Ropeconconcon

Elämänlangalla vietettiin taas kerran kesäinen viikonloppu Dipolissa roolipeliharrastuksen parissa, kun Ropecon järjestettiin viidennentoista kerran. Kuten entinen Harmonia-kämppis totesikin, ensi vuonna työvoima saattaa olla nuorempaa kuin koko tapahtuma. Vaikka en varsinaisesti saakaan "olenpa vanha" -kohtauksia, tällaiset oivallukset kyllä välillä pysäyttävät.



Ropecon on loistavaa neuleaikaa, joten tietenkin piti aloittaa uusi neule. Arpa osui tällä kertaa suhteellisen aivottomaan suorakaiteenmalliseen huiviin, jolle annoin nimeksi Fair Maiden tämän roolipeliyhteyden vuoksi. Aloitin keskiviikkona ja neuloin roolipelisessiossa, matkalla torstaiaamuna Radio X3Min haastatteluun (koska joku kavalsi minut Ropeconin tiedotukselle kun kyseltiin ruotsia puhuvaa roolipelaajaa) sekä torstai-iltana neuletapaamisesta. Suurin osa pingottamatta noin puolitoistametrisestä huivin keskuskappaleesta syntyi kuitenkin Ropecon-esitelmiä kuunnellen. Kuvassa huivin lisäksi oleellisena varustuksena termosmukillinen kahvia, sekä omaan esitelmääni tueksi ja turvaksi pukemani Hannalta saadut villasukat.



Myös huiviin valitsemani Little Arrowhead Lace -niminen kuvio sopii tietysti roolipelien ritariromantiikkaan, vaikka tämän vuotisen Ropecconin teemana olikin pikemminkin tulevaisuus. Tässä taustalla Ville Vuorela puhuu muutama kuukausi sitten julkaistusta Stalker -roolipelistään. Huivin lankana on Shibuiknitsin Silk Cloud joka on jos mahdollista vielä Kidsilk Hazeakin ihanampi silkkimohairhuivilanka. Tämän langan saalistin joskus viime syksynä kädentaitomessuilta Titityyn ständiltä.



Ennen omaa esitelmääni ehdin bongata luentosalista pari käsityöläistä, toinen neuloi sukkaa ja toinen teki neulakinnastyötä. Sitten pitikin ryhtyä puhumaan. Olen kerrankin oikein tyytyväinen esitykseeni. Aiheena oli Ilmestyskirjan maailmanloppu, ja näytin videoklippejä laatuelokuvista kuten esimerkiksi Arnol Schwartzeneggerin End of Days. Ystävällisen yleisön jäsenen avulla sain jopa läppärin ja videotykin keskustelemaan keskenään. Niin kuin totesinkin, yliopistoaikoinani tekniikan riemuvoitto oli piirtoheitinkalvojen näyttäminen joten videotykistä ei ollut ennestään kokemusta.



Miekkakoulun näytös sekä koulun perustajan Guy Windsorin luento kuuluivat myös itsestäänselvästi Ropecon-ohjelmaani. Kuten kuvasta näkyy, keskityin täydellisesti esitykseen enkä esimerkiksi edessäni istuvan neuleeseen. Pääsin hetkeksi vaihtamaan neulepuikot miekkaan kun esityksessä pyydettiin vapaaehtoista näyttämään katkeaako käsivarren vahvuutta vastaava ruokomattorulla kun täydellinen amatööri lyö sapelilla. Katkesi se. Onneksi en osunut jalkaani. Täytyy sanoa että neulepuikot ovat ehkä kuitenkin se omempi juttu.

Kaikenkaikkiaan Conista jäi oikein mukava mieli. Tapasin ihmisiä, seurasin ohjelmanumeroita, join kahvia työvoiman takahuoneessa ja söin roskaruokaa myyntikojuista. Siinä kohdassa kuitenkin kenties ikä hieman alkoi painaa, että kahdesta kotona suhteellisen hyvin nukutusta yöstä huolimatta sunnuntaina väsytti niin että kotiin piti lähteä jo ennen päättäjäisjuhlallisuuksia. Onneksi luvassa on suorastaan kotiäidin lomaviikko, sillä ulkoistimme isomman puoliskon jälkikasvua Seinäjoelle mumman ja vaarin hoteisiin. Toivon mukaan neuleaikaa siis riittää, joskin Joel kaipaa kovasti seuraa isonsiskon poissaollessa. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa ja toivottavasti taas valmiita neuleitakin.

P.S. Viimeviikkoinen tunikaohje on nyt Ravelryssä myynnissä, mutta en ole vielä laittanut nappia tuohon blogin sivupalkkiin kun oma tuttu kone on huollossa. Jos on Ravelry- tai Paypalrajoitteinen mutta haluaa silti ostaa ohjeen, sitä voi tuttuun tapaan tiedustella suoraan minulta osoitteesta kristel@iki.fi. Suomenkielisenä tunikaa ei kuitenkaan vielä ole saatavilla.