Synttärityttö

Elämänlangalla onnitellaan tänään Neaa, joka viettää ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Mihin tämä vuosi oikein katosi? Tunnustakaa heti! Ovatko muut sattuneet näkemään Harmaita herroja tai muita aikavarkaita? Jossain välissä pikkuisesta nyytistä on kasvanut reipas taapero. Vastahan ihan äsken oli viime vuoden Ropecon, ja minä manasin Jorvin synnytyssalissa, että Inka-parka joutuu pitämään "Apua, hahmoni on raskaana"-workshopin yksin. Itseasiassahan meidät vielä kyseisen viikonlopun aikana kotiutettiin kertaalleen, mutta jostain kumman syystä armas aviomieheni ei syttynyt ehdotukselleni, että jospa sittenkin mentäisiin käymään Ropeconin tanssiaisissa kun ei sitten ihan vielä sairaalaan jäätykään...



Nea on kiireestä kantapäähän neulojan lapsi, vai mitä sanotte tästä varhaisesta kuvasta? Lapsiraukalla oli jo ennen syntymäänsä varastossa enemmän käsinneulottuja sukkia ja villapaitoja kuin monella vauvalla ehtii olla ensimmäisen elinvuotensa aikana. Onneksi tyttö ei näytä traumatisoituneen tästä, vaan poseeraa yleensä nätisti kun äiti tahtoo ottaa kuvia uusista valmistuneista töistä. Pieniä vaatteita on kiitollista neuloa, kun ne valmistuvat niin kovin nopeasti. Tuossa kuvassa Mirva-kämppis pitelee ulkoilua varten pakattua Neaa, jolla on päällään äidin neulomat ja suunnittelemat vielä aivan liian suuret myssy ja alpakkahaalari.

Vauvanneulomukset ovat Harmoniassa olleet siitä erityisen kiitollisia tehdä, että kaikki Nealle pieneksi jääneet neuleet ovat menneet suoraan kiertoon kanssa-asujien Ronja-vauvalle kulkematta varaston kautta. Kaksinkertainen hyöty yhdellä vaivalla, eiväthän pienet neuleet mihinkään ehdi kulua.

Nykyään myös Nea osoittaa kiitettävää kiinnostusta neuleisiin, leikkii mielellään lankakerillä ja langanpätkillä ja leikkisi varmasti myös puikoilla jos äiti antaisi. Yksi neidin erikoistaidoista on napata salamannopeasti kesken olevasta sukasta puikko tai pari irti. Pyöröpuikkojakin kiskotaan aina kun silmä välttää, mutta pyrin jättämään puikot a) pois lapsen ulottuvilta ja b) yksinkertaiselle solmulle. Tähän mennessä on vältytty sekä neulekatastrofeilta että henkilövahingoilta.



Ylläolevassa kuvassa noin kahdeksankuinen Nea auttaa äitiä neulomaan sukkaa. Tyttö siis reippaasti ja oma-aloitteisesti ryömi neulelaukulle, kaivoi esiin valmiin sukan, laukussa olleen sukkalankakerän sekä Knitting on the Road -kirjan. Siinä vaiheessa kun ehdin hätiin, lankakerän vyötteestä ei enää ollut mitään jäljellä, lapsi oli kietonut monta kierrosta sukkalankaa ympärilleen ja näytti hurmaavan tyytyväiseltä itseensä.

Minulta on kysytty, miten yksivuotiaan äiti ehtii neuloa niinkin paljon kuin minä neulon. Viiden pisteen vihjeenä todettakoon, että kannattaa pitää monta keskeneräistä työtä. Pieniä tai helppoja töitä voi sirotella pitkin asuntoa, ja aina kun lapsi viihtyy hetken itsekseen, neulotaan muutama silmukka sitä työtä joka nyt sattuu olemaan sohvapöydällä/tietokoneen vieressä/makuuhuoneessa lipaston päällä kätevästi käden ulottuvilla. Vessassa ja kylpyhuoneessa keskeneräisiä neuleita ei vielä ole, tai ainakaan en tunnusta. Lisäksi pidetään varalla joku suurempi, työläämpi tai vaikeampi neule jota voi sitten kuumeisesti kilkuttaa lapsen nukkuessa. Kannattaa hyödyntää neulomiseen kaikki irtoaika, esimerkiksi neuleblogeja selatessaan saa kudottua pitkän pätkän sukkaa. Moniajo on kaiken a ja o! Roolipelien myönteistä vaikutusta neuletoiminnalle olenkin jo hehkuttanut, pelisessioissa tulee neulottua paljon ja nyt viikonloppuna sain Ropeconin esitelmiä kuunnellessani taas yhden Branching Outin valmiiksi. Myös tieteelliset konferenssit ja pienemmätkin seminaarit ovat otollista neuleympäristöä, harvemmin olen mitään kielteistä palautetta harrastuksesta saanut.



Palaamme vielä tämän kirjoituksen varsinaiseen asiaan virallisella yksivuotiskuvalla Nea-neidistä, joka ei laisinkaan harmistunut vaikka heinäkuun lämpöisenä iltana piti pukea poseerausta varten taas yksi äidin neuloma pusero päälle. Kuvaaminen on hauskaa koska kamera on kiva (samoin kuin kaukosäätimet, kännykät, tietokoneet ja kaikki muu teknisen näköinen tavara). Tämän kuvan iloinen ilme tosin taitaa johtua siitä, että äidillä oli päässä hassu huovutettu hattu jonka näkeminen aiheutti joka kerta huvittuneita huudahduksia.

Elämänlanka kiittää tältä erää. Ensi viikolla ehkä jotain elokuuhun ja syksyn saapumiseen sopivaa.