Nälkävuosi

Jotkut neuletyöt ovat sellaisia, nälkävuosia. Neuloo ja neuloo, mutta valmista ei tule. Elämänlangalla on tällä hetkellä tekeillä kirjaan tulossa oleva yksinkertainen huivi, jonka pitäisi olla nopea, mutta joka ei etene sitten millään.

Huivi on viime päivinä kulkenut mukana kaikkialla ja joka paikassa. Sitä on neulottu bussipysäkillä ja bussissa, lautapelatessa ja roolipelatessa, junassa ja hotellissa, sukulaisten luona kyläillessä ja kotisohvalla television ja tietokoneen ääressä. Selvästi vastaan on nyt tullut se neulonnan musta aukko, josta olen aiemminkin valittanut, sillä silmukat vain katoavat johonkin eikä työ etene sitten millään. Välissä väänsin viime viikolla yhden ison mallitilkun joka valmistui melkein hetkessä, joten ehkä kaikki neulomistyö katosikin siihen?



Tekaisin siis sitten mallitilkkuna melkein miniversion toppia joka tuosta olisi tuloillaan, ihan kokonaiseen ei lanka riittänyt. Ja tosiaan tuossa ilmaantuivat silmukat liki tyhjästä. Mutta kertokaa nyt vielä kuinka punaruskea ohut pitsineulealpakka muuttuu mustassa aukossa valkoiseksi Muskatiksi?

Yksiä sukkalankojakin vielä odotellaan, kaikki mallit eivät vielä ole tiedossa, ja ohjeet ovat vaiheessa. Saako tässä vaiheessa panikoida? Käsien heiluttaminen ja ympyrän juokseminen tosin veisi aikaa neulomiselta, joten taidan sen sijaan vetäytyä taas huivin kanssa sohvannurkkaan ja jatkaa nälkävuotta. Ensi viikolla taas lisää Elämänlankaa, paniikissa tahi sitten ei.

Kotimaanmatkailua

Elämänlangalla harjoitettiin harvinaista itsenäistä kotimaanmatkailua viikonloppuna, kun Tampereella asuva ystävä piti yhdistetyt syntymäpäivä- ja valmistujaisjuhlat. Pitkästä aikaa päätin sitten jättää perheen oman onnensa nojaan ja lähteä reissun päälle. Toisen ystävän kanssa varasimme hotellihuoneen Omenahotellista ja junailimme lauantaina kohti pohjoista. Juhlat olivat työväenmuseo Werstaan tiloissa, ja totesin että voisi käydä joku kerta paremmalla ajalla tutustumassa ihan museon näyttelyihinkin, esimerkiksi tekstiiliteollisuusmuseoon.



Juhlissa oli ruuan, juoman ja kakkujen lisäksi musiikkia, kun Rehtorit tekivät yksityistilaisuuskeikan. Taas kerran osoittautui kyllä hyväksi tavaksi kantaa korvatulppia olkalaukussa. Tutummat arvannevat, että punk ei todellakaan ole minun musiikkiani, mutta ylläolevan klipin Perjantain ja maanantain välinen yö -biisin soidessa oli pakko nousta mukaan hyppimään:


Perjantain ja maanantain välinen yö
Musta tuntuu että mun sydän lyö
220 bpm
Ja mä tahdon kaikkee vähän enemmän

Sopi vain niin hyvin tähän vapaaviikonlopun tunnelmaan. Juhlan loputtua puolenyön jälkeen tuli sitten vielä hotellilla parannettua maailmaa ystävän kanssa kunnes päivä valkeni kesken juttelun ja uni voitti hetkeksi.

Ennen sunnuntain kotiinlähtöä tuli vielä kokeiltua Ruokaravintola Elsa, jonka sunnuntaibrunssia seurue lämpimästi suosittelee. Ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä, ja ravintola pieni ja viihtyisä. Koomakin vähän hellitti syödessä, vaikka totesinkin että alan kai tulla vanhaksi kun parin tunnin yöunilla ei enää ole aivan pirteä ja koherentti.

Entä ne neuleet? Vähitellen, vähitellen. Kirjaan tulossa oleva huivi reissasi mukana ja eteni taas junamatkaillessa, ja kotisairaalan pikkupotilaat alkavat olla jo sellaisessa kunnossa että huomenna on päiväkotipäivä ja äiti pääsee taas neulesuunnittelemaan uusin voimin virkistysmatkan jälkeen. Näillä eväillä taas tähän neuleviikkoon, ja ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.

Päivästä päivään

Elämänlangalla mennään edelleen samaa matalalentoa. Hetken aikaa oltiin terveempiä, nyt äiti on tolpillaan mutta toista lapsista raijattiin taas viikonloppuna pitkin Jorvin lastenpäivystystä ja todettiin jälleen että kova yskä ja korkea kuume mutta ei bakteeritulehdusta. Toinen taas herätti tänä aamuna surkean kuuloisena ja valitti, että nenä on ihan tukossa. Tietysti päiväkodin aloittamisen viruskierrettä osasi odottaa, mutta vähän harmittaa silti.

Kevät sentään tulee kohisten, ja mallitilkut kuivuvat parvekkeella:



Ihana oranssi on Dropsin Alpacaa, ja tämän viikon ohjeenkirjoitusprojekti on saada aikaiseksi siitä jotain, jahka pintaneule kuivuu kunnolla ja pääsen mittailemaan. Visio on vaihteeksi suoralinjainen ja yksinkertainen, katsotaan mitä sitten loppujen lopuksi pääsee päästä paperille.

Yleensä kyllä on niin, että mielestäni neuleissakin yksinkertainen on kaunista, ja käytän välillä liikaakin ihan sileää neuletta. Tuossa oranssissa (tahallaan aika obskuuristi kuvatussa) mallitilkussa on melko vahva pintaneule, joten nyt vaatteen muotoilu sitten haluaa olla äärimmäisen pelkistetty.

Nyt kuitenkin on aika mennä neulomaan huivin mallikappaletta ja paimentamaan tautisia lapsia sekä katselemaan kaunista keväistä auringonpaistetta ikkunan läpi. Pitäkää peukkuja, että ensi viikon Elämänlanka on sitten vähemmän tautisissa merkeissä!

Hiljainen viikko

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille!

Elämänlangalla vietettiin Hiljaista viikkoa tosiaankin hiljaisissa merkeissä, kun tappoflunssa kaatoi petiin ensin lapset ja sitten äidin. Nuorimmaista kuskattiin pitkin labroja ja keuhkoröntgeneitä myöten, mutta sitkeä järkyttävä köhä on vain flunssan jälkioireita. Tämä flunssa on itsepintaista sorttia, koska itselläkin on edelleen tukkoinen nenä ja hassun tuntuinen kurkku, joten nenäliinoja ja kurkkupastilleja kuluu.

Flunssan vuoksi enimmät menot karsiutuivat pois, ja missasin jopa harvinaisesti Helsingin neuletapaamisen kun puhuminen edelleen torstaina yskitti ja muutenkin oli vielä ihan puolikuntoinen olo. Sen sijaan olen nautiskellut elokuvista, liki naapurissa asuvien kavereiden luona kävin katsomassa Viimeisen samurain ja oman digiboksin kulmalta on viime aikoina löytynyt niin Tuulen viemää kuin Brokeback Mountainkin. Lisäksi olen nauttinut täysin rinnoin pahimmasta suklaapaheestani.



Sanoinkin jo, että hyvä ettei Mignon-munia ole kaupoissa kuin vähän aikaa vuodesta, sillä muuten lihoisin pian neliskanttiseksi. Mignon-konvehditkin ovat hyviä, mutteivät onneksi aiheuta samaa pakko saada -reaktiota. Ruokavalio on muutenkin ollut melkoisen kahvi- ja suklaapainotteinen, kun kukaan ei vieläkään ole keksinyt jalostaa maitosuklaan makuisia kalorittomia ekstravitamiiniomenia. Niitä odotellessa.

Neulerintamallakin tapahtuu vähitellen ja hiljaksiin. Ensi viikon projektina on saada toppiohje sellaiseen kuosiin että Langankuluttaja pääsee neulomaan ja aloitella takkiohje. Yhdet sukat kävivät mallijaloissa kokeeksi eilen ja sopivat oikein sievästi, ja pitsihuivi etenee leffoja katsellessa hyvin. Tällä viikolla on luvassa roolipelaamistakin, joka on myös hyvää neuleaikaa. Vähän yrittää stressata ja deadline kolkuttelee ovelle, mutta koitan muistaa tarttua yhteen asiaan kerrallaan enkä hosua kaikkea yhtäaikaa. Ohjeita on ja syntyy koko ajan, ja tiedän kokemuksesta että hermoilemalla saan itseni vain lukkoon.

Tällaisissa tunnelmissa siis kohti kevättä, joka saapuu jo iloisesti kohisten, tai oikeastaan vesisateena ropisten. Luminen talvi kelpasi kyllä ja lapset nauttivat, mutta pidän silti eniten keväästä ja alkukesästä. Ensi viikolla siis lisää Elämänlankaa, toivottavasti silloin jo ilman flunssapöpöjä!