Se aika vuodesta

Loppukesä on saapunut, ja on jälleen Ropeconin aika. Maisteri Elämänlanka pitikin viikonlopun enimmäkseen vapaata muista puuhista ja suuntasi tuhansien muiden roolipeliharrastajien tavoin Otaniemeen. Tänä(kin) vuonna oli hyvä aikomus mennä nauttimaan tapahtumasta maksavana asiakkaana, mutta jo muutamia viikkoja sitten ohjelmatiimin kätyri hyökkäsi kimppuun takavasemmalta ja ilmoitti että ohjelmassa olisi vielä maisterin mentävä aukko.



Ropeconin tämänvuotinen teema oli romantiikka, joten minulle annettiin vieläpä valmis otsikkokin luennolle: "Suurin niistä on rakkaus - Raamatun näkökulmia rakkauteen". Romantiikkateema näkyi monessa asiassa, esimerkiksi käsiohjelman kannessa. Kuvassa käsiohjelman kanssa poseeraa ropecon-neuleeni, polvisukka Jitterbugista. Tunnetustihan con-neule ei saa olla älyllisesti kovinkaan vaativa, ja sukka tuntui voittajan valinnalta - varsinkin kun jalkaterä oli jo valmis ja Ropeconissa pääsi aloittamaan kantapäästä.



Rakkausteemasta väännettiin toki Lovecon, joka taas oli loistava aasinsilta Love Boatiin eli takavuosien Lemmenlaiva -sarjaan. Pääjärjestäjät Seppänen ja Nikander esiintyivätkin suuren osan tapahtumaa valkoisissa kapteeninasuissa tai ainakin kapteeninhatut päässä. Sain kapteenit houkuteltua poseeraamaan Dipolin parkkipaikalle rakennetun hiekkarannan edustalla.



Oleellinen osa Ropeconia ovat T-paidat, kuvassa työvoimapaita sekä tänä vuonna ekstrabonukseksi tilattu My Little Coni -paita. Vaikka vaaleanpunainen ei ihan lempiväreihin osukaan, tämä pinkki ihanuus piti ostaa. Taittelinkin ennen Ropeconin ovien aukeamista myyntipaitoja Kaubamajassa vain päästäkseni jonon kärkeen kun ponipaidat tulivat myyntiin.



Vaaleanpunaista linjaa jatkoivat myös kovasti viehättävät vaaleanpunaiset piraatit.



Piraatit kulkivat aamuisin jakamassa ihmisille kahvia (meidänkin taloutemme pumpputermari oli heillä lainassa) ja haastattelemassa uhrejaan videolle. Kahvi oli hyvää, mutta minulle ei vielä selvinnyt mihin haastatteluvideot päätyvät.



Bongailin myös erilaisia käsityötaitajia. Neulojia näin vain jokusen (kuvassa tekeillä kuulemma Lehtiköynnössukat), mutta lisäksi oli sitten ompelijoita, lautanauhan tekijöitä, neulakinnastekniikan harrastajia...



...ja Kaubamajassa toki sitten myös koruntekijöitä. Pukuja en ehtinyt liiemmälti nähdä, koska missasin tänä vuonna gaalan ja tanssiaiset kokonaan. Erilaisia asujahan käytävillä näkyy Ropeconissa koko ajan, mutta perinteisellä tavalla taidokkaimmat käsityötaidon näytteet löytyvät yleensä tanssijoiden yltä.

Ropeconin jälkeen olo on näin klassisesti ilmaistuna väsynyt mutta onnellinen. Ensi vuonna siellä taas. Ehkä sitten seuraavalla kerralla maksavana asiakkaana?