Neulekuume

Tämä on maisteri Elämänlangan automaattinen blogivastaaja. Blogin omistaja ei juuri nyt pääse blogin ääreen, sillä hän potee pahaa neulekuumetta ja viettää kaiken valveillaoloaikansa puikot hyppysissä. Hän näkee unta suunnitteilla ja tekeillä olevista neulemalleista, eikä nuku tarpeeksi koska haluaa aina neuloa vielä yhden kerroksen. Olkaa hyvä ja jättäkää viesti epämääräisen teksti- ja kuvatulvan jälkeen.



Sitten viime viikon Elämänlangalla on viimeistelty kolme kaulahuivia, yhdet kynsikkäät, yhdet pitsisukat sekä yksi pieni sukka nuorimman kanssa-asujan kadottaman tilalle. Kuumeen oireisiin kuuluu paitsi pakkomielteistä neulomista myös holtitonta uusien projektien aloittamista. Sen sijaan, että Elämänlangalla olisi reippaasti edistetty aiempia keskeneräisiä töitä, uusia töitä tunkee ovista ja ikkunoista, puhumattakaan erilaisista suunnitelmista ja ideoista.



Joulu lähestyy, ja monessa neuleblogissa on kilkuteltu kuumeisella kiireellä joululahjoja. Ylläoleva sininen kasa on kanssa-asujan joululahja. Kanssa-asuja saa näillä näkymin kortin, jossa kerrotaan että luvassa on huivi. Olettaen, toki, että kukaan saa kirjoitettua sitä korttia.



Punainen ja valkoinen Lanett odottavat joulunjälkeistä aikaa ja matkaa kauas pois. Näistä tulee siis joskus tulevaisuudessa lapasvaihtolapaset Tuulialle. Lapasiin on jopa Näkemys ja Visio. Saa nähdä, miten ne suhtautuvat realiteetteihin.



Blogilapsiakaan ei ole unohdettu. Taaperolle on syntymässä alpakkahaalari, joka alkaa olla jo voiton puolella innostuksen löydyttyä.



Tässä taas uusin projekti, hihattimen alku Mohair Luxista. Lanka on ajelehtinut Harmonian sohvapöydällä viikkokausia, mutta väri ei ole tähän mennessä iskenyt kehenkään. Lopulta lauantaina kylässä käynyt ystävä näytti pitävän sävystä, joten pitihän langasta nyt hänelle heti jotain aloittaa.



Ja lopuksi, ettei näyttäisi siltä, että Elämänlangalla neulottaisin pelkästään epäitsekkäästi muita varten, ylläoleva kuva esittää ribbipuseron alkua Rowanin Corkista. Pusero tulee ihan vain minulle, minulle, minulle! Saisi pian syntyäkin, sillä ulkona alkaa olla jo oikea talvi.

Seuraavaksi pitäisikin sitten päättää, minkä neuleen aloittaisin joululomaneuleeksi. Viemme siis taas Nean mummolaan Seinäjoelle, ja jotain tekemistä pitäisi saada. Perinteisesti olen jouluna neulonut jotain itselleni, kun tuntuu siltä että muuten tulee tehtyä paljon muille tähän aikaan vuodesta. Mikähän työ olisi sellainen, että voisi neuloa autossa, ei olisi kuitenkaan tylsä, eikä loppuisi kesken viikon reissulla? Ehdotuksia otetaan vastaan.

Elämänlanka toivottaa nyt kaikille lukijoille hyvää joulunaikaa. Ensi viikolla paljastetaan, lukiko Joulupukki viime viikon kirjeen.