maanantai 6. elokuuta 2012

Uutta ja ihanaa



Tunika, jota Elämänlangalla on puurrettu juhannuksesta lähtien valmistui viimein. Se on sopiva! Se on ihana! Se on mukava!

Lankana tässä siis Villavyyhdistä ostettu Geilskin ohut villa-puuvillasekoite. Suosittelen, lanka on todella miellyttävän tuntuista päällä ihan näin paljasta ihoakin vasten. Lisäksi se on todella riittoisaa! Tunikaan kului noin 7,5 kerää. Pitkät hihat olisivat tietenkin lisänneet kulutusta mutta vain kerällä tai parilla.



Yleiskuvassa etuhelma näyttää hieman nousevan. Tämä johtuu ihan puhtaasti yllättävästä siveyskohtauksesta. Minulla sattui olemaan päällä rintaliivit, joiden kaaret nousevat sen verran korkealle, että etumuksen pikku rusetti olisi pistänyt esiin kaula-aukosta jos olisin vetänyt puseron aivan niin alas kuin olisi tarkoitus. Todettakoon nyt, että minua ei vähimmässäkään määrin haittaa jos rintaliivit pilkottavat pitsin rei'istä, mutta on ehkä tyylikkäämpää jos liivien reunat kuitenkin pysyvät paidan alla.


Kaulus lähikuvassa. Tämä oli koko työn vaivalloisin osuus. Kaiken kaikkiaan taisin neuloa kauluksen neljä tai viisi kertaa, ennen kuin olin tyytyväinen. Loppujen lopuksi päädyin neulomaan niskasta alkaen ja sivuille leventäen oikealla puolella nurin. Sitten kun taitteen käänsi paikoilleen, pintaneule jatkuu koko ajan oikeana. Päättelyn olisi voinut tehdä vähän kireämmin, tai jos olisi ollut oikein reipas niin olisi tehnyt kerroksen 1 o, 1 n -ribbiä ja italialaisen päättelyn. Siinä suurin piirtein viidennellä kierroksella kauluksen neulomista reippaus ei kuitenkaan enää ollut kovin suuresti läsnä.


Detaljikuva niskasta. Harsin kauluksen käänteen paikoilleen, koska totesin että haluan sen pysyvän juuri tuossa. Tunnetusti jos neuleen vain kääntää ja sanoo että pysy noin, niin tuloksena on armotonta hapsotusta ja törrötystä juuri sellaisiin suuntiin kuin ei olisi tarkoitus.


Työssä ei muuten paljon muuta ommeltavaa ollutkaan kuin nuo taitteet kauluksessa, helmassa ja hihansuissa. Pusero on neulottu yhtenä kappaleena helmasta ylös. Ompelin olalta muutamat silmukat ja sitten kaulus onkin taas neulottu suoraan kiinni työhön. Ainoastaan kauluksen alareunat piti ommella paikoilleen taitteen lisäksi. Hihat tein niin että poimin kädentieltä sopivan tuntuisen määrän silmukoita ja neuloin pyöriön lyhennetyillä kerroksilla hihasta ja hatusta -metodilla. Hihoihin tuli näemmä pienet puhvit, mutta se on oikeastaan aika sievää.

Kaiken kaikkiaan erinomaisen onnistunut neuleprojekti. Nyt Elämänlangalla palaillaan varmaankin seuraavaksi herttaisten, pienten ja yksinkertaisten neuleiden pariin. Niistä enemmän ensi viikolla!

14 kommenttia:

Lammas kirjoitti...

On kyllä todella onnistunut neule!

Lotta kirjoitti...

Voi että on kaunis neule!

amuk kirjoitti...

Kaunis ja näyttää tosi hyvältä päälläsi. Ihana.

Inkeri kirjoitti...

Kaunis neule! Hienoja, viimeisteltyjä yksityiskohtia.

Päivikki kirjoitti...

Kaunis pusero, sopii siulle hyvin.

Neulisti kirjoitti...

Hihojen puhvit on ihan parhautta tässä kauniissa tunikassa. :)

Hepsi kirjoitti...

Tätä jo Ravelryssa ihastelin! Kaunis neule!

Villiviini kirjoitti...

On kaunis!

Iida kirjoitti...

Toi on ihan mahtava! Superupea!

ellie kirjoitti...

Kaunis pusero! Etenkin tuo kaulus on todella nätti. Yksityiskohdat tulevat hienosti esiin, kun neule on suurimmaksi osaksi sileää.

Anonyymi kirjoitti...

Tosi kaunis, ihana kaula-aukko ja hihat. Olet taitava kuin mikä!
-Sirpa-

Mette (Mettuska) kirjoitti...

Aivan ihana pusero! Kaulus erityisesti :)

Kisa kirjoitti...

Kaunis tunika :)

MysteryKnitter kirjoitti...

Tyrmäävän upeaa työtä!