maanantai 22. lokakuuta 2012

Täydellisen polvisukan metsästys

Olen kirjoittanut aiemminkin polvisukista. Ne ovat ihania ja olen neulonut niitä vaikka kuinka monta paria. Ongelma on vain se, että polvisukat eivät pysy minulla ylhäällä. Uudet polvarit ovat käyttökelpoiset noin puoli tuntia, sitten neule venyy sen verran, että sukat valahtavat nilkkoihin.

Nyt minulla on ollut uusimmat polvisukat testissä, ja noin kahden viikon käytön jälkeen olen toiveikas.


"Joel, ota kuva äidin sukista. Silleen, että sukat näkyy mutta ei tartte näkyä muuten äitiä."
"Miksi?"


Lopulta päädyin siihen, että kuvan laatu on ehkä kuitenkin parempi itse otetuilla taidekuvilla kuin Joelin käsivaralla. Nämä ovat siis aivan sileät peruspolvisukat: ribbissä 120 s, taka"saumassa" lisätty alkuun kaksi kertaa 2 s, sitten pohkeen paksuimmalla kohdalla aloin kaventaa joka 4. krs takasauman molemmin puolin, kunnes jäljellä oli sopivasti nilkan kieppeillä se 72 s, jolla normaalisti neulon nilkkasukkani vastaavan paksuisesta langasta. Ei mitään sen ihmeempiä kommervenkkejä.

Langan kestävyyttä hieman jännitän, tämä on nimittäin lahjaksi saatua silkki-kashmirsekoitesukkalankaa (Austermann Royal), ja minun isovarpaiden kynteni kalvavat järeämmätkin sukkalangat puhki melko pikaisesti. Erityisesti kun käytän villasukkia kengissä.

Mikä sitten on se salaisuus, joka tekee näistä polvisukista mahdollisesti ne täydelliset polvarit?


Vastaus on yksinkertainen: kuminauha. Tein ribbistä tavallista pidemmän ja neuloin keskelle nurjan kerroksen taitteeksi. Sisään ujutin pätkän kuminauhaa, josta vain ihan proosallisesti solmin päät yhteen. Jatkossa voisi harkita hifistelevänsä esimerkiksi 2 senttiä leveällä nauhalla, jonka päät ompelisi kauniistin koneella yhteen. Pidempään blogia seuranneet tosin muistavat ehkä, että minä ja ompelukone emme ole juurikaan puheväleissä. Eikä tuo kapea kuminauhakaan paina, kun älysin leikata tarpeeksi pitkät pätkät enkä sellaisia, että jalkojen verenkierto pysähtyy kun sukat ovat jalassa.

Näissä onnistumisen tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla! Ensi viikolla taas toivottavasti lisää neuleasiaa.

4 kommenttia:

Agatha kirjoitti...

Napinreiällinen kuminauha vois olla hyvä sinne yläreunaan, eikä tarttis ompelukoneen kanssa matsia ottaa ;)

Käsityöläinen kirjoitti...

Oon kans miettinyt tuota kuminauharatkaisua aina sen jälkeen, kun uusista polvareista on yhtäkkiä tulleet nilkkasukat. Tosin yksistä polvareista tulikin mokkasiinisukat, kun käänsin varren ronskisti puolestavälistä alaspäin. Hauskat tuli niinkin. :)

Kikka kirjoitti...

Hei ihanaa kuulla et joku muukin on sellainen joka ei ole väleissä ompelukoneen kanssa =) on sellainen mulla mut ei keskustella sen kans lainkaan , käyttäköön lapsi sitä jos haluaa tai joku voi jopa ottaa pitkäänkin lainaan niin halutessaan =)
Kauniin väriset sukat !
Mun sukat hiutuu kantapäästä ja päkiöistä tosin ne ovatkin kovassa kulutuksessa näin lumiseen ja koleaan aikaan muita sukkia kunnen suostu jalkaani laittamaan paitsi työpäivinä mut ne vaihtuu heti kotona villasukkiin sellaisiin pässinpökkimiin ei sekotuslankaa ne hiottavat jalkojani. Kovan kulutukseni vuoksi täytyy joskus nöyrtyä käyttämään sekotuslanka sukkia (vain sen aikaa et pässinpökkimät on taas parsittu ) .

Leena K kirjoitti...

Kun saisi aikaan edes yhdet polvisukat... ;)

Mä en tunnetusti ole myöskään väleissä ompelukoneen kanssa. Tai siis kevääseen asti en ollut. Silloin päätin alkaa sovittelun koneeni kanssa ja vein sen huoltoon. Huollon setä sanoi, että rest in piis ja ostin uuden tilalle. Sen jälkeen sitten onkin ompeluksia syntynyt sitä tahtia, että neulomukset on ihan jääneet jalkoihin! :)