Hiljaa hyvä tulee, arvelen ma... Kyllä tämä tästä valmistuu, vaikka aikaa kuluukin. Riikinkukon pyrstön vieressä poseeraa kainosti silkkilanka, jonka oikkuiluista taannoin kirjoitin, tekeillä kappale pieneen asusteponchoon.



Kirjoneulesäärystin. Malli on vanhasta käsityölehdestä, olikohan tuo Novita vai jo Moda, ja säärystimet ovat tekeillä kanssa-asujalle. Ovat itseasiassa olleet jo pari vuotta. Hups. Minulla on ihan selityskin kyllä, neuloin nimittäin taannoin monen monta paria säärystimiä erilaisina tilaustöinä, ja kypsähdin lopulta pelkkiin putkiin täydellisesti. Nämä jäivät siis kesken sellaiseen tilaan, että ensimmäisen säärystimen päätösjoustimesta puuttui noin sentin verran.



Kaulahuiveja. Neulelaukun kätköistä löytyi keskeneräinen Branching Out ja neulehyllyn päältä Wavy. Branching Out valmistuisi nopeasti jos vaan saisin aikaiseksi jatkaa, Wavy taas menee purkuun koska punakeltaisesta värityksestä tuli liian harrypottermainen olo. (Lisäksi tähän kuvaan kuuluisi vielä ikuisuusprojektihuivini jonka unohdin etsiä kuvattavaksi. Tappio ei ole suurensuuri, sillä viininpunainen huivi viininpunaisella sohvalla ei varmaan olisi kovin kuvauksellinen. En ole neulonut ikuisuusprojektiparkaa aikoihin, mutta sillä ei kyllä ole kiirekään. Huivi kasvaa kerroksen silloin ja toisen tällöin, ja on valmis kun päätän että se on valmis, tai kun lanka loppuu.)

Mallitilkkuasteella on kolme työtä, jotka otan mukaan tähän listaan koska ne on saatava valmiiksi piakkoin: haalari Nealle Garnstudion Alpacasta, huppari Ronjalle Jaegerin Baby Merinosta sekä huivivaihtoon menevä kaulaliina All Tangled Up -blogin Pollylle.

Olikohan tässä nyt muka kaikki? Todennäköisesti jonkun kaapin pohjalla piilottelee vielä pari keskeneräistä neuletta viattoman näköisissä nyssäköissä odottaen sitä hetkeä, kun kuvittelen saaneeni puikoilla olevien töiden tilanteen hallintaan. Näistä on kuitenkin hyvä aloittaa. Raportoin tilanteen etenemisestä tai etenemättömyydestä sitten joskus myöhemmin.

Brief in English

I know it's not my normal update time, but I was tagged for a meme by Miss Twiss, and thought I'd actually answer this time since the baby happens to be napping and I can concentrate on writing for a while. So, Miss Twiss, this one's for you. Notice I'm writing in English too. :)

Five things I miss from my childhood.

1. Swimming. My brother, I, and a couple of cousins-of-a-sort spent days and days on the beach, or actually in the water. I quit when I was around 12, grew breasts and started having grown up men whistling at me.

2. Summer trips with the family. We used to drive around Finland (and sometimes Sweden and Norway) with the car and caravan. I never liked the idea of a summer cottage, and loved how the view from the door was different every morning. When I was around 16, I started having summer jobs and couldn't go anymore. I still miss it.

3. Climbing trees. It just isn't the same when you are 30-ish and need a ladder to get to the lower branches.

4. Grandma's homemade bread. My grandmother died when I was 16, and I never learned to bake the kind of bread she made. Though I guess it would require the kind of a wood-heated old-fashioned stove she had, too.

5. Having the time to read, read, read... When I was 13 or so I read over 250 books a year. I'm lucky if I get to 25 nowadays.

I'm not going to tag anybody specifically, but if you feel like it, go ahead and steal the meme (and leave a comment so I can come spy on you).

Neulekirjaparaati

Sekä neulekirjat että lankahylly saivat viime viikon kyselyssä laajaa kannatusta. Koska juuri nyt satuin inspiroitumaan enemmän kirjoista, jatkan viimeviikkoisia bibliofiilin tunnustuksia esittelemällä Elämänlangan neulekirjaston parhaita. Luvassa siis Maisteri Elämänlangan virallinen ja kiistämätön kaikkien aikojen parhaat neulekirjat- Top 10 -lista.

Sijalla 10 on suuren neulegurun klassikko: Elizabeth Zimmermannin Knitting Without Tears. Kirjasta löytyy mm. hyödyllistä matematiikkaa puseroa suunnittelevalle sekä muita hyviä vinkkejä.

Yhdeksännelle sijalle kiilasi hiuksenhienosti rva Zimmermannin ohitse Deborah Newton kirjallaan Designing Knitwear. Kirjan kuvat ovat viehättävän 80-lukulaisia: mallipiirroskuvissa on valtaisat olkapäät, kapeat vyötäröt ja lepakkohihat... Mutta teksti on täyttä asiaa!

Listan numero 8 on se kirja, joka muutama vuosi takaperin tartutti minuun huivihulluuden: Cheryl Oberlen Folk Shawls. (Muutenkin olen pitänyt noista Folk-Whatnot -neulekirjoista kovasti, joskin taso tietenkin vaihtelee suuresti kirjoittajan mukaan.)

Onhan mukana oltava myös vauvanneulekirja. Niinpä sijalle 7 nousee Fiona McTaguen Neuleita perheen pienimmille. Tiedän että moni vannoo Debbie Blissin nimiin vauvanneuleissa, mutta itse en koskaan ole hirveästi pitänyt Blissin lastenneuledesignistä. McTaguen kirjasta olen neulonut omalle vauvalle monta vaatetta, ja lisäksi on suuresti hyödyllistä omistaa kirja josta voi vähän katsella minkälaisia minkäkin ikäisten vauvojen ja pikkulasten vaatteet suunnilleen ovat.



Sijalla 6 on Meg Swansenin toimittama A Gathering of Lace. Kauniita kuvia, shaaleja, pitsimalleja... Alexis Xenakis kuvaa neuleita minua suuresti viehättävään tyyliin. Tämän kirjan olisi voinut ostaa ihan vaikkapa vain katseltavaksi, mutta olen kyllä tästä neulonutkin.

Viime aikoina olen neulonut paitsi huiveja, myös sukkia. Niinpä sijalle viisi nousee sukkaguru Nancy Bush. En osannut päättää kumman kirjan tähän rankkaisin, joten fuskaan ja mainitsen molemmat: Knitting on the Road sekä Folk Socks. (Tietysti voisin fuskata vielä lisää ja lisätä tähän listaan myös kirjan Folk Knitting in Estonia.) Jos haluaa neuloa muitakin kuin aivan perussukkia, suosittelen Bushin kirjoja.



Listatessani kirjoja huomasin, että mitä korkeammalle listaa noustaan, sen enemmän mieleen tulee sellaisia kirjoja jotka minulla on ollut hyllyssäni jo vuosia. Ensikohtaamiseni jo aiemmin mainitsemani Alexis Xenakiksen kanssa oli Jean Mossin Sculptured Knits, joka oli vähällä päätyä listalla korkeammallekin kuin neljänneksi. Pidän Mossin tyylistä hirveän paljon, ja olen toteuttanut tästä kirjasta ainakin neljä tai viisi puseroa.

Kolmannelle sijalle listallani pääsee Rowan-kokoelma The Ultimate Book of Knits. Tästäkin olen ehtinyt toteuttaa useamman neuleen, ja varmasti neulon vielä monta malleista.

Hopeasijalle kilvoittelussa Stanfieldin Kauneimmat neulemallit. Hyvä kokoelma kaikenlaisia perusneulepintoja, pitsimallineuleita, palmikoita ja niin edelleen. Erinomainen työkalu omia neuleitaan suunnittelevalle. Eihän tämä millään muotoa kattavin, suurin ja kaunein neulemallikirja maailmassa ole, mutta näin omasta hyllystä löytyvistä eniten käytössä.

Maisteri Elämänlangan virallinen lista on viimein edennyt sijalle 1. Tämän hetken neulekirjojen ykkönen on siis, ta-daa:



Ensirakkauteni neulekirjojen joukossa on Elsebeth Lavoldin Viikinkineuleet (kuvassa ruotsinkielisenä versiona). Luulen myös, että Viikinkineuleet on ensimmäinen neulekirja jonka ostin, en tosin silloin itselleni vaan syntymäpäivälahjaksi äidille. Lavoldeja on hyllyyn kertynyt muutama vihko lisää viime vuosina, mutta ensimmäinen on aina rakkain.

Loppukevennyksenä vielä turhin neulekirjaostokseni: Deborah Bergmanin The Knitting Goddess (Finding the Heart and Sould of Knitting Through Instructions, Projects, and Stories). Haluaako joku vaihtaa tämän johonkin viihteelliseen? Kirjan neuleohjeet ovat sarjaa "ota erilaisia pörrö- ja hapsulankoja ja neulo ainaoikeaa", ja välissä pohditaan neulomista pitkällisesti new age -höpän näkökulmasta. Hupiarvoa kirjalla oli sen verran että en ihan ilmaiseksi tästä luovu, mutta jos kiinnostavia tai hauskoja vaihtokauppatarjouksia tulee niin voin pistää kirjan postiin.

Elämänlangalla suunnataan nyt päivän touhuihin (kuten viemään lasta ensimmäiseen hammastarkastukseensa, saa nähdä kuinka meidän käy...), ensi viikolla taas uudet kujeet.

Bibliofiilin tunnustukset

Kuten viime viikolla totesin, nyt on virallisesti syksy, sillä koulut ovat alkaneet tai alkavat viimeistään tällä viikolla. Koulujen aloituksen kunniaksi Elämänlangalla pohditaan tänään kirjojen ihmeellistä maailmaa. Osittain tämän mietiskelyn laukaisi myös perjantai-iltapäiväinen ovikellon rimpaus, kun postin poika toi (taas yhden) paketin Amazonilta. Paketissa oli taas lisää työkaluja omaan neuledesigniin, nimittäin Nicky Epsteinin uusi Knitting Over the Edge sekä Kaffe Fassettin Kaffe Fassett's Pattern Library. Nyt kelpaa taas suunnitella.



Olen pienestä pitäen rakastanut kirjoja. Opin vaivihkaa itsekseni lukemaan suunnilleen neljän vanhana, ja kouluikään mennessä minulle oli kertynyt jo oma pieni kirjasto. Teini-ikäisenä jouduin vaihtamaan kirjahyllyjä äidin kanssa: minun koululaishyllyni (sellaiset perinteiset valkoiset lastulevyhyllyt mutta hiukkasen pienennettyinä) muuttivat äidin ja isän makuuhuoneeseen ja minä sain isommat hyllyt. Samoihin aikoihin äiti sai olohuoneeseen koko seinän levyisen kirjahyllyn, joten eivät äidinkään kirjat täysin heitteille joutuneet. Kirjahamsterius on ilmeisesti sukuvika.



Kun koulussa sai uusia kirjoja, luin ne heti läpi kannesta kanteen. Olen myös tunnollisesti säästänyt kaikki ne vanhat koulukirjat, jotka sai ottaa kotiinsa lukuvuoden päätyttyä, ja aidosti harmittelin sitä että suurin osa tekstikirjoista piti kierrättää. Kun muutimme Harmoniaan, Teemu sai viimein vakuutettua minut siitä että vanhat koulukirjat voivat jäädä asumaan pahvilaatikkoon ladossa, eikä niiden ole pakko olla jatkuvasti kirjahyllyssä käden ulottuvilla. Muutoinkin Teemu on välillä toiminut järjen äänenä kirjaharrastuksen uhatessa karata käsistä. Kun siivosimme edesmenneiden isovanhempieni ullakkoa remonttia varten, hän vahti etten säästänyt ihan kaikkia kirjoja joita vintille vuosien varrella oli kertynyt. Itse olisin pitänyt tallessa kaiken, esimerkiksi maamiehen allakan vuodelta 1957 sekä ruotsinkielisen siipikarjanhoito-oppaan.



Kuten kuvista voi päätellä, muutto Harmoniaan ei erityisemmin edesauttanut kirjatilannetta, sillä kanssa-asujista löytyy toinenkin kirjahamsteri, ja muutossa talouden kirjasto suunnilleen kaksinkertaistui. Yllättävästi hyllytila kuitenkin riittää ja lisää saisi jos järjestäisi ja heittäisi kirjahyllyihin kertyneitä muita romuja pois. Kirjoja ei asu kasoissa lattioilla, paitsi minun työpisteeni ympärillä aina välillä... No, myönnettäköön että kirjoja kyllä on mm. käyttämättömät lastenvaunut täynnä ja ainakin yksi hyllyllinen pelihuoneen vaatekaapissa. Niin, ja toki kirjoja asuu lisäksi Nean lelulaatikoissa. Nealle on myös mieluisa leikki kaivaa eteisen kirjahyllyistä kirjoja, selata niitä raivokkaasti ja kantaa niitä ympäriinsä. Kirjaleikki saa jatkua kunnes kirjoja alkaa hajota, tähän mennessä rikki on mennyt lähinnä yksi Grishamin kansilehti mikä ei liene korvaamaton menetys.



Siinä vaiheessa kun neuleet alkoivat vallata alaa elämästäni, ne yhdistyivät luontevasti olemassaolevaan kirjahulluuteen, ja tuloksena on ollut oma pieni neulekirjasto. Tällä hetkellä neulekirjat taistelevat elintilastaan lankahyllyssä erilaisten kerien ja vyyhtien keskellä. Lisäksi neulekirjat ovat huomattavan hankalasti yhteiskuvaan suostuvaisia, sillä osa niistä sijaitsee jatkuvasti jossain epämääräisessä paikassa kuten pussissa jossa on keskeneräinen neuletyö, pinossa olohuoneen lattialla tietokonepöytäni vieressä, lainassa tai muuta vastaavaa. Kuten tämän postauksen alussa todettiin, neulekirjat lisääntyvät vaivihkaisesti ja vähitellen, joten niillekin täytynee kohta hankkia lisää hyllytilaa. Olisikohan hyvä idea heittää sänky pois, rakentaa kirjoista kehikko ja täyttää se langoilla? Mikäs sen mukavampi makuupaikka neulojalle.



Elämänlanka lopettaa tämän kirjallisen esittelyn tähän. Nyt lukijoilla on oiva tilaisuus päästä vaikuttamaan seuraavaan lähetykseen. Mitä sanotte, onko ensi viikolla luvassa:

a) Elämänlangan suosikit -neulekirjaesittely
b) Kurkistuksia lankahyllyyn
c) Joku muu, mikä

Nyt tältä viikolta kiitos, kumarrus ja näkemiin.

Matkalla mummolaan

Elämänlangalla on viikonloppuna matkusteltu, kun Harmoniamobiili suuntasi nokkansa kohti kaukaisia lakeuksia ja Seinäjokea. Seinäjoella asuvat Teemun vanhemmat, eli Nean mumma ja vaari, joita pitkän välimatkan vuoksi tulee nähtyä harmillisen harvoin.

Matkalle lähdössä oleellisinta on tietenkin valmistautuminen. Onko Nean lelut pakattu ja vaippoja tarpeeksi? Kai kännykän laturi on mukana? Luonnollisesti on muistettava myös oleellisin kysymys, eli mitä neuletöitä pakata mukaan.

Ensinnäkin matkalla täytyy olla autoneule. Autoneuleen pitää olla niin yksinkertainen, että sitä voi neuloa liikkuvassa autossa samalla kun viihdyttää kitisevää yksivuotiasta. Samalla neuleen täytyy kuitenkin olla niin inspiroiva, että sitä jaksaa neuloa koko pitkän matkan. Lanka taas ei saa olla niin hienoa, että kerän pudottaminen auton lattialle olisi katastrofaalista.



Autoneulekisan voitti tällä kertaa Aino, Novitan täysvillainen uutuuslanka. Olen jo pari vuotta harkinnut Novitan lankojen täydellistä hylkäämistä, mutta kuka tätä nyt voi vastustaa? Ei keinokuituja, paksu syksyyn ja talveen sopiva lanka ja kauniit värit. (Pidätän toki itselläni oikeuden muuttaa mieltäni sitten, kun neule on ollut käytössä, vyötteessä kun varoitetaan että lanka nyppyyntyy.) Kauniin punainen Aino on muuntautumassa salaiseksi projektiksi, joka kuvassa kainosti piilottelee lankakerän alla. Ihan kiusallanikin sanon, että pääsette tutustumaan projektiin tarkemmin sitten syksyn Ullassa.

Koska matkalla on ollut aikaa neuloa, salainen projekti on melkein valmis. Automatkalla neulominen sujui tämän vuoksi:



Nea nukkui reippaasti suuren osan matkaa Seinäjoelle, ja lisäksi tullen mennen matkat Vaasaan kun sunnuntaina kävimme tervehtimässä kälyäni siellä. Useita tunteja hyvää neuleaikaa siis. Tarkkaavainen lukija havaitsee kuvasta taas pitsihuivin käytössä, Roosa toimi nimittäin takapenkin aurinkosuojana vaihtaen puolta aina tarvittaessa.

Yhden neuletyön turvin ei koskaan pidä lähteä pitkälle matkalle, varsinkin kun olemme kotiutumassa vasta keskiviikkona. Mukana on siis Ainojen lisäksi suuria määriä muutakin lankaa ja keskeneräisiä töitä.



Matkassa on luonnollisesti myös sukka. Tämä nimenomainen yksilö on ensimmäinen kappale parista, joka toivottavasti on menossa sukkavaihtokaverilleni Distantknitterin järjestämässä suomalaisessa sukkavaihdossa. Huomatkaa myös herttaiset Addin puikkovahtinallet täydessä työn touhussa. En kuitenkaan tiedä tuleeko näitä neulottua matkan aikana, sillä sopivankokoinen mallijalka puuttuu.

Ettei tämän kirjoituksen kuviin tulisi täysin punainen teema, esittelen vielä tämän:



Vihreästä Jaeger Luxury Tweedistä tulee Eris. Useamman päivän matkalle ei kannata lähteä vain yhden ison työn voimin, joten Eris päässee puikoille hetikohta kunhan Ainot ovat neuloutuneet. Sileää neuletta ja palmikoita, täydellistä matkaneulontaa!

Koska alkaa taas mennä jaaritteluksi, täydennän vielä viikon söpövauvakiintiötä kuvalla Neasta keinussa:



Huomatkaa yksivuotislahjaksi saatu herttainen Mentalwearin paita.

Ensi viikolla onkin sitten virallisesti syksy, kun lapset menevät kouluun. Katsotaan, mitä Elämänlangalla seuraavaan lähetykseen tämän kunniaksi keksitään.

Hulluna huiveihin

Elokuussa kesä on vielä kauneimillaan, mutta pimenevät ja viilenevät illat kertovat jo syksyn tulosta. Nyt onkin sopiva aika pohtia viime vuosien trendi-ilmiötä eli huiveja. Olen havainnut yhden jos toisenkin kyselevän itseltään, kuinka monta huivia neuloja oikein voi tarvita. Mihin niitä kaikkia käytetään? Koska huivihulluus iski minuun jo jokunen vuosi sitten, minulla on ollut hyvä tilaisuus tarkkailla ja dokumentoida huivin moninaisia käyttötapoja.

Elämänlanka siis esittää tänään sanoin ja kuvin: satayksi (tai no, kymmenkunta) tapaa käyttää käsinneulottua pitsihuivia.



Iso mohairshaali on mitä mainioin torkkupeitto sohvalla nukkumiseen. Tämä suuri vihreä huivi on ensimmäinen iso huivini. Se on kulkenut matkassa jo monta vuotta, ja on päässyt toteuttamaan itseään monenlaisissa tehtävissä. Erityisen suosittu se on viime aikoina ollut kuvan osoittamassa käytössä, mutta on toiminut myös esimerkiksi larppiasusteena. Samanlainen huivi syntyi myöhemmin lahjaksi äidille, kun löysin sopivaa lankaa ja malli houkutteli edelleen.



Huivia voi myös käyttää lastenrattaiden aurinkosuojana...



...ja nukkuvan lapsen voi peittää huivilla. Harmonian vauvat ovat myös nukkuneet erinäisiä päivätorkkuja erilaisten huivien alla ja päällä. Tähän mennessä kumpikaan ei ole valittanut, että mohair tai villa kutittaisi. Lastenrattaiden aurinko- tai improvisoituna sadesuojana on saanut toimia varmaan melkein jokainen vähänkin isommista huiveistani.



Pienestä kolmiopitsihuivista tulee hyvä pääliina kun aurinko paahtaa. En omista yhtään lippalakkia, ja unohdan säännöllisesti että aurinko saattaa paahtaa pään kipeäksi. Huivi kulkee usein mukana, ja sen saa helposti kietaistua päähän. Tämä värikäs kuva on otettu alkukesästä, kun olimme avoimen päiväkodin kevätretkellä saaressa, ja kirkas aurinko yllätti.



Huivi kelpaa lapselle leluksikin. Jostain kumman syystä Nea on hirveän ihastunut tähän siniseen huiviin, asialla lienee jotain tekemistä sen kanssa että kyseessä on käsinneulottua pitsiä käsinvärjätystä alpakkalangasta. Jos olisin ostanut kaupasta ihan samanlaisen huivin leluksi, se ei varmasti olisi kelvannut.



Talvisaikaan pitkän suorakaidehuivin voi kietoa pään ja kaulan ympärille kaulaliinan asemesta. En ole pitkiin aikoihin tarvinnut pipoa, ja kylmällä huivi on itseasiassa lämpimämpi koska se suojaa koko pään ja vielä kaulankin. Piposta ja kaulaliinasta jää enemmän ihoa paljaaksi.



Vähemmän kylmällä säällä kaulaliinallekin on tietysti käyttöä, ja pitsinenkin huivi lämmittää erinomaisesti kun materiaali on oikea. Sitäpaitsi pitsikuviota on hauskempi neuloa kuin jotain "tavallista" kaulaliinaneulosta! (Haittapuolena tosin se, että pitsihuivilla on selkeä oikea ja nurja puoli.)



Huiveja voi neuloa lahjaksi. Kaulaliinatyyppinen huivi valmistuu nopeasti, varsinkin kun malli on jo muistissa, ja näyttävän lahjan saa kohtalaisen nopeasti valmiiksi. Tämä nimenomainen yksilö meni äidilleni, joka käyttää sinistä huomattavasti enemmän kuin minä. Tekeillä on jo uusi huivi samalla ohjeella...



Vielä viimeinen kuva, jossa huivi on ihan asustekäytössä: asuun sopivan huivin voi taitella taiteellisesti kaulalle. Pitsihuivi on mainio asuste myös monen juhlapuvun kanssa. Esimerkiksi avokaulainen iltapuku voi käydä viileäksi illalla tai veto voi käydä hartioihin.

Mikäänhän ei tietenkään estä käyttämästä hartiahuivia vaikka farkkujen ja T-paidan kanssa. Itse olen käyttänyt omia huivejani paljonkin, eikä yksikään ole jäänyt kaapin nurkkaan. Vastauksena alussa esitettyihin kysymyksiin voin siis kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, että käsinneulottuja pitsihuiveja ei koskaan ole liikaa, ja huiveja voi käyttää vaikka mihin.

Yhtään huivia ei vahingoitettu näissä kuvauksissa. Huivit on kuvattu luonnollisissa elinympäristöissään. Kuvissa esiintyvät seuraavat huivit:
- Irish Diamond Shawl, kirjasta Folk Shawls, neulottu proosallisesti Novitan Kid Mohairista
- Rowanin Birch, lankana Kidsilk Haze
- Flower Basket Shawl vanhasta Interweave Knitsistä, neulottu No No Kitty Yarnsin käsin värjätystä alpakkalangasta
- Kimono Shawl, jälleen kirjasta Folk Shawls, Grignascon Merinosilk kolminkertaisena
- Branching Out, ohje Knittystä. Lankana valkoisessa huivissa Gedifran Caschmerino, sinisessä Kidsilk Haze
- Roosa, oma ohje, lankana Lana Grossan Tusshena