maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kierteessä

Elämänlangalla ei tänään ole valmista neuletta näyttää. Sen sijaan olen taas sairaslomalla, poden vuoden neljättä streptokokkia. Lääkäri uhkaili, että seuraavaksi katsotaan korva-nenä-kurkkuspesialistin kanssa, pitäisikö nielurisat leikata. Onneksi streptokokki ei haittaa neulomista, paitsi sen verran että taudin kivuliaimman alkuvaiheen särkylääkitys vähän verottaa keskittymiskykyä.

Kaikesta huolimatta onteloneulehuivi etenee ja tekniikka tuntuu ihan hauskalta. Kuviosta näyttäisi tulevan hieman litistetty versio, sillä paitsi että olen hyvin tiukka neuloja muutenkin, niin kerrostiheyteni on aina jotain aivan muuta kuin vyötteiden suosituksissa. Istuskelin sunnuntai-iltana Velodromilla neulomassa ja katsomassa vaihteeksi Vaahteraliigan amerikkalaista jalkapalloa eli miesten peliä, sillä logiikalla että jos on tarpeeksi lämpimästi päälle voi istua ihan yhtä hyvin katsomossa sairastamassa kuin kotisohvalla sairastamassa.

 
GS Demonsin naisia oli talkookeikalla lipunmyynnissä, ja huivin alku sai osakseen asiaankuuluvaa ihailua. Neulojana aina hivelee mieltä "oletpa sinä taitava" -kommentti, mutta huomasin taas että esiin pyrki refleksinomaisesti itseä ja omia taitoja vähättelevä vastaus. Onhan se totta, että neulominen ihan mekaanisena suorituksena ei ole hirveän vaikeaa, mutta kyllä sitä harjoitella pitää. On helppo sanoa myös, että "kuka tahansa tällaisen yksinkertaisen huivin suunnittelisi", mutta aiheellisempaa olisi ottaa kehu kiittäen vastaan. Vaatimattomuus on hyve, sanotaan, mutta kyllä omakin taitojaan saa silti arvostaa! Veikkaanpa että monelle meistä tekisi ihan hyvää pistää päälle itse neulottu pusero, kaulaan huivi tai päähän pipo, mennä sitten seisomaan peilin eteen ja oikein mielessään kehua itseään. "Oletpa sinä taitava! Kylläpä sinä osaat!"



Ettei menisi aivan saarnaamiseksi, niin esittelen vielä tuliaiset, jotka sain viikonloppuna Norjasta. Neuloja tietää mitä neuloja arvostaa: paketista paljastui kaksi vyyhtiä Sarah Tweed -silkkivillasekoitetta sekä hauskat kulmikkaat neulepuikot jollaisia en vielä olekaan päässyt kokeilemaan. Seuraavaksi pitäisi vain päättää, miksi nuo vyyhdit haluavat muotoutua. Toisesta vyyhdistä ainakin tulee jonkinlainen myssy, mutta neuloako loppulangasta jotain käsiin vain jotain kaulalle, kas siinä pulma!

Näin siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas uusia aiheita!

5 kommenttia:

AijaP kirjoitti...

Kehujen ja kiitosten vastaanottaminen vaatii tosiaan joskus opettelua. Itsekin olen sitä opetellut - niin helposti tulee vain vähäteltyä kun saa kiitosta tehdystä työstä tai kehuja vaikkapa kauniista vaatteesta. Kun vähättelen toisen kehuja sehän on vähän kuin kyseenalaistaisin toisen kyvyn arvioida näkemäänsä ja kokemaansa. Oppiminen jatkukoon!

Lea P kirjoitti...

Totta puhut, kehujen vastaanottamista pitää opetella, nykyään osaan jo sanoa pelkän "kiitos", ilman mitään selittelyitä työn valmistamisesta. Odotan mielenkiinnolla mitä niiden sarvien alapuolelle rakentuu.

Anonyymi kirjoitti...

Muiks..
Mää teen nykyään niin, että jos näen jotain kaunista tai muuten silmää miellyttävää, annan siitä palautetta kantajalle-omistajalle. Osa on mielissään, osa tosiaan vähättelee...
Mutta Kristel, sinuna vaatisin pääsyä siihen risojen poistoon! Ne todennäköisesti ovat täynnä mätää, kun kerta olet noin usein kipeänä. Ja se mätä ei sieltä itekseen eikä antibiootilla poies tule. Lisäksi saat tilaa hengittää! Suosittelen siis leikkausta pikimmiten, omasta kokemuksesta! Nipsu

Kaisa kirjoitti...

Minua taas oikeasti ärsyttää se "oletpa sinä taitava". Minähän olin koulu käsitöissä kaikista huonoin enkä todellakaan mikään mestari nykyäänkään - kehu on täysin ansaitsematon. Tapaan sanoa, että enhän minä hyvänen aika näitä päästäni tee (kuten monet luulevat) vaan jokainen lukutaitoinen pystyisi ohjetta seuraamalla samaan... Sinun kohdallasi on eri asia, kun teet neuleita "päästäsi". :)

MysteryKnitter kirjoitti...

Ihanat tuliaiset olet saanut!