1. Vaikka onkin huutava vääryys, että mies pääsi Havajille mutta minä en, oli kotiinpaluu ihana asia sekä toki päällimmäinen satunnainen ajatus tällä viikolla. Malttamaton odotus palkittiin puolen yhden aikoihin viime yönä, kun mies ja valtaisa matkalaukku kotiutuivat hieman puolenyön jälkeen.
Hyvinkoulutettu neulojan mies osasi tuoda neulojalle tuliaisia. Sievässä muovisessa neulelaukussa on kaksi kerää tummanvihreää sukkalankaa, kolme kerää kirkkaan turkoosia South West Trading Companyn soijasilkkiä sekä rullamitta jossa on sekä sentit että tuumat. Kuva pienestä lankakaupasta jää kotilevitykseen, sillä lupaa paikallisten neulojien esittelemiseen internetissä ei kysytty. Lankakaupan iäkäs myyjärouva oli kuulemma aluksi yrittänyt tarjota erilaisia möykky- ja hapsulankoja, mutta oli selityksen jälkeen todennut ilahtuneesti: "Natural fibers? Now we're talking!"
Voi vain arvailla, miten pitkäksi aikaa kauppaan kokoontuneilla havajilaisilla neulojatädeillä riittää jutunjuurta ostoksilla käyneestä kolmekymppisestä suomalaismiehestä.
2. Ilmeisesti pienillä tytöillä tosiaan on tietyssä ikävaiheessa aktivoituvat pinkkigeenit.
Kuvassa Nean upouusi polkupyörä, joka mummun kanssa käytiin (mofan visalla) ostamassa alkukotini lähituntumaan kohonneesta uudesta ostoskeskuksesta. Nea valitsi pyörän ja kypärän ihan itse.
Minä olisin valinnut tytölle liekkikuvioisen minikokoisen BMX-pyörän ja sinisen kypärän jossa on tiikereitä, mutta äidiltä ei taideta enää kysyä. Onhan sillä sentään maastohousut.
3. Pienen tauon jälkeen pahanlaatuinen sukkakärpänen on taas päässyt puraisemaan. Saatuani Salainen sukankutoja-sukkani perille vastaanottajalle, neuloin ensimmäiset Six Sox Knitalong -sukkani Horcruxit, aloitin polvisukat toiseen projektiin ja liityin Baijerilassukka-knitalongiin.
Onni on perhe, joka ei kysy mitä teen äidin kukkapenkissä uusine sukkineni, vaan toteaa "jaa, katsotaanpa osaanko kuvata tällä isän kameralla".
Sukkaputken tietää päässeen pahaksi jos rauhallisilla sunnuntaipäiväunilla lasten kanssa näkee unta, että kutoo sukkaa vaaleanvihreäpätkävärjätystä langasta, ja herää harmittelemaan, ettei saanut mallia ylös. Lisäpisteitä siitä, että kuvittelee neulotun sävyn olleen Colinetten Jitterbugia ja pettyy kovasti kun havaitsee ettei langassa olekaan oikeassa elämässä olemassakaan juuri sellaista väriä.
4. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Vierailulla näin minulle tehdyn 30-vuotissyntymäpäivälahjan, eikä merkkipäivästä ole kulunut vielä vuottakaan. Kuvassa on posliinille maalattuja lumpeenkukkia. Itse taulua en vielä saanut mukaani, koska se oli matkalla kansalaisopiston kevätnäyttelyyn, mutta voin odotellessani katsoa valokuvaa ja miettiä taululle arvoistaan paikkaa. Äiti taas vaatimattomasti sanoi, että mallistahan tuo on tehty, mutta enpä taitaisi tehdä perässä.
Elämänlangan satunnaiset ajatukset jatkuvat ensi viikolla. Luvassa mahdollisesti villapuseroesittely, koska viime viikon kommenteissa kyseltiin mieluisinta puseroani. Katsotaan, eihän sitä tiedä mitä viikko tuo tullessaan.
10 kommenttia:
Ooh, mittanauha jossa on sentit ja tuumat! Olen haaveillut tuollaisesta jo pitkään. Suomesta ei tahdo oikein löytyä.
Hyvin on mies koulutettu :-)
Se pinkkigeenin ilmeneminen on onneksi transienttia, se loppuu useimmilla lähempänä kymmentä vuotta. Meidän Linda ei enää huoli pinkkiä tai vaaleanpunaista vaatetta, niiden pitää olla vihreitä (sininenkin kelpaa, ja musta)
Minulla on muuten ihan Tiimarista (aikoinaan) ostettu tuuma + senttimittanauha, enkä ole aiemmin muutakuin harmitellut miten tyhmä sellainen on! Nyt kun olen alkanut kokeilla engl.kielisiä neuleohjeita olen huomannut miten loistavan kätevä se onkaan:-)
Neuleunet on muuten kivoja: minä olen usein lankakaupassa ja voi mitä lankoja siellä onkaan myynnissä! Harmi vaan että ne on vaan unia;-)
Noi Nean housut on ihan mahtavat. Sulonen tyyli, kun yhdistää ne pinkkiin vielä :)
Huok. Hyvin koulutettu mies,ja meilläkin on tuo pinkki nyt poppia..
Riemastuttava postaus jälleen kerran! Esittelin tottakai Gnu-ukolle jo kuinka neulojan mies käyttäytyy Hawaijilla ja kuinka lapsen sosialisaatio ei ole todellakaan vain perheestä kiinni.
(Pinkistä vielä sen verran, että on hyödyllistä tuntea pinkistä tykkääviä, sillä sen värisiäkin lankoja on hyvä aina välillä tuhota ;)
Hyvinkoulutetut miehet ovat sangen käteviä. ;o) J herättää monesti lankakaupassa ihastusta, kun haluaa osallistua ja tuntee lankoja.
Nean pöksyt ja pyörä ovat kerrassaan räyhäkkäät yhdessä. Ja taulu on upea!
Miehesi on todellakin hyvin koulutettu :-) Pinkki ja glitter taitavat kuulua useampien pikkutyttöjen elämään, mutta onneksi niiden jälkeen tulee muita kausia. Meillä tosin kävi niin, että minulle tuli pinkki kausi tyttäreni jälkeen; aiemmin en voinut sietää vaaleanpunaista.
Riikalle kommenttia, että Menita myy mittanauhaa, jossa on sentit ja tuumat. Tilkkutyöviivaimia löytyy samoin senteillä ja tuumilla.
Haa, blogista löytyi laadukasta opetusmateriaalia koulutusvaiheessa olevalle neulojan miehelle ;)
Ilmeisesti roolipelaaja-neulojilla on menossa sukkaputki; minäkin innostuin liittymään SixSoxiin ja tekemään Horcruxit. Lisäksi nyt on polvisukat tulossa ja sitten Nancy Bushin kirjasta sukat vm. 1899 ja toinen Pomatomus pitäis tehdä loppuun ja sit ois vielä jossain vaiheessa noi baijerilaiset ja ja... onkohan nyt joku tauti liikkeellä? :D
Ai kun hyvin koulutettu mies!!
Mun nuorempi tytär pukeutui pelkkään pinkkiin ja glitteriin aikoinaan, mutta ihan järkevä ja persoonallisesti pukeutuva nuori nainen (14 v. nykyään) siitä silti kasvoi...
Lähetä kommentti