maanantai 25. kesäkuuta 2012

Valmista tuli!

Juhannus meni rauhaisasti ja neuleaikaa oli riittämiin. Tänään alkaa ihan virallisesti kesäloma, mikä onkin eksoottinen asia. Itse asiassa minulla on viimeksi tainnut olla palkallista vuosilomaa silloin kun Nea syntyi, ja siitä on kahdeksan vuotta aikaa. Kesäloman alkajaisiksi sain vastineeksi Pirpana-piposta vielä eilen yllättäen muutaman kerän Austerman Royal -sukkalankaa, joista välittömästi (kylässä, päivälliskutsuilla) aloin luonnostella ja testailla huivin alkua. Olen myös neulonut mallitilkkua Geilskin villa-puuvillasekoitteesta, josko siitä vaikka tulisi minulle ihan itselleni pusero. Katsotaan, osaanko neuloa ihan vaan omaksi iloksi, vai meneekö kesäloma neulesuunnitteluksi.

Viikonlopun runsaan neuleajan jäljiltä Elämänlangalla on vihdoin ja viimein esittää valmis GS Demons -fanihuivi! Monenlaisten vaiheiden jälkeen onteloneule osoittautui oikein viehättäväksi uudeksi neuletekniikaksi ja erinomaisen sopivaksi tällaisille isoille kuvioille.




Aivan täysin ongelmatonta ei työ kyllä loppuvaiheessakaan ollut. Koska huivi on aika paksu, en solminut sitä niskasta vaan laitoin kulmiin molemmille puolille nepparit. Ommellessa kuitenkin iski ajatusvirhe ja ompelin niin, että valkoisen puolen nepparit sopivat yhteen ja punavioletin puolen puolestaan yhteen. Ei näin. Menin takaisin nukkumaan pariksi tunniksi, purin sitten toisen puolen ompelet ja ompelin nepparit niin, että valkoinen puoli napittuu violetille ja vice versa.


Loppujen lopuksi huivista siis tuli kuin tulikin oikein käyttökelpoinen. Näissä kuvissa tumma puoli on päällä, mutta tietysti huivin voi kääntää toisin päin silloin, kun joukkue pelaa valkoisissa paidoissa. Vaikka korjailin ruutupiirrosta vähän matkan varrella, on kuvio silti vielä hieman litistynyt. Jostain neuleteknisestä syystä minun kerrostiheyteni on aina jokseenkin tiivis, ja tällaisissa isoissa kuvioissa sen huomaa erityisesti.


Vaihteeksi vielä myös kasvokuva. Teemu huomautti kuvatessaan, että minulla on aina samanlainen ilme kuvissa. Paljastin suurena salaisuutenani, että tuolla ilmeellä ja tuosta kuvakulmasta kaksoisleuka ei niin erotu. Lisäksi näytän aina hölmöltä kun hymyilen kuvissa.

Näissä onnistumisen tunnelmissa Elämänlangalla tänään. Ensi viikolla taas jotain uutta!

2 kommenttia:

Mari,Prosessineuloja kirjoitti...

Huivista tuli lopulta hieno! tuolla samallatekniikalla voisi aja tella koukuttavan muista urheilun ystäviä - pesäpallo, jääkiello, jalkapallo, niitä Suomessa riittää... Ohjetta vain tekemään?

Niin, ja neulekuvaaminen, voi pojat että se vaatii poseeramista ja ilmeitä. Koskapa minulla on usein myrtynyt tai muuten sekopäinen ilme neulekuvissa, rajaankin naamani aina blogista pois.

Jaana kirjoitti...

Kiva postaus...hieno huivi...lopultakin:)